http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/huu-tv-tiina-saario-aloittelee-uraa-valmentajana
Hyvä, että Saario (ja muutkin "pitkän" pelaajauran tehneet pelaajat) siirtyy peliuran jälkeen valmennuspuolella (tosin ehtisihän tuo vielä ainakin 5 hyvää vuotta pelatakin...), mutta mitä tarkoittaa "Valmenna kuin nainen"?
- Valmenna paremmin?
- Valmenna huonommin?
- Valmenna eri lailla - miten eri lailla?
- Pehmeämmät arvot? (hah)
- Kovemmat arvot? (hih)
Olen ymmälläni.
Minusta jokainen valmentaa persoonallaan, se ei voi eikä saa olla sukupuolikysymys.
Milloin alkaa "Valmenna kuin mies" -projekti? Osallistun heti, niin opin valmentamaan kuin mies enkä niin kuin "Matti"....Vai voiko tähän projektiin jälki-ilmoittautua?
Olen harvinaisen samaa mieltä Lintusen Matin kanssa tässä asiassa. Valmentaminen on valmentamista ja erilaisia persoonallisuuksia on kummassakin sukupuolessa. Persoonallisuus vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin sukupuoli. Menestyviä naisjalkapallovalmentajia on kummastakin sukupuolesta.
Tämä laajentuva kiintiöajattelu on kyllä surullinen ilmiö. Jokaiseen tehtävään on valittava pätevin ja sopivin henkilö, on sitten kyseessä toimitusjohtaja, hallituksen jäsen tai valmentaja (palloliitolla on valitettavasti käytössään kriteereistä vain tuo omasta perspektiivistä katsottu "sopiva").
Jos tarkoituksena on ollut, että entisistä pelaajista saadaan lisävoimaa pyörittämään naisjalkapalloilua, niin hyvä. Jos tarkoituksena taas on ollut, että naisjalkapalloilu naisistuu valmennuksen osalta, niin sitten ollaan kyllä lopullisesti tuhon tiellä suomalaisessa naisjalkapalloilussa. En nimittäin usko, että kaikki parhaat naisten joukkueiden valmentajat voisivat olla naisia. Joka tapauksessa palloliiton lanseeraus tässä asiassa on kyllä mennyt pahasti päädystä yli.
Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, onko hyvän valmentajan aina oltava entinen huippupelaaja. Palloliitossa, jossa kaikkitietävä jalkapalloviisaus oleilee, näin ajatellaan. Siksi palloliitossa myös hyysätään entisiä pelaajia, joille luodaan suojatyötehtäviä.
Mielestäni hyvä valmentaja tarvitsee mielellään pelaajakokemusta, mutta ei hänen tarvitse olla pääsarjatason pelaaja kehittyäkseen hyväksi valmentajaksi. Jalkapallossa ja varsinkin Suomessa on se outo käsitys, että huippupelaajasta tulee lähes poikkeuksetta hyvä valmentaja. Jos asiaa ajatellaan työelämän näkökulmasta, niin duunarista tulee tosi harvoin hyvä johtaja. Miten se sitten jalkapallossa onnistuu sen paremmin?