Viime kirjoitukset hyvin asian ytimessä. Alkaa asiat avautumaan, uusillekin foorumisteille.
Yksi asia, josta ei ole keskusteluissa puhuttu tarpeeksi tai ei ole ainakaan liikaa painotettu. On nimittäin piiri- tai maajoukkueissa valmennuksen taso... verrattuna monissa seuroissa tehtyyn (yksilölliseen) valmennukseen, josta siis sinne piiri- tai maajoukkueeseen on pelaajia noussut! Propsit tästä luonnollisesti menee hyvää työtä tehneille seuravalmentajille.

Esimerkkinä vaikka Matti Lintunen. Joka on muuten varmuudella maajoukkuevalmentajien keskiarvoa parempi.
Nyt on nähty mikä Suomessa on naisten tai miesten A-maajoukkueiden,
siis jopa sen korkeimman tason valmennuksen todellinen taso. (Hurraa ja heitetään lakkia!!) Eivät Jeglertz ja Paatelainen sateentekijöitä ole, vain takapakkia on Suomen jalkapallo heidän aikanaan kokenut.

Toisin sanoen, mikäli lapsenne tai valmentamanne pelaaja on noussut piiri/maajoukkueeseen, on asioita tehty oikein ja juuri tätä oikein tekemistä pitää (seurajoukkueessa) jatkaa ja tehdä lisää!! Älkää olko huolissanne, tyttärenne on hyvissä käsissä. Pelaaja ei maajoukkuepaikkaa välttämättä (vielä juniorivuosina) tarvitse, kuin ainoastaan itsetuntoa kohottamaan. Tärkeintä on asennoitua ja harjoitella kokonaisuudessaan oikein.
Ja koulu on jalkapalloa (kin) tärkeämpää!