Paikalla olleen asiantuntijan mukaan Suomi oli pelannut kutakuinkin tällaisella avauksella:
Talonen
Lehtinen - Sjölund - Sarapää
Valkonen - Malaska
Saari - Vaelma - Salmén - Niemi
Meriluoto
Suomen suurin ongelma 1. Skotlanti-pelissä oli ollut keskikentän kolmikko Valkonen - Malaska - Sjölund, kaikki hitaita, raskasrakenteisia ja vähän kömpelöitä nopeissa tilanteissa, ja kukaan ei 1. puoliajalla osannut niinsanotusti tehdä peliä, koska Sjölund ei ehtinyt palloihin, ja jos hän niitä sai, hän menetti ne tai laittoi hätäisesti pystyyn. Ongelmaa lisäsi topparipari Salmen - Vaelma, jotka myös olivat luvattoman kankeita.
Ensimmäinen jakso oli heikkotasoinen kauttaaltaan. Sarapää oli Suomen paras eka puoliajalla, mutta joutui tekemään tilanteet lähinnä itse kovalla prässillä ja raadannalla.
Toiselle puoliajalle tuli heikosti pelanneen Lehtisen tilalle Puranen, joka oli vasemalla vähän parempi, mutta silti aika vaisu, ja peli parani vasta, kun kentälle tuli Nokso-Koivisto vasemmalle ja Puranen siirtyi oikealle. Nyt Sjölund alkoi löytää myös välisyöttöjä näille linkeille.
Ja peli parani entisestään, kun kentälle tuli Hyyrynen (Niemen tilalle) ja varsinkin Lyytikäinen (Sjölund), joka ehti olla pelissä vain 5 - 8 min., mutta oli huomattavasti Sjölundia luovampi, terävämpi, aktiivisempi ja vaarallisempi.
Vasen pakki, Maija Saari pelasi aika rutiinipelin. Malaskan syöttöprosentti oli varmasti alle 10...
Voitosta huolimatta Suomelta tämä ei ollut hyvä peli. Vanhat tukipylväät alkavat olla vähän "pass-out" ja Käldin kannattaisi rohkeammin kokeilla uusilla ja nuoremmilla pelaajilla näissä harjoitusmaaotteluissa!