Kirjoittaja Aihe: "Valmentajan ammattitutkinto syntyi tarpeeseen"  (Luettu 7291 kertaa)

sohovi

  • Ylläpitäjä
  • *
  • Viestejä: 1513
  • Rahoittaa Oulun ortopedien mukavan elämän.
    • Profiili
    • Sähköposti
Laitoin nyt aiheen tänne.

Lainaus käyttäjältä: (MTV3-STT)
Valmentajan ammattitutkinto on uusi tutkinto, joka on ammattitaidon hankkimistavasta riippumaton näyttötutkinto. Kaikkiaan tällaisia tutkintoja on tällä hetkellä 356. Opetusministeriö hyväksyi tutkinnon tutkintorakenteeseen kuluvan vuoden alusta.

Opetushallituksen asettama työryhmä ylitarkastaja Pertti Pitkäsen johdolla on laatinut tutkinnon perusteet, jotka opetushallitus vahvistaa astumaan voimaan vuodenvaihteessa. Valmentajan ammattitutkinto on syntynyt mm. Suomen Valmentajat ry:n, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry:n sekä valmentajan tutkintotoimikunnan aloitteesta.

Myös Suomen Olympiakomitea ja lukuisat urheilu- ja liikunta-alan järjestöt ovat puoltaneet uuden tutkinnon muodostamista.

Suomessa on jo vuodesta 1995 ollut valmentajan erikoisammattitutkinto, jonka on suorittanut 440 ammattivalmentajaa. Tämä tutkinto luotiin jo huomattavasti ennen SAVAL ry:n perustamista.

Lajiliitoilla on oma kolmitasoinen VOK eli valmentaja- ja ohjaajakoulutuksensa, jonka vaatimustaso ei ole yhteneväinen. Tämän ja erikoisammattitutkinnon tyhjässä välissä on nyt tarkoitus täydentää valmentajien tutkintojärjestelmää siten, että myös kansallisen nuoriso- ja liigatason valmentajilla olisi mahdollisuus tehtäviensä mukaisen tutkinnon suorittamiseen. Opinnot tapahtuvat suomenkielellä, joten kouluttautumaan pääsevät myös ne valmentajat, joiden kielitaito ei riitä erikoisammattitutkintoon.


Yhteiskunnan tuki oleellinen

Käytännössä valmentajan ammattitutkinnon näyttöjä aloitetaan vastaanottamaan ensi syksynä. Todennäköisesti kahdeksassa urheiluopistossa voidaan antaa koulutusta ja ottaa vastaan tutkintoja.

Tällä hetkellä lasketaan olevan noin 1200 valmentajaa, joilla on edellytykset ammattitutkintoon. Tutkinnon osat ovat valmentaminen, lajivalmentaminen sekä toimintaympäristö ja kilpaileminen. On mahdollista suorittaa vain yksi tutkinto, mutta koko tutkinto edellyttää kaikkien kolmen osan suorittamista hyväksyttävästi.

Jos tutkintoja suoritetaan tulevaisuudessa 100 vuodessa, on opetushallinnon 1-2 vuotta jälkikäteen maksettava koulutustuki opistoille yli puoli miljoonaa euroa. Todennäköisesti tarve on kuitenkin suurempi: 100-200 tutkintoa vuodessa. Tällä vauhdilla 3-5 vuodessa olisi jo 500 uuden tutkinnon suorittajaa. Samaan aikaan uskotaan myös erikoisammattitutkinnon suorittajien määrän kasvavan 500:aan noin 20 tutkinnon vuosivauhdilla.

Erikoisammattitutkinnon osat ovat kansainvälinen huippu-urheilu, johtaminen huippu-urheilussa ja lajin huippu-urheilun kehittäminen. Jos ei ole valmentajan ammattitutkintoa, edellytetään neljäntenä vielä osio ammattimaisen valmentamisen perustaidot.

Tutkintotoimikunnan puheenjohtajana toimii olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola. Aktiivisia ovat olleet perusteiden laatimisessa mm. Pajulahden rehtori Lasse Mikkelsson ja Vierumäen uusi rehtori Erkka Westerlund.

Yhä useammille valmentaminen ei ole enää harrastus työn ohessa, vaan vakavasti otettava kunniallinen ammatti.

Jännää sinänsä nähdä, mille lajeille tutkinnon suorittavat valmentajat jakautuu. Ei kai kaikki oletetut useampi sata valmentajaa sijoitu kuitenkaan yksilöurheiluun? Toki urheiluvalmentaja on yläkäsitteenä ihan toimiva tutkinto, mutta miten koulutus palvelee eri lajeja? Kuinka yleisellä "henkipuolella" mennään? Ihan mielenkiintoinen uus mahdollisuus ehkä tulevaisuudessa joillekin.
“Like I always say, there's no "I" in team. There's a "me" though, if you jumble it up.” -Dr. Gregory House

Sammy

  • Viestejä: 35
    • Profiili
Vs: "Valmentajan ammattitutkinto syntyi tarpeeseen"
« Vastaus #1 : 11.01.07 - klo:19:00 »
Eiköhan nuo jakaudu lajiin jos toiseenkin, kylläkin yksilölajit varmaankin ovat hallitsevassa roolissa. Ongelma on, ainakin minun mielestä siinä, ettei SPL jne "tunnusta" yleisten valmentajatutkintojen arvoa. Kuitenkin esim VEAT tai AMT tutkinnot ovat hyviä keinoja laajentaa omaa katsonta kantaa asioihin.
Tuleehan tuollaisessa koulutuksessa mieleen kaikenlaisia "älynväläyksiä" kuten; miksi tytöillä hierotaan sisäsyrjäsyöttöä, kun nilkkapotkulla pallo saadaan liikkumaan pidempiä matkoja? Pojilla asian ymmärrän, kun aikuisuuteen päästäessä ei voima ole ongelma syötön pituudessa, mutta pitäisikö tytöillä heti alusta alkaen korostaa nilkkapotkua syöttötapana? Tai laajemmin, miksi peilaamme niin usein tekniiikoita vanhojen tapojen mukaisesti (ts. pojista mallia ottaen), kun tyttöjalkapallo saattaisi tarvita omia ajatuksia? No joo... kunhan ajattelin täällä Rovaniemen illassa asioita.