Kun nyt lukee naisfutisforumia ja/tai futisforum2:ta niin sitä ihmettelee, että kiinnostaako ketään enää futis pelkästään iloa tuottavana liikuntamuotona nuorilla ja pitääkö kukaan enää futista harrasteena ilman isompia tavoitteita minkään arvoisena. Äkkiä lukien vain menestys ja maajoukkueet ja aluejoukkueet ja SM ja Kalmari, minkä ikäiset pelaa missäkin maajoukkueessa, millä pelikirjalla koko Suomen nappuloita ja aikuisia pitäisi vetää, jne ovat merkityksellisiä ja muu puuhastelu on merkityksetöntä. Että pitää olla ammattivalmentajat ja yhteinen kansallinen ellei maailmanlaajuinen pelikirja jota noudatetaan ja jota toteuttamalla kaikki pärjää...Vanhemmilla on kuitenkin "ilmainen" motivaatio lähteä mukaan vetämään joukkueita (joillain, ei monilla) ja sekin mollataan keskusteluissa, joissa vain trendikäs ammattivalmentaminen on jotain. Myös siinä Peräkylän Pallo-Seurassa joku palloliiton koulutuksisa mukana ollut "päättäjä" uskoo tämän ja yrittää viedä laumaa eteenpäin jonkun huippujoukkueen opein - tuloksena katastrofi eli joukkueen häviäminen jalkapallokartalta. Tästä löytyy paljon esimerkkejä, mutta kiinnostaako ne ketään ? Toki seuroilla on (ainakin joillain) joitain harrastejoukkueita oman tunnon syistä ikään kuin käsienpelu välineenä, mutta ei sen toiminnan tärkeys kyllä kuvaannu juuri minkään seuran ohjelmanjulistuksista.
Toisaalta on tutkimusten mukaan lasten liikunta koko ajan vähenee ja vähenee ja on kansanterveydellinen riski jo. Harrastusten hinnan nousu toisaalta ruokkii edellä mainittua ilmiötä. Kuinkahan moni Peräkylän Pallo-Seuran 5-7 vuotiaihin lastaan tuova vanhempi on huolissaan siitä, onko joukkueella ammattivalmentajat ja onko tie turvattu piiri-, alue- ja maajoukkueisiin ja ammattilaiskentille ja tähtiin ? Kuinhakan moni perhe ajattelee kokeilla, millainen laji tämä jalkapallo oikein meidän tytölle olisi ja kuinka viihtyy tämän lajin parissa kun vaihtoehtoja on kymmenittäin ? Kuinkahan moni vanhempi miettii, mitä tämä kaikki maksaa ja kannattaako lähteä ollenkaan mukaan vai olisko halvempaa ostaa viimeistä huutoa oleva pleikkari ei niin tulis kuljetuksia ja jatkuvaa rahanmenoa?
Teini-iässä monille tulee muitakin mielenkiinnon kohteita eivätkä he ole omien sanojensa mukaan " valmiita uhraamaan koko elämäänsä futikselle, mutta kiva olis siti pelata". Kunnianhimoinen seurapomo taas voi ajatelle menestystä ja SM:ä jne ja asettaa pelaamisen ehdot niin, että joko täysillä tai ei ollenkaan ja seurauksena on "Titanik-ilmiö" etenkin siellä Peräkylän Pallo-Seurassa, miksei isommissakin seuroissa. Itse näkisin, että harrasteen jatkuminen missä muodossa tahansa veisi futista eteenpäin, sillä massojen lain kautta myös huippuja löytyy ja fanikulttuurin kautta löytyy tukea huippu-urheilullekin - sekä mies että naisfutikseen, sillä monista futaritytöistä tulee aikanaan äitejä ja heidän suhtautumisensa jälkikasvun harrastuksiin voi juontua omista kokemuksista.
Olen itse jo aktiivifutiksen ulkopuolella, mutta ollut vuosikymmiä sen sisälläkin, mutta kirjoitanpahan nyt kuitenkin tähän auki oman näkökulmani ikään kuin testamenttina, etenkin kun näyttää, ettei suomalainen futis kuitenkaan kaikesta kunnianhimoisuudestaan ja suuria futismaita matkimalla ole kuitenkaan kaatunut eteenpäin, vaan mennyt kansainvälisesti ajatellen pikemminkin turvalleen uudelleen ja uudelleen. Menestyksestä ja menestyksettömyydestä riippumatta tämän hieno laji ja peukku kaikille niille, jotka etenkin pienillä paikkakunnilla jaksavat usein yksin tai kaksin tehdä töitä vuodesta toiseen lajin ja lasten eteen
Näytä kirjoitukset
. Iisalmessa on taas parin vuoden tauon jälkeen muututtu hyvin yj-myönteisiksi ja jo tänä vuonna siellä pelattu 01 sarjassa kolmen eri seuran yhteisellä joukkueella. Siilinjärvellä yj-toimintaan on suhtauduttu myönteisesti vuosia, mutta kumppaneita on ollut vaikea löytää alle 100 km:n etäisyydeltä. Yj-toiminta täällä Savossa (Kuopiota lukuun ottamatta) vanhemmissa ikäluokissa on pelaajamäärien vähenemisestä johtuen ainoa mahdollisuus saada joukkueita kasaan piti siitä tai ei.
