Miksi Joidenkin Puiden Lehtien Värit Muuttuvat?

Miksi lehdet vaihtavat väriä syksyllä? Kun lehdet näyttävät vihreiltä, ​​se johtuu siitä, että ne sisältävät runsaasti klorofylliä, Aktiivisessa lehdessä on niin paljon klorofylliä, että vihreä peittää muut pigmenttivärit, Valo säätelee klorofyllin tuotantoa, joten kun syyspäivät lyhenevät, klorofylliä syntyy vähemmän.

Klorofyllin hajoamisnopeus pysyy vakiona, joten vihreä väri alkaa haalistua lehdistä. Samaan aikaan lisääntyvät sokeripitoisuudet lisäävät antosyaanipigmenttien tuotantoa. Lehdet, jotka sisältävät pääasiassa antosyaaneja, näyttävät punaisilta. Karotenoidit ovat toinen pigmenttiluokka, jota löytyy joistakin lehdistä.

Karotenoidin tuotanto ei ole riippuvainen valosta, joten lyhentyneet päivät eivät alene. Karotenoidit voivat olla oransseja, keltaisia ​​tai punaisia, mutta useimmat näistä lehdissä olevista pigmenteistä ovat keltaisia. Lehdet, joissa on runsaasti sekä antosyaaneja että karotenoideja, näyttävät oransseilta.

Lehdet, joissa on karotenoideja, mutta vähän tai ei ollenkaan antosyaania, näyttävät keltaisilta. Näiden pigmenttien puuttuessa muut kasvikemikaalit voivat myös vaikuttaa lehtien väriin. Esimerkkinä ovat tanniinit, jotka ovat vastuussa joidenkin tammenlehtien ruskehtavasta väristä. Lämpötila vaikuttaa kemiallisten reaktioiden nopeuteen, myös lehtien reaktioiden nopeuteen, joten se vaikuttaa lehtien väriin.

Kuitenkin pääasiassa valotasot ovat vastuussa syksyn lehtien väreistä. Aurinkoisia syyspäiviä tarvitaan kirkkaimpiin värinäytöksiin, sillä antosyaanit vaativat valoa. Pilviset päivät lisäävät keltaisia ​​ja ruskeita sävyjä.
Katso täydellinen vastaus

Miksi puiden lehdet vaihtavat väriä?

Miksi lehdet vaihtavat väriä ja putoavat syksyllä? Otimme selvää Luonnossa toistuu jokasyksyinen näytelmä, kun lehdet kellastuvat ja putoavat lopuksi maahan. Selvitimme, mistä ilmiö johtuu. Teksti Maaret Tiensuu Kuvat Istockphoto Julkaisupäivämäärä 12.9.2017 Puiden lehdet kellastuvat syksyllä valon vähentyessä. Myös lämpötilalla on oma vaikutuksensa kellastumiseen, mutta valo näyttelee huomattavasti suurempaa roolia.

1. Lorofylli eli lehtivihreä on osittain vastuussa yhteyttämisestä eli puun ruokkimisesta.
2. Un valo vähenee, klorofylli vetäytyy sisään puun runkoon.
3. Lorofylli varastoituu puun runkoon, joten se on taas keväällä uusien lehtien käytettävissä.
4. Un klorofylli varastoituu, lehteen jäävät jäljelle vain keltaiset ja punaiset väriaineet eli karotenoidit.

Niinpä puiden lehdet loistavat jonkin aikaa upeissa ruskan väreissä, kunnes karotenoidit hajoavat ja jäljelle jää pelkkää ruskeaa tanniinia. Vaikka syksy olisi lämmin tai vastaavasti tavallista kylmempi, ruskan ajankohta ei siirry. Tästä pitää huolen juuri valon rytmi.
Katso täydellinen vastaus

Voiko puiden lehtiä syödä?

Henkiinjäämisopas / Luonnonvarat vararavintona Niukkoina aikoina luonnon suomia antimia on käytetty tarkemmin kuin muulloin. Osa näistä ohjeista on käyttökelpoisia ja terveellisiä myös arkipäiväisessä ruokapöydässä, joten ei ole syytä odottaa nälkävöiden pakkokiristämistä vaan käyttää antimia monipuolistamaan arkiruokaa ja tuomaan uusia makuelämyksiä. Maassamme on yli 500 hyödyllistä kasvilajia. Puolet niistä on kuitenkin liian harvinaisia tai uhanalaisia käytettäväksi. Monia kasveja voidaan käyttää vihanneksina esim. pinaatin ja salaatin tapaan. Vanhan kansan tiedoissa syötäväksi sopivista kasveista todettiin usein, että “ne sopivat kaaliksi”. Kaalilla tarkoitettiin yleensä vihanneksia tai ruokalajia jossa oli mukana vihanneksia. Kaaliksi sopivina kasveina pidettiin mm. niittysuolaheinää ja nokkosta, myös karhunputki eli “ihmisputki” sopi pureksittavaksi tai sen lehdistä keitettiin kaalia. Lisäksi kasveja käytettiin jauhojen jatkeena ja teesekoituksiin. Pettuleipä on ollut kovina aikoina jokapäiväistä leipää. Ravinnoksi ei koskaan pidä käyttää tuntemattomia kasveja tai sieniä! Kuinka paljon ihminen kuluttaa energiaa ja miten energiantarve tyydytetään? 1. Lehdet ja versot, kukat ja nuput Aho- ja niittysuolaheinä sopivat keväällä pinaatin tapaan käytettäväksi. Koska ne sisältävät myrkyllistä oksaalihappoa, niitä ei saa käyttää liikaa yhdellä kerralla. Siemenet kelpaavat syksyllä jauhojen jatkeeksi leivontaan. Apilat kelpaavat myös ihmisravinnoksi. Salaatteihin voi laittaa kukkia ja kaikkein pienimpiä lehtiä. Samoja voi käyttää myös leipätaikinan lisukkeeksi tai kuivata teeksi. Höyrytettynä tai keitettynä niitä voi lisätä myös muihin vihannesruokiin. Osmankäämin noin 20-30 cm mittaiset kevätversot aikaisin ovat kokonaan syötäviä. Ne voidaan syödä raakana tai keittää. Suurempaa kasvia on kuorittava, jotta päästäisiin käsiksi valkoiseen pehmeään sisäosaan, jota voidaan paahtaa avotulella. Koivun nuoret hiirenkorvat kelpaavat salaatteihin ja mausteeksi tillin ja persiljan korvikkeena. Ennen juhannusta kerätyt lehdet kelpaavat kuivattuna teeksi. Maitohorsma on ollut kaikkien pohjoisen pallonpuoliskon alkuperäiskansojen ravintona ja hätäravintona. Nuoret versot ja lehdet kelpaavat salaatteihin ja pinaatin tapaan vihannesruokiin. Niitä on myös kuivattu talvea varten. Kesällä ennen kukintaa kerätyt lehdet sopivat kuivattuna teeksi. Myöhemmin kesällä kasvi muuttuu voimakkaan makuiseksi eikä niitä voi enää syödä. Nokkonen on tunnetuimpia ravinnoksi käytettäviä luonnonkasveja. Nuoret versot ovat parhaita 10-15 cm mittaisina. Niitä keitetään vain 5min ja käytetään keittoihin, muhennoksiin ja ohukaisiin. Vanhoissa nokkosruokaohjeissa käytetyn nokkosen määrät saattoivat olla sangen suuria, jopa 250g neljän hengen ruokaan. Nykyaikainen nokkoskeitto keitetään vajaasta litrasta, 55-70g, tuoreita nokkosia. Nokkosta kerätään kesällä koko talven tarpeiksi ja kuivataan ilmavassa varjoisassa paikassa tai uunin jälkilämmössä. Nokkosta voidaan myös pakastaa. Sitä käytetään leivän lisäkkeeksi vaikkapa seuraavaan tapaan: nokkosen versot ja isommat lehdet keitetään pehmeiksi. Keitinvesi voidaan käytttää taikinaliemenä. Keitetyt nokkoset jauhetaaan hienoksi esim. myllyllä. Taikina tehdään tavalliseen tapaan ja leipä leivotaan esim. sämpylöiksi. Keittokirjasta löytyy nykyajan sovellutuksia nokkosleivistä. Piharatamo kelpaa vihannesruokiin pinaatin tavoin aivan nuorena. Vanhemmiten sen maku muuttuu kitkeräksi. Voikukka on kaikilta osiltaan syötävä. Nuoret lehdet ja nuput sopivat salaatteihin, lehdet myös pinaatin tapaan. Kasvin A-vitamiinipitoisuus on moninkertainen viljeltyyn salaattiin verrattuna. Nykyään on salaattivoikukan siemeniä saatavissa siemenkaupoista. Voikukan lehtiä voi käyttää salaattina ja pinaatin tapaan. Kansanhuoltoministeriön ohjeissa 1941 neuvottiin käsittelemään voikukkaa seuraavasti, jotta karvas maku häviäisi: “Salaatiksi ovat tavalliset valossa kasvaneet lehdet liian karvaita. Mutta jos kasvit keväällä peitetään esim valoa läpäisemättömällä laatikolla, ovat nämä pimeässä kasvaneet vaaleat lehdet hienoa mureaa salaattia.” Näin kasvatettu voikukka ei kuitenkaan ole yhtä ravintorikasta.2. Juuret Juurakoista on yleisemmin tehty jauhonjatketta. Raaka-aineena on käytetty mm. maitohorsman juuria, lumpeen, ulpukan, järvikaislan ja järviruo’on juurakoita sekä juolavehnän juurakkoa. Yleisin leivän lisäke on ollut kuitenkin suovehkan juurakko, jonka myrkyllisyys on kadonnut keitettäessä tai kuivattaessa. Suurijuurakkoisten vesikasvien kuten vehkan, raatteen, lumpeen ja ulpukan käyttöä poikkeustilanteiden ravintolähteenä on tutkittu. Tässä listassa myös muita käyttömahdollisuuksia: Juolavehnän juuret kelpaavat keittoihin, muhennoksiin, velleihin, puuroon, pannukakkuihin ja leivontaan jauhonjatkeeksi. Juurista on joskus keitetty siirappiakin, 10 kilosta juuria tulee noin 1,5 kiloa siirappia. Paahdetut juuret käyvät korvikekahvin valmistukseen. Kallioimarre on pieni helposti tunnistettava saniainen, jonka juurakko sisältää polttavan makeita lakritsamaisilta maistuvia sokerilajeja. Kuivattua ja jauhettua juurta voi käyttää makeuttamisaineena. Maitohorsman juuresta voidaan tehdä jauhoja. Kansanhuoltoministeriön vuoden 1941 ohjeiden mukaan maitohorsman juuresta tehtyjä jauhoja piti seisottaa ainakin kuukausi ennen käyttöä, jotta siitä katoaisi sille ominainen kitkerä maku. Venäjällä maitohorsman nuoria juuria käytetään raakana ja keitettyinä parsan ja kaalin tapaan. Kuivatuista juurista tehdään jauhoja, josta keitetään maitopohjaista puuroa, tehdään pannukakkua ja leivotaan leipää. Meri-, metsä-, ja järvikaislan juurakot kuivattuna ja jauhettuna käyvät jauhojen jatkeeksi. Nokkosen juurakossa on pienia punaisia silmuja heti lumen sulamisen jälkeen keväällä. Ne kelpaavat hätäravinnoksi sinältäänkin. Osmankäämi on perunaakin satoisampi villi ruokakasvi. Kasvin juurta on käytetty kriisiaikoina tärkkelysjauhon raaka-aineena. Voikukan vahva tärkkelyspitoinen paalujuuri sisältää myös runsaasti ravintoaineita. Juurista saa oivallista leipää. Juuret ovat parhaimmillaan keväällä tai syksyllä. Ne kerätään ja raaputetaan puhtaiksi. Paloitellut ja halkaistut juuret keitetään, jotta karvas maku häviäisi. Tämän jälkeen juuret jauhetaan esim. lihamyllyllä hienoksi. Seokseen sekoitetaan hiiva ja tarpeellinen määrä jauhoja. Taikina leivotaan normaaliin tapaan. Voikukan juurella voi höystää joko vaaleaa tai tummaa leipää. Leivät voidaan maustaa: ruisleipä esim. kuminalla tai vehnäleipä kardemummalla. Voikukan juuri käy liemijuuresten tapaan keittoihin ja kuivattuna ja paahdettuna siitä on tehty kahvin korviketta.3. Marjat Marjat ovat luonnonmuonista yksinkertaisimpia käyttää, sillä ne voidaan syödä sellaisenaan. Syötäväksi kelpaavat vadelmat, mustikat, mansikat, lakat ja puolukat. Lisääksi juolukat, karpalot, tyrnin- ja ruusunmarjat ovat käyttökelpoisia. Pihlajanmarjoja voi käyttää vaikka leipätaikinan jatkeena. Marjojen energiapitoisuus on vain 165-300 kJ 100 g kohti. Poikkeuksena ovat tyrni, pihlaja ja ruusut, joiden energiapitoisuus on suurempi. C-vitamiinia marjat sisältävät runsaasti, rasvaliukoisia ja B-vitamiineja niukasti. Eräissä tapauksissa marjat ovat hyviä kivennäisaineiden lähteitä, mm.200 g puolukoita tyydyttää päivittäisen mangaanin tarpeen. Kansanhuoltoministeriön ohjeet 1941 suosittelivat teeksi vadelman, mansikan, puolukan ja mustikan lehtiä. Teeksi käytettävät lehdet voi hiostaa ennen kuivaamista. Näin niiden hyvä aromi saadaan esiin.4. Puiden antimet Puiden antimista hätäravintona on tunnetuinta pettu, Haapa on myös pettupuu, vaikka sitä ei ole Suomessa juurikaan käytetty. Puun mahla on aikaisin keväällä käyttökelpoista, mutta muuttuu pian liian salisyylinmakuiseksi. Kevättalvella nilasta ja silmuista keitetty hyytelömäinen massa on hätäravinnoksi kelpaavaa. Koivun tuohen alla olevaa punaista parkkia on käytetty teeksi ja hätäleipiin. Talvella nuoret ohuet oksat kelpaavat teen valmistukseen paremman puutteessa. Ennen lehtien puhkeamista keväällä koivusta voi laskea mahlaa. Sokeripitoista mahlaa voi nauttia virkistävänä juomana. Kuusen havut kelpaavat havuteen valmistukseen. Nuorista vuosikasvaimista voi keittää ennen juhannusta hilloketta. Kovettunut pihka sopii purupihkan valmistukseen. Mänty on pettupuuna tunnettu. Paras pettu irroitettiin syksyllä tai keväällä, mutta talvellakin hätätilanteessa sitä voi käyttää jopa suoraan puunrungosta veistellen. Havut kelpaavat kuusen tavoin teen valmistukseen. Petun valmistamisen ohjeet 5. Jäkälät Suurten nälkävuosien aikana jäkälää on käytetty runsaasti ihmisten ja eläinten ravintona. Islanninjäkälä sopii paremmin kuin poronjäkälä ihmisravinnoksi, ja sen käyttö on ollut niin yleistä, että sitä on kerätty myös myyntiin. Jo entisaikoina, kun jäkälään jouduttiin turvautumaan, tiedettiin että se pitää esikäsitellä kitkerien ja haitallisten jäkälähappojen poistamiseksi. Tehokkaaksi tavaksi on kehitetty emäskäsittely, johon ovat liittyneet keitto, huuhtelu ja kuivatus. Käsittely on tehty soodalla, potaskalla tai tuhkalla. Jäkälien on annettu olla emäsliuoksessa 1-5 vuorokautta. Emäskäsittelyn jälkeen jäkälät on valutettu ja huuhdottu, kuivattu ja jauhettu. Hätäravinnoksi käytettäessä on parempi keittää jäkäliä noin tunti ennen niiden käyttöä keittoihin tai pataruokiin. Esikäsiteltyä jäkäläjauhoa on käytetty lähinnä leipään, Jäkäläjauhoa on sekoitettu ruis- tai kaurajauhoihin, mutta leipää on tehty myös jäkälästä ja verestä. Lisäksi jäkäläjauhoja on käytetty puuroihin, velleihin, pannukakkuihin, mehukeittoihin, vihanneskeittoihin, jäkäläpyöryköihin, jopa erilaisiin jälkiruokiin. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa toimi useita viinatehtaita, joiden raaka-aineena oli jäkälä. Jäkälästä on mahdollista valmistaa myös hyytelöivää ainetta. Huolellisella käsittelyllä saadaan hajuton ja mauton jauhe, jota voidaan käyttää marmeladien, hyytelöiden ja kiisseleiden valmistukseen. Se tehtiin näin: puhdistetut jäkälät liotettiin soodaliuoksessa vuorokausi, jonka jälkeen ne puristettiin kuiviksi, huuhdeltiin vedessä ja keitettiin yksi tunti (5 litraa vettä jäkäläkiloa kohti). Seos suodatettiin kuumana. Liuosta haihduttamalla saatiin hyytyvä massa ja edelleen huolellisesti kuivaamalla hyydyttävä jauhe.

Katso täydellinen vastaus

Miksi puiden lehdet ovat vihreitä?

Kasvit saavat vihreän värinsä lehtivihreä-pigmentistä. Lehtivihreän avulla kasvit pystyvät ottamaan energiaa Auringosta imemällä itseensä sinistä ja punaista valoa. Lehtivihreä ei ime juuri lainkaan vihreää valoa, vaan se heijastuu lehdistä. Tästä syystä kasvit näyttävät vihreiltä.
Katso täydellinen vastaus

Miksi lepän lehdet eivät muutu ruskan väreissä?

3. Kaikki lehtipuut eivät ruskaannu – Harmaa- ja tervalepät pudottavat lehtensä vihreinä Kuva: imago stock&people Vesistöjen varsilla kasvava tervaleppä ja sen serkku harmaaleppä pudottavat lehtensä vihreinä, sillä ne eivät tarvitse ruskaa. Lepät tekevät nimittäin yhteistyötä frankia-nimisen bakteerin kanssa, joka muodostaa juuriin juurinystyröitä.
Katso täydellinen vastaus

Mistä ruska johtuu mikä sen saa aikaan?

Sisäinen kello – Ruska syntyy siitä, että kasvit ja lehtipuut aloittavat valmistautumisen talveen. Kasvit ja lehtipuut lopettavat yhteyttämisen, jolloin niiden lehtivihreä hajoaa ja vetäytyy varsiin, runkoihin ja jopa juuriin saakka. Vihreän alta paljastuu pääasiassa lehtien oranssinpunaista ja keltaista pigmenttiä, karotenoideja ja ksantofyllejä.

Osa kasveista tuottaa syksyn tullen myös kirkkaanpunaisia ja sinipunaisia värejä. “Niiden syntymekanismia ei vielä tarkasti tunneta. Kysymys voi olla kasvin stressireaktiosta tai puolustusmekanismista”, Vuomajoki kertoo. Kasvit aloittavat talveen valmistautumisen, kun valo vähenee ja lämpötilat laskevat.

Myös kasvien perintötekijät vaikuttavat niiden vuosirytmiin. Varvullakin voi olla oma sisäinen kellonsa. “Jos Lapissa kasvanut kasvi istutetaan Etelä-Suomeen, se aloittaa ruskansa liian varhain. Kasvi elää Lapin valon mukaan, vaikka etelässä valoisa aika kestää kauemmin.”
Katso täydellinen vastaus

Miksi luonnon värit muuttuvat ruska aikana?

Ruskan mekanismit – Maahan pudonneita, ruskan värjäämiä lehtiä muun muassa vaahterasta, Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten punaiset antosyaanit, oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit pääsevät näkyviin.

Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon ja juuriin, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi harmaa – ja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä, koska niillä ei ole tarvetta säästää ravinteita niiden juuristossa elävien typpeä ilmasta sitovien bakteerien vuoksi.

Samalla kun puut ottavat lehtivihreästään ravinteet lehdistä runkoon, ne myös ” puhdistautuvat ” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin. Kun puut ovat varastoineet lehtivihreän, hormonit laukaisevat soluseinämien hajoamisen lehtiruodissa.
Katso täydellinen vastaus

Voiko naapuria vaatia kaatamaan puun?

Roskaaminen ei ole syy kaataa puuta – Toisinaan syksyn lehdistä saadaan kunnon kärhämä aikaiseksi ja naapuri saattaa jopa vaatia roskaavan puun kaatamista. Asemakaava-alueella puun kaatamiseen tarvitaan aina lupa kaupungilta ja sen voi saada vain kiinteistön omistaja.

Toisen tontille ei siis puuta voi mennä kaatamaan. Puun kaadolle pitää myös aina löytyä kunnon perusteet. Fagerlundin mukaan roskaaminen ei riitä syyksi puun kaatamiselle: puu nyt vain on sellainen, että se pudottaa lehtensä syksyllä. – Siihen pitää tottua ja kiltisti vain siivota lehdet omalta tontiltaan, jos ei niitä sinne halua jättää.

Kyllä puun kaatamiselle pitää olla painavammat syyt. Joku huonokuntosuus tai joku lahovika tai jotain muuta.
Katso täydellinen vastaus

Mistä tietää että on kastellut liikaa?

Unohda jo kesän hoitorutiinit. Liikakastelu tappaa huonekasvin talvella herkästi. Syksyllä luonnonvalo vähenee, ja lokakuun loppuun mennessä päivän pituus on lyhentynyt alle kymmeneen tuntiin koko maassa. Huonekasveille se tarkoittaa talvilepoon siirtymistä.

Nyt on se hetki, kun huonekasvien kastelua ja lannoitusta vähennetään ja aloitetaan talvihoito, kertoo Biolan tiedotteessa. Marraskuun alun ja helmikuun lopun välisenä aikana luonnonvaloa on niin vähän, että lähes kaikki viherkasvit kärsivät valon puutteesta. Vähässä valossa kasvu pysähtyy. Jos kastelua jatketaan samalla rutiinilla kuin kesäaikaan, kasvit kärsivät liiasta märkyydestä.

– Yleisin huonekasvien hoitovirhe talviaikaan on liikakastelu. Märäksi kasteltu ruukun multa on ilmaton. Ensin juuret alkavat ruskettua ja lehdet kellastua. Lopulta koko kasvi voi kuolla, varoittaa tiedotteessa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula,

Mehikasvit kärsivät helposti liikakastelusta. Kuva: Anu Salo Kerttula täsmentää Ilta-Sanomille, että yleisesti liikakastelusta kärsivät etenkin herkkäjuuriset kasvit, jotka varastoivat itseensä vettä. Tällaisia ovat esimerkiksi kaktukset ja muut mehikasvit, kuten rahapuut, joiden kiiltävät ja mehevät lehdet eivät haihduta paljon vettä.

Ne ovat tottuneet vähempään kasteluun ja kärsivät liikakastelusta ensimmäisenä. Osa kasveista ei hätkähdä runsaampaa kastelua. – Huonekasvit, jotka tykkäävät tasaisesta kosteudesta ovat muun muassa muodissa oleva peikonlehti ja muotiin tulossa oleva saniainen, Kerttula vinkkaa.
Katso täydellinen vastaus

Miksi kannan lehdet ruskistuu?

Hei! Yhtäkkiä kaikkien huonekasvien lehtien kärjet ovat alkaneet mennä ruskeiksi. Kaikki kasvit kasvavat ja niihin tulee uusia lehtiä, mutta pikku hiljaa ne ruskistuvat. Asun omakotitalossa ja valoa on runsaasti, normaali asuntoon nähdän erittäin runsaasti.

Hoitotoimenpiteet eivät ole mitenkään muuttuneet, sumuttelua olen hieman lisännyt talven tullen. Kastelen kerran viikossa ja nyt siis sumuttelen päivittäin.Lannoituksen lopetin lokakuun lopussa. Limo ja liuskearalia eivät ole ruskettuneet, mutta kaikki muut mm. jukkapalmu, fiikus, kirjovehka, rönsylilja, nukkumatti ja kultaköynnökseenkin on tullut ruskeita laikkuja.

Minulla on kuva kaikista, mutta sain tähän vain yhden kuvan. Onko tämä kasteluvirhe ( liikaa /liian vähän), lannoituksen puute, multa vai joku sairaus? Suuret kiitokset vinkeistä jo etukäteen. Sini Kysymyksiä: 2 kpl Talvi on aina hankalaa aikaa huonekasveille. Valoa Teillä on siis riittävästi; se on erinomaista. Valon määrästä kertoo sekin, että kasvit eivät ole varsinaiseen talvilepoon edes siirtyneet vaan jatkavat kasvuaan. Periaatteessa voit valon riittävyyden ansiosta antaa vaikka pieniä määriä kastelulannoitetta läpi talven (vaikka kerran kk).

1. Talven pahimpia ongelmia sisätiloissa ovat valon puutteen lisäksi myös liian korkea huonelämpötila sekä liian kuiva huoneilma.
2. Nämä molemmat aiheuttavat helposti kasveilla lehtien ruskettumista.
3. Myös erilaiset lämpötilojen vaihtelut voivat sitä aiheuttaa.
4. Olet lisännyt sumuttelua; hyvä.
5. Jatka sumuttelua ja lisää ilman kosteutta vaikka erillisillä astioilla tai ilmankostuttimen avulla.

– Mikä huonelämpötila on? Kasvit viihtyisivät parhaiten hieman alle 20 asteen lämpötilassa. Eihän kasvien läheisyydessä ole patteria tai muuta lämmönlähdettä (ja ilmaa kuivattavaa laitetta?) Onko mahdollista siirtää kasveja tai vaikka sammuttaa laite? Jos lattialämmitys, niin kasvien nostaminen irti lattiapinnasta auttaa myös.

Eihän kasvien lähellä ole viileää hohkaavaa tai vetoa aiheuttavaa ikkunaa/ovea? Epäilit vielä kastelua, multaa ja sairauttakin. Tuollainen lehtien kuivuminen on tosiaan talvella valitettavan yleistä, mutta useimmat kasvit toipuvat siitä mullanvaihdon jälkeen ja kasvukauden alkaessa. Uskoisin myös, että tunnistat jo kasviesi kasteluntarpeen (kevyt/painava purkki, kuiva/kostea pinta).

Jos olet ahkera kastelija, niin suosi hengittäviä, reiítettyjä ruukkuja ja erillisiä asetteja (ei lasitettuja tai altakastelevia ruukkuja) sekä hiekkapitoista, hyvin vettä läpäisevää multaa. Helmi-maaliskuussa sitten katsot kasveillesi sopivat mullat ja ruukut, lisäät lannoitusta ja nautit kasvun räjähtämisestä! Arvostele vastaus kysymykseen “Huonekasvit / Huonekasvien lehtien kärjet menevät ruskeiksi”:
Katso täydellinen vastaus

Mikä eläin syö männyn kuorta?

Kysy luonnosta: Mikä on raapinut männyn runkoa? Osaisitko kertoa mikä eläin on saanut aikaiseksi lahomännyssä näkyvät kolot. Tikkako on tehnyt tuhojaan vai peräti karhu(!) käynyt raapimassa männynrunkoa? Törmäsin tuhottuun mäntyyn alkukesästä Kustavissa – enpä ole aikaisemmin moista nähnyt.

1. Uteliaana kyselee Raila Väkevä Raisiosta Kuvassa näkyvät jäljet ovat palokärjen aikaansaamia.
2. Mäntykelon sisällä asustelevat hevosmuurahaiset ovat saaneet palokärjen hakkaamaan kelon tyveä aina ydinpuuhun asti.
3. Männyn kuollessa sen kaarnan alle ilmestyy lukuisa joukko erilaisia kuoriaisia, jotka syövät lahoavaa puuainesta, kaarnaa tai joskus muita kaarnakuoriasia.

Ensimmäisessä vaiheessa palokärki kuorii lahoavan männyn kuoren ja syö kuoren alla asustelevia toukkia. Hevosmuurahaiset asuvat puun tyviosassa ja juurakossa, ja tavoittaakseen näitä palokärjen on pakko hakata puuaines pois tieltä. Palokärjen nokan iskuvoima on niin suuri että se kykenee hakkaamaan reiän myös terveeseen mäntyyn.

• Näin se menettelee pesäkoloa tehdessään.
• Hevosmuurahaiset ovat palokärjelle hyvin tärkeää talviruokaa, ja se kykenee ilmeisesti muurahaisten liikkeen aiheuttaman äänen perusteella paikantamaan ne jopa hangen alta.
• Se voi kaivaa hankeen jopa puolimetrisen kuopan, jonka alta se löytää muurahaisten asuttamia lahokantoja.

Erilaiset lahopuussa asustavat toukat ja myös hevosmuurahaiset ovat niin ikään karhun herkkua. Karhu osaa kuoria lahopuita toukkia saadakseen, ja hevosmuurahaisia etsiessään se repii lahokantoja maasta juurineen. Karhun jättämät jäljet ovat rajun näköisiä, eikä niitä yleensä sekoita minkään muun otuksen jättämiin jälkiin.
Katso täydellinen vastaus

Saako puiden oksia katkoa?

Saako kaadetuista puista kerätä havuja? Onko vihtojen teko sallittu? Voiko pajunkissoja taittaa ilman maanomistajan lupaa? Saako pihlajanmarjoja kerätä? – Rikoslain 14 §:n mukaan kasvavasta tai tuulen maahan kaatamasta tuoreesta puusta ei saa taittaa oksia ilman maanomistajan lupaa.

Puusta ei myöskään saa ottaa varpuja, juuria, tuohia, kuoria, lehtiä, niiniä, pihkaa, terhoja, käpyjä eikä pähkinöitä. Hakkuujätteitä ei saa kerätä luvatta. Maahan pudonneita risuja ja käpyjä saa sen sijaan ottaa. Edellä olevasta poikkeuksena on se, että luonnonvaraisia marjoja sen sijaan saa ottaa puusta.

Ajatuksellisena perusteena on, ettei luonnonvaraisten marjojen poimiminen vahingoita puuta, eikä marjoilla ole yleensä puun omistajalle taloudellista merkitystä. Vihreiden tuoreiden oksien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsätyömailta saa monasti lupia keräilyyn.
Katso täydellinen vastaus

Mikä puu ei pudota lehtiä talvella?

Vastaus: – Etenkin nuorille tammille on tyypillistä, että kuivuneet oksat pysyvät puussa kiinni kevääseen saakka. Ilmiö johtuu siitä, että Suomen kesä on tammelle liian lyhyt. Tammi on oloissamme eteläinen laji. Keväällä se puhkeaa lehteen viimeisten joukossa.
Katso täydellinen vastaus

Miksi puiden lehdet ovat vihreitä?

Kasvit saavat vihreän värinsä lehtivihreä-pigmentistä. Lehtivihreän avulla kasvit pystyvät ottamaan energiaa Auringosta imemällä itseensä sinistä ja punaista valoa. Lehtivihreä ei ime juuri lainkaan vihreää valoa, vaan se heijastuu lehdistä. Tästä syystä kasvit näyttävät vihreiltä.
Katso täydellinen vastaus

Mihin puiden lehdet?

Lehtikasat – kompostiin vai kaatopaikalle? – Puista varisseiden lehtien ja neulastenkin määrä voi yllättää (siirryt toiseen palveluun), vaikka pihalle ei olisi montakaan puuta. Haravointiurakka tuottaa helposti isoja kasoja lehtiä, joille pitäisi tehdä jotain.

Jos tontilla on tilaa, lehdet kannattaa kompostoida mullaksi lehtikompostorissa (siirryt toiseen palveluun), Jos tilaa on niukasti tai kompostointi ei muuten innosta, haravointijätteen saa usein syksyisin toimittaa jäteasemalle ilmaiseksi. Kuntien ja jäteyhtiöiden määräykset haravointijätteen käsittelystä vaihtelevat kuitenkin paljon ja niihin on syytä tutustua huolellisesti etukäteen.

Pienet määrät haravointijätettä voi laittaa myös sekajäteastiaan. Kenenkään toisen maalle – esimerkiksi tyhjälle tontille tai kunnan maalle – omalta tontilta haravoituja lehtikasoja ei saa käydä kippaamassa.
Katso täydellinen vastaus

Milloin puut pudottavat lehtensä?

Siksi puut pudottavat lehtensä Kun valon määrä pienenee syksyn saapuessa, puut sopeutuvat seuraavaan vuodenaikaan. Ravinteet siirtyvät lehdistä muualle puuhun, eikä klorofylliä eli lehtivihreää enää muodostu. Ilman lehtivihreää lehdet eivät pysty yhteyttämään, joten kun sitä ei ole, lehdistä tulee tarpeettomia.
Katso täydellinen vastaus