Voitto Saksasta oli siis harmittavan lähellä, mutta edes molarin haamupelastukset eivät riittäneet loppujen lopuksi Suomelle. Niukka häviö voi kuulostaa jopa ok tulokselta, mutta jos katsoo lähtökohtia, valmistautumista ja tapaa jolla tappio tuli, näyttää jo huolestuttavammalta. Jostain syystä Suomen valmennus on mainostanut ahkerasti kuinka hyvin ja yksityiskohtaisesti on valmistauduttu juuri ja vain Saksa otteluun. Lähtökohta tähän olisi pitänyt olla hyvä sillä Suomi pelasi marraskuun lopussa Eerikkilässä Saksaa vastaan pelin, jossa pystyi vielä pallonhallintaan ja luomaan enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. Tuossa pelissä petti maalivahtipeli ja viimeistely. Tämän jälkeen on sitten pelattu hyvä jatkokarsinta ja valmistauduttu maan perusteellisesti tulevaan Saksa-peliin. Maalivahtipelin suhteen valmistautuminen meni ilmeisen nappiin, mutta mihin oli kadonnut tälle joukkueelle ominainen pallonhallintapeli ja miksi Suomen harvat hyökkäykset olivat lähinnä toppareiden lähettämiä juoksupalloja linjan taakse? Tämä olisi ehkä onnistunut vähemmälläkin ”valmistautumisella”. Kaikille muille paitsi meidän valmennukselle oli etukäteen todennäköisintä, että Suomen jatkopeleihin pääsyn kannalta isoin peli on Hollantia vastaan. On ehkä kuitenkin vain Suomen tyttöjen onni että nyt on vähemmän aikaa ”valmistautumiseen”.
