Sain mahdollisuuden lähettää kyssäreitä vasta toimeen nimitetylle Andrée Jeglertzille. Nyt, Algarve Cupin käynnistyttyä mukavasti 1-1 tasapelillä Kiinaa vastaan uuden päävalmentajan vastaukset ovatkin erittäin ajankohtaista luettavaa. Kysymyspatterissa oli mukana melko monta pahaa, mutta Andrée osoitti erinomaista urheilumieltä vastaamalla kaikkiin!

K: Teillä oli leiri Eerikkilässä 19. – 21.1.2010. Mitkä olivat ensivaikutelmat näkemästäsi?

V: Joukkueessa oli todella hyvä tunnelma ja innokkaita ja kunnianhimoisia pelaajia.

K: Mikä on Anne Mäkisen tilanne tällä hetkellä? Tiedämme kaikki hänen upean taustansa pelaajana, mutta jotkut ovat epäilleet hänen valmiuksiaan valmentajana. Uskotko, että Anne voi olla osa valmennustiimiä, ja auttaa sinua tehtävässäsi?
V: Hänellä on valtava kokemus pelaajana kansainvälisiltä kentiltä ja vahva jalkapallotietämys. On selvää, että ei ole koskaan helppo siirtyä pelaajasta ohjaajaksi. Olen työskennellyt  Annen kanssa aiemmin hänen ollessaan vielä pelaaja ja nähdäkseni meillä on hyvin samanlainen näkemys jalkapallosta. Paljon riippuu myös siitä, millaisen roolin hän ohjaajana saa. Hänestä on varmasti paljon apua minulle, koska hän tuntee pelaajat ennestään ja tietää joukkueen tämänhetkisen tilanteen. Se helpottaa työtäni jatkaa siitä, mihin Michael Käld lopetti. Hän myös tulee auttamaan pelaajia henkilökohtaisesti, jotta seuraavan askeleen ottaminen kehittymisessä onnistuisi.

K: Kun nimityksestäsi uudeksi päävalmentajaksi uutisoitiin, korostettiin, että  tulet työskentelemään läheisessä yhteistyössä Naisten Liigan seurojen kanssa. Kuinka aiot toteuttaa tätä lupausta?
V: Olen jo aloittanut reissaamisen ja tavannut joukkueita ja valmentajia. Ensisijaisesti työ on tällä hetkellä nykytilanteen analysointia, jotta näemme, missä olemme nyt menossa. Sen jälkeen voimme edelleen pohtia, kuinka voisimme kehittyä ja lopulta muuttaa joitakin asioita. Olen työskennellyt menestyksekkäissä ympäristöissä monien vuosien ajan ja uskon keränneeni sinä aikana avaintekijöitä kehittymisen ja menestyksen reseptissä. Toivottovasti kykenen levittämään tätä tietotaitoa suomalaisille seuroille ja valmentajille.

K: Mitä mieltä olet Naisten Liigan yleisestä tasosta? Minkälainen käsitys sinulla on pääsarjamme maineesta?
V: Tähän mennessä en vielä tiedä tarpeeksi antaakseni sen syvempää arviota. Ne valmentajat, jotka olen tavannut ovat osoittaneet valtavaa intohimoa työtään kohtaan ja se on pääasia, jotta tilanteen parantuminen ja kehittyminen ovat mahdollisia.  Toimintaedellytykset eri seuroissa ovat erilaisia ja se on toki luonnollistakin, mutta erot eivät saisi olla liian kuitenkaan liian suuria. Harjoittelumahdollisuudet ovat aika hyvät sisähallien osalta ja se luo hyvät mahdollisuudet pelaamiselle jopa talvisin. Kun olen vieraillut useammissa seuroissa, voin paremmin arvioida millaista harjoittelu on ja mitä mahdollisuuksia valmentajilla ja pelaajilla on harjoitella hyvin ja useasti.

K: Kuinka Suomessa saataisiin aikaan sellainen naisfutisbuumi, jollaisen vaikkapa Umeå IK on onnistunut synnyttämään Ruotsissa? Miten saattaa Naisten Liiga asemaan, jossa sen televisiointioikeuksista saadaan oikeasti rahaa, ja kuinka siitä tehdään vakava sarja, jota ei voi ohittaa ”ämmät potkii palloa, ketä kiinnostaa” –asenteella?
V: Tämä on vaikea kysymys, muttei kuitenkaan mahdoton tehtävä. EM-kisat kotikentällä osoittivat, että kansan keskuudesta löytyy mielenkiintoa ja nyt on meidän tehtävä hyödyntää se hyvällä tavalla. Ruotsissa buumi alkoi menestyksekkäiden MM-kisojen jälkeen 2003 ja tietenkin olisi hyvä Suomen naisjalkapallolle jos selviäisimme jatkossakin lopputurnauksiin. Uskon kuitenkin, että meidän pitää tehdä muutakin kuin toivoa maajoukkueen menestystä. Meidän pitää aloittaa oikeasta päästä. Miten kehitämme pelaajiamme? Millaiset edellytykset pelaajilla ja taustoilla on harjoitteluun ja pelien läpiviemiseen?

Vaaditaan todella paljon työtä ja uskon että sitä jo tehdään. Mutta vaaditaan varmasti enemmän. Emme saa sääliä itseämme tai tyytyä ajattelemaan ettei se ole mahdollista. Se ei tapahdu itsestään vaan mikäli emme ole tyytyväisiä naisten jalkapallon tilanteeseen Suomessa niin meidän pitää tehdä sille jotain. Toivottavasti pystyn auttamaan jotain siinä työssä.

K: Mitä seurafutiksessa siis pitäisi tehdä, että se tukisi maajoukkuetoimintaa?
V: Sama vastaus kuin aikaisemmin. Minulla ei vielä ole tarpeeksi havaintoja seurajalkapallosta pystyäkseni vastaamaan täysin kattavasti kysymykseen. Paljon on kyse siitä, miten yhdessä voimme luoda pelaajille edellytykset harjoitella hyvin ja että harjoittelu ja pelaaminen on sellaista että pelaajat kehittyvät ja saavat uutta intoa. On myös tärkeätä että seurojen ja liiton välillä on toimiva dialogi. Ne eivät saa olla kaksi erillistä tahoa vaan yksi kokonaisuus joka työskentelee yksiönä kohti samoja päämääriä samoilla pelaajilla.

K: Kuinka paljon olet pystynyt tutustumaan Damallsvenskanin ulkopuolisiin pelaajiimme?
V: Olen tavannut joitakin pelaajia heidän kotiympäristössään ja tulen jatkamaan sitä koko tämän vuoden. Täällä tapahtuu päivittäinen kehitys ja siksi yhteys pelaajaan hänen kotikentällään sekä yhteys valmentajaan ovat tärkeitä.

K: Mitkä ovat mielestäsi ominaisuuksia (fyysisiä tai henkisiä), joilla maajoukkuepelaajat eroavat lopulta muista?
V: Fyysiset ominaisuudet ovat minulle erittäin tärkeitä. Ne vaihtelevat pelipaikoittain ja tähtäämme siihen että maajoukkuepelaajat ovat parhaita myös niissä fyysisissä testeissä mitkä teemme. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää löytyä tietyt tavoitearvot siitä mitä vaaditaan kentän eri rooleissa ja että pelaajat jotka ovat maajoukkuetasoa löytyvät myös näiden testien kärkisijoilta. Emme vielä ole päässeet siihen mutta siihen pyrimme. Fyysiset ominaisuudet ovat toki vain yksi asia mitä vaaditaan maajoukkuepelaajalta.

Henkiset ominaisuudet liittyvät ennen kaikkea luonteeseen. Määrätietoisuus ja halu kehittyä jatkuvasti.

K: Minkälaisia pelaajia kaipaat valmennettavaksesi?
V: Kunnianhimoisia, jotka koko ajan haluavat oppia uusia asioita ja jotka eivät koskaan ole täysin tyytyväisiä. Tällaiset pelaajat muistuttavat paljon itseäni.

K: Osaatko arvioida vielä lyhyen kokemuksesi perusteella, että onko naisten maajoukkue eriarvoisemmassa asemassa suhteessa miehiin meillä Suomessa kuin Ruotsissa? Aiemmin mm.  2009 Jessica Julin ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että naiset lentävät kaikista halvimmilla halpalennoilla vaikka läpi yön, jotta Palloliitto säästäisi rahaa. (http://www.ot.fi/story.aspx?linkID=81717&storyID=46925) Onko tilanne nähdäksesi jo toinen? Onko tasa-arvo toimintaympäristön osalta edes tavoiteltava asia?
V: Tästä minulla ei vielä ole käsitystä. Tulen tekemään työtä sen puolesta, että pelaajillani on parhaat edellytykset valmistautuakseen peleihin ja harjoituksiin.

K: Teit sopimuksen, joka ulottuu aina vuoteen 2013 asti. Kuinka paljon tuossa ajassa voi saada aikaan maajoukkueessa? Mitkä ovat urheilulliset päätavoitteesi? Entäpä syvemmät: kuinka paljon uskot, että nais- ja tyttöjalkapalloa voidaan kolmessa vuodessa kehittää?
V: Kuten aiemmin totesin, niin tulemme tekemään varhaisen analyysin siitä missä tällä hetkellä mennään. Siitä voidaan sitten aloittaa työnteko. Olen vakuuttunut siitä, että ehdimme paljon näiden vuosien aikana. Haluan luoda mallin joka osoittaa mitä suomalainen naisjalkapallo edustaa ja miten meidän pitää tehdä työtä sekä liitossa että seuroissa. Tämä kehittääksemme tyttöjämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Voimme puhua tulostavoitteista ja tietenkin pyrimme selviytymään mestaruusturnauksiin lähivuosien aikana. Näen työni kuitenkin laajempana ja kyse on paljon selkeän mallin luomisesta ja sen toteuttamisesta niin että vuosi toisensa perään saadaan uusia lupaavia pelaajia.

K: Naisten maajoukkueen on jo sanottu kärsivän osin samoista ongelmista kuin miesten. Pelaajamme ovat karsinnoista toiseen samat, ja vanhenevat auttamatta. (Ei pahalla ketään kohtaan, mutta nämä ovat karut faktat.) Onko sinulla keinoja ongelman ratkaisuun? Kuinka tuoda tuoreita (mutta toisaalta myös tarpeellisen kompetenssin omaavia) jalkoja maajoukkuepaitaan?
V: Työni on valita parhaat pelaajat riippumatta siitä ovatko he 18 tai 35. En kommentoi aikaisempia valintoja ja niitä pelaajia jotka ovat aikaisemmin pelanneet. Tästä eteenpäin tehtävääni kuuluu paljolti se, että näen niin monta pelaajaa kuin mahdollista ja minulla tulee myös olla useampi silmäpari joka tarkkailee pelaajia puolestani.

K: Oletko menossa suomen intensiivikursseille, vai tapahtuuko joukkojen ohjaus englanniksi/ruotsiksi? Maajoukkue on jo hyvinkoulutettu ruotsin puhumiseen; monet pelaajista ovat tietenkin pelanneet Damallsvenskanissa tai puhuvat kotonaan ruotsia.
V: Vedän ruotsilla.

K: Minkälaisesta jalkapallosta nautit? Mikä on pelifilosofiasi? Näetkö, että suomen maajoukkue voi pelata sen mukaisesti?
V: Kaikkihan kai nauttii nähdessään Barcelonan tai Arsenalin pelaavan jalkapalloa. Minun jalkapallofilosofiani perustuu pitkälti siihen, että pelaajille luodaan raamit niin että he tietävät mitä heiltä odotetaan kentällä. Tämä luo pelaajille turvallisen ympäristön ja saa pelimme kannalta hyviä seuraamuksia. Aggressiivinen puolustuspeli ja nopea suunnanmuutospeli on yksi osa ja hyökkäyspeli perustuu kulmiin (sve: vinklar), oikeinpäin kääntyneisiin pelaajiin ja syvyyssuuntaiseen peliin. Meillä on pelaajia jotka sopivat hyvin tämäntapaiseen peliin.

K: Aiotko asua Suomessa, vai pelastaa SAS:ssin ja Finnairin konkursseilta?
V: Pelastan tietenkin Finnairin konkurssilta!

K: Mitkä asiat jalkapallon ulkopuolella ovat elämässäsi tärkeitä? Mitä teet vapaa-ajallasi?
V: Perhe tietenkin. Heidän ja futiksen lisäksi minulla ei ole mitään, mutta en myöskään osaa mitään muuta, joten se riittää minulle hyvin.

Naisfutis.net kiittää mahdollisuudesta haastatteluun!

(Käännökset Sofia H. & Max J.)