Miten Määritellään Älykkyysosamäärän Mukaan Syvästi Älyllisesti Kehitysvammainen?

Lehti 35: Alkuperäis­tutkimus 10.12.1998 35/1998 vsk 53 s.4035 – 4042 Suomessa on noin 7 000 henkilöä, joiden älykkyysosamäärä on alle 35. Tutkimuksessa kuvataan Pääjärven kuntayhtymän vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten ihmisten vammojen taustaa ja luonnetta sekä heidän elämänkaartaan.

• Lapsuusiän vaikeaan ja syvään kehitysvammaan liittyy usein monivammaisuus tai autismi.
• Aikuisiän vaikealle ja syvälle kehitysvammalle on tyypillistä hoitoresistentti epilepsia, kommunikaatiokyvyttömyys ja käytöshäiriöt.
• Nykytekniikoin tehdyillä kantaja- ja sikiöseulonnoilla olisi raskauden aikana voitu tunnistaa vain muutama prosentti vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisista lapsista.

Aikuisaineistosta olisi voitu vastaavin tekniikoin tunnistaa peräti 30 %. Kuitenkin suurimmalla osalla heistä oli Downin oireyhtymä ja lapsuudessaan he olivat olleet lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta keski-iässä he olivat taantuneet vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisiksi.

Ehitysvammaisella ihmisellä on vamma ymmärryksen alueella, hänen on muita vaikeampi oppia uusia asioita ja käyttää aiemmin oppimaansa hyväksi uusissa tilanteissa. Kehitysvammaisen älykkyysosamäärä (ÄO) on alle 71, eivätkä hänen sosiaaliset, kielelliset ja omatoimisuustaitonsa vastaa ikätasoa. Kehitysvamma ilmenee kehitysiässä, aikuisena vammautunutta ei kutsuta kehitysvammaiseksi.

Kehitysvamma voi johtua perimässä olevasta virheestä tai olla hankittu, toisin sanoen seurausta aivotulehduksesta, -asfyksiasta, -infarktista, -verenvuodosta tai ulkoisesta vammasta. Keskushermoston sikiöaikaisiin kehityshäiriöihin kuten mikrokefaliaan, migraatiohäiriöön tai hermostoputken sulkeutumishäiriöön voi liittyä kehitysvamma.

Kehitysvammaisuus on neurologinen oire, mutta hiljattain käyttöön otettu ICD-10-tautiluokitus luokittelee kehitysvammaisuuden mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi (F70-79). Käsitteet kehitysvammaisuus ja CP-vammaisuus sotketaan usein. CP-vamma on kehittyvää hermostoa kohdannut vaurio, joka ilmenee eriasteisena motoriikan poikkeavuutena.

Vaikeaan CP-vammaan liittyy monesti älyllinen kehitysvamma. Kehitysvamman vaikeustaso määritetään psykologisten älykkyystutkimusten avulla joko lieväksi (ÄO = 50-70), keskivaikeaksi (ÄO = 35-49), vaikeaksi (ÄO = 20-34) tai syväksi (ÄO 1, 2 ) jakavat kehitysvammaiset vain kahteen tasoon, lieviin (mild) ja vaikeisiin (severe) sen mukaan onko tutkittavan ÄO yli vai alle 50.

• Tällöin myös keskivaikeasti kehitysvammaiset luetaan samaan ryhmään kuin syvästi kehitysvammaiset.
• Eskivaikeasti ja vaikeasti kehitysvammaisten toimintavalmiudet ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin syvästi vammaisten.
• Arkeasti kuvaten keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammainen osallistuu ja on mukana elämässä (subjekti) mutta syvästi kehitysvammainen on paljolti sivusta seuraaja tai omissa oloissaan toimenpiteitten kohteena (objekti).

Kehitysvammaisia koskevia tutkimuksia raportoitaessa olisikin tärkeää aina kertoa käytetyt ÄO-kriteerit. Etiologiseen diagnoosiin pyrkiminen on tärkeää niin lapsilla kuin aikuisilla ( 3 ), koska eri oireyhtymiin liittyy persoonallisuuden ja kehon rakenteen erityispiirteitä, joiden tunteminen helpottaa palvelu- ja kuntoutussuunnitelman laadintaa sekä terveydellisten ongelmien ennalta ehkäisyä, diagnosointia ja hoitoa.

• Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta pohdittiin, mitä vaikea ja syvä kehitysvammaisuus tarkoittaa käytännössä lasten ja aikuisten kohdalla.
• Pohdittiin myös kantaja- ja sikiödiagnostiikan merkitystä vaikean ja syvän kehitysvamman ehkäisyssä.
• AINEISTO JA MENETELMÄT Pääjärven kuntayhtymän muodostaa 25 etelähämäläistä kuntaa, joiden alueella asui vuoden 1995 lopulla 341 227 henkilöä.

Heistä 1 484 oli kuntayhtymän kehitysvammapalveluiden piirissä ja heidän taso-, etiologinen sekä somaattinen diagnoosinsa oli tallennettu asiakasrekisteriin. Asiakasrekisteriä ja huoltokertomuksia hyväksi käyttäen laskettiin vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten lukumäärä; he muodostivat elävien tutkimusryhmän.

Kehitysvammaisten syyluokittelussa vuodesta 1982 käytettyä entisen Sosiaalihallituksen luokittelua Kehitysvammaisuuden todennäköinen syy ( 4 ) yksinkertaistettiin ja elävien tutkimusryhmä jaoteltiin huoltokertomusten sekä asiakasrekisterin avulla ikäluokittain (alle 6-vuotiaat, 6-15-vuotiaat, 16-25-vuotiaat, yli 76-vuotiaat) taulukon 1 mukaisesti.

Koska aivojen magneettikuvausmahdollisuutta ei ole ollut, jää jaottelu hataraksi varsinkin aivojen synnynnäisten kehityshäiriöitten suhteen. Samalla kartoitettiin tutkimusryhmän pitkäaikaissairaudet psykiatrisia sairauksia lukuun ottamatta. Eri ryhmiin kuuluvien kehitysvammaisten edustus laskettiin eri ikäluokissa.

1. Untayhtymän arkistossa oli vuosien 1969-95 aikana kuolleitten 355 kehitysvammaisen huoltokertomukset.
2. Heistä 190 asui kuollessaan laitoksessa.
3. Oska kehitysvamman taso oli monella vainajalla epätarkasti määritelty jaettiin ryhmä kahtia lievästi ja keskivaikeasti sekä vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisiin.

Kaikkien 355 vainajan tiedot otettiin mukaan kuolleitten tutkimusryhmään. Ne alueella asuneet ja kuolleet kehitysvammaiset, jotka eivät olleet kuntayhtymän palvelujen piirissä, jäivät tutkimusryhmän ulkopuolelle. Vainajien tiedot jaoteltiin samaten taulukon 1 mukaisesti ja eri ryhmiin kuuluvien vainajien keskimääräiset eliniät laskettiin.

Valtaosa elävistä oli ja kuolleistakin oli ollut kirjoittajan potilaita, mikä helpotti tutkimuksen suorittamista. TULOKSET Elossa olevien ryhmä Alueen 1 484 kehitysvammaisen (0,44 % alueen asukkaista) ikäjakauma oli 1-78 vuotta ja eri ikäluokkiin kuului 3-336 kehitysvammaista. Lukumäärältään suurimmat ryhmät olivat ikäluokat 26-35- ja 36-45-vuotiaat ( kuvio 1 ).

Yhteensä 461 henkilöllä (0,13 %) oli vaikea (n = 242) tai syvä (n = 219) kehitysvamma. Muissa kuin kahdessa vanhimmassa ikäluokassa vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten osuus oli sama: noin 30 % ( kuvio 1 ). Vanhin vaikeasti kehitysvammainen oli 77-vuotias, ja vanhin syvästi kehitysvammainen oli 72-vuotias.

Elossa olevista 461 kehitysvammaisesta 155:n (33,7 %) vamman etiologia oli määritetty ( taulukko 2 ). Vertailun vuoksi taulukkoon 2 on kirjattu myös lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisten sekä vainajien tunnetut oireyhtymät. Heistä 88:lla (19 %) oli tai oli ollut aivovauriotyyppinen vamma ja kahdeksalla aivojen kehityshäiriö ( taulukko 3 ).

Elossa olevista 210 henkilön (45 %) vamman syy oli tuntematon, heidän jaottelunsa esitetään taulukossa 4. Taulukkoihin 2-4 on kirjattu myös kunkin ryhmän vainajien keskimääräiset eliniät ja niiden jakaumat. Suurin yksittäinen vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten ryhmä oli CP-kehitysvammaiset.

He olivat pääosin pikkulapsia ja nuoria ( kuvio 2 ). Lähes yhtä suurella ryhmällä oli Downin oireyhtymä, mutta tähän ryhmään kuuluvat olivat pääasiassa keski-ikäisiä ( kuvio 2 ); Down-ryhmä on suurin, mikäli myös lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaiset otetaan lukuun (taulukko 2, kuvio 1). Nimeämätöntä dysmorfiaoireyhtymää potevia oli kolmanneksi eniten, he sijoittuivat nuoriin ikäryhmiin ( kuvio 2 ).

Neljänneksi suurin ryhmä oli ilman liitännäisoireita ja dysmorfiaa olevat, heidän ikäjakaumansa oli tasainen ( kuvio 2 ). Viidenneksi suurin ryhmä oli hoitoresistenttiä epilepsiaa sairastavat, he olivat pääosin aikuisia ( kuvio 2 ). Kuudenneksi lukuisimpia olivat autistit, jotka olivat pääosin lapsia ( kuvio 2 ).

1. Elossa olevien pitkäaikaissairaudet Epilepsiaa sairasti 131 tutkittavaa (29 %).
2. Neljällä tutkittavalla oli sydämen vajaatoimintaa ja kuudella krooninen virtsatietulehdus.
3. II-tyypin diabeetikkoja oli neljä ja syöpäpotilaita kaksi.
4. Neljällätoista tutkittavalla oli synnynnäinen sydänvika, 10:llä hypotyreoosi ja kolmella I-tyypin diabetes, heillä kaikilla oli Downin oireyhtymä.

Kolmella fragiili X -oireyhtymää sairastavalla miehellä oli verenpainetauti. Sokeita oli 21 ja kuuroja seitsemän. Kuolleitten ryhmä Vaikeasti ja syvästi vammaisten (n = 196) keskimääräinen elinikä oli ollut 27,9 (1-77) vuotta ja lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisten (n = 159) 42,5 (1-86) vuotta ( kuvio 3 ).

Vainajien keskimääräinen elinikä oli ollut 33,9 (0-86) vuotta. Alle 15-vuotiaana oli kuollut 71 (20 %), alle 25-vuotiaana 123 (34 %), alle 35-vuotiaana 163 (46 %) ja alle 45-vuotiaana 216 (60 %). Yli 55-vuotiaaksi oli elänyt vain 53 (15 %). CP-kehitysvammaisten keskimääräinen elinikä oli 25,2 vuotta ( taulukko 2 ) ja he olivat lukumääräisesti suurin vainajien ryhmä.

Henkilöiden, joilla oli Downin oireyhtymä, keskimääräinen elinikä oli 32,7 (1-67) vuotta; tässä ryhmässä vähäisin kuolleisuus oli 16-35-vuotiaana. Nuorena kuolleista 17:llä oli ollut hydrokefalus-oireyhtymä, elävien ryhmässä oli vain kaksi henkilöä, joilla oli hydrokefalus.

Vainajien keskimääräiset eliniät (taulukot 2-4) vastasivat elävien ryhmien ikärakennetta. POHDINTA Aineisto Elossa olevien tutkimusryhmä kattoi kaikki vuoden 1995 lopulla Pääjärven kuntayhtymän asiakasrekisterissä olleet vaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset. Kuolleitten aineisto oli retrospektiivinen ja kattoi kaikkien vainajien tiedot.

Vainajille ei ollut luonnollisesti tehty nykyaikaisia etiologisia selvittelyjä kuten ei kaikille elävillekään ole voitu tehdä. Vainajien osalta vain helposti tunnistettavat syyt kuten Downin oireyhtymä ja CP voitiin ottaa huomioon. Epidemiologiaa Suomessa arvellaan olevan 25 000-35 000 kehitysvammaista, noin 0,6-0,7 % väestöstä ( 5, 6 ).

Etelähämäläisistä oli 0,44 % Pääjärven kuntayhtymän palvelujen piirissä. Luku on minimiarvio alueen kehitysvammaisista. Nuorimmat kehitysvammaiset ovat alueen keskussairaaloitten lastenneurologisten yksiköitten seurannassa ja alueella asuu lievästi vammaisia aikuisia, jotka eivät käytä kuntayhtymän tarjoamia asumis-, päivätoiminta- tai kuntoutuspalveluja.

Vaikeasti ja syvästi vammaisia etelähämäläisiä oli 0,13 % alueen asukkaista. Lukumääräisesti eniten oli 26-45-vuotiaita kehitysvammaisia ( kuvio 1 ). Nuorimmassa ikäryhmässä oli vähän henkilöitä, koska osaa ei vielä ole diagnosoitu ja vaikeimmin vammaisista osa kuolee varhain.

Eski-ikäisiä ja vanhoja oli myös vähän eliniän lyhyydestä johtuen. Aikuiset kehitysvammaiset käyttävät kuntayhtymän palveluja ja he edustavat suurempia ikäluokkia, mikä selittänee aikuisten yliedustuksen. Vaikeavammaisuus-käsite lapsuusiällä ja aikuisena Valtaosa vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisista oli moniongelmaisia: joko epileptikkoja, autisteja, vaikeasti käyttäytymisongelmaisia tai heillä oli rakenteellisia poikkeamia (dysmorfiaoireyhtymiin usein liittyy myös luuston ja sisäelinten rakennepoikkeavuutta).

Vain 10 %:lla elävien tutkimusryhmässä ei ollut dysmorfiaa ja/tai liitännäisoireita. Liitännäisoireeksi ei luettu yleistä lihashypotoniaa. Vaikeasti tai syvästi kehitysvammaiset liikuntakykyiset henkilöt ovat yleisolemukseltaan monesti hypotonisia, mikä näkyy esimerkiksi huonoryhtisyytenä.

Vaikeavammaisuus on eri ikäkausina erilainen käsite johtuen ensiksikin eliniän lyhyydestä vaikeimmin vammaisilla ja toisaalta siitä, että monet oireyhtymät ovat taudinkulultaan eteneviä ja niitä sairastavat vanhenevat ennenaikaisesti (AGU, Downin oireyhtymä). Vaikeimmin vammaiset pikkulapset ovat usein kertavauriotyyppisesti vammautuneita tai he potevat tuntemattomia tai tunnettuja oireyhtymiä (INCL, PEHO, MEB, nonketoottinen hyperglysinemia) tai pääoireena on autismi.

Vaikeimmin kehitysvammaiset keski-ikäiset ovat hoitoresistenttiä epilepsiaa sairastavia, käyttäytymishäiriöisiä, kommunikaatiokyvyttömiä mutta kävelykykyisiä. Monivammaisia keski-ikäisiä on vähän. Tämän aineiston valossa on harvinaista, että kehitysvammainen elää yli 70-vuotiaaksi.

1. Perimän virheistä johtuva kehitysvammaisuus Yleensä arvellaan, että noin 30 %:lla kehitysvammaisista vamman taustalla on perimän virhe ( 5 ).
2. Hagberg ja Kyllerman ( 7 ) arvioivat geneettisen syyn olevan taustalla 34 %:lla, kun ÄO jää alle 50; samassa tutkimuksessa arvioitiin dysmorfiaoireyhtymien osuus 12 %:ksi (1983).

Aineistomme kehitysvammaisten ÄO alle 35 oli matalampi kuin edellä mainitussa ruotsalaisessa tutkimuksessa, mutta eri etiologioitten prosenttiosuudet olivat täsmälleen samat. Aineistomme 155 henkilöllä oli tunnettu geneettinen oireyhtymä ja 8:lla lähisukulainen, jolla oli samanlainen kehitysvamma.

Nämä 163 henkilöä muodostavat ryhmän, jonka osuus on 34 %, dysmorfiaoireyhtymiä potevia oli 56 vastaten 12 %:ia aineistossamme. Suurin yksittäinen kehitysvammaisryhmä on henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä. Down-lapset ovat yleensä lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta 30-50-vuotiaina vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia ennenaikaisesta vanhenemisesta/taantumisesta johtuen ( 8 ).

Downin oireyhtymän jälkeen yleisin kehitysvammaoireyhtymä oli miesten fragiili X -oireyhtymä. Fragiili X -pojat ovat yleensä lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia, mutta vanhemmat miehet yltävät keskimäärin vain vaikeasti kehitysvammaisen tasolle ( 9 ).

Sekä fragiili X- että Downin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä nähdään laskeva ÄO-ilmiö myös ilman tutkittavan taantumista. Vaikka kehitysvammainen lapsi oppii uusia taitoja, oppii terve ikätoveri samana aikana enemmän ja ero terveen ja kehitysvammaisen taitojen ja valmiuksien välillä kasvaa. Kun normit on laadittu terveen lapsen kehityksen mukaisesti, voi kehitysvammaisen älykkyysosamäärä pienentyä iän myötä, vaikka hänen älykkyysikänsä kohoaisi.

Tässä tutkimusaineistossa vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisista 16 %:lla (76 henkilöä) oli Downin ja 2 %:lla (11 henkilöä) fragiili X -oireyhtymä. Vastaavasti kaikista tunnetuista etelähämäläisistä kehitysvammaisista oli Downin oireyhtymä 15 %:lla (229 henkilöä) ja fragiili X -oireyhtymä 2 %:lla (37 henkilöä).

• Downin oireyhtymää oli siis aineistossamme kuusinkertainen määrä fragiili X:ään nähden.
• Vastaavasti Downin ja fragiili X -oireyhtymien syntymäprevalenssit ovat 1:600-700 tyttö- ja poikavauvoilla ( 10 ) ja 1:4 000-5 000 poikavauvoilla ( 11 ), Down-vauvoja syntyy 6-7-kertainen määrä fragiili X -poikavauvoihin verrattuna.

Syntymäprevalenssit ja oman tutkimuksemme prosenttiosuudet näiden kahden oireyhtymän suhteen ovat yhdensuuntaiset. Kuitenkin useissa alueellisissa tutkimuksissa ( 12, 13 ) on todettu, että noin 32-36 %:lla kehitysvammaisista lapsista, joiden älykkyysosamäärä on alle 50, on Downin oireyhtymä.

Niiden poikien, joilla on fragiili X -oireyhtymä, on todettu edustavan 20 %:ia pojista, joiden ÄO on 30-55 ( 14 ). Nämä luvut, joihin myös Emery-Rimoin oppikirja viittaa, vaikuttavat tämän tutkimusaineiston valossa suurilta varsinkin fragiili X -oireyhtymän suhteen ja näin ollen voivat antaa väärän kuvan siitä, missä määrin kehitysvammaa voidaan prenataalisesti ehkäistä.

Kantajatutkimusten avulla olisi mahdollista löytää ne perheet, joiden lapsilla on suurentunut AGU-taudin, fragiili X -oireyhtymän, INCL-taudin ja perinnöllisen Downin oireyhtymän riski (1-2 % Downin oireyhtymätapauksista), mikäli kaikki lapsia hankkivat tutkittaisiin.

Raskauden alettua voidaan selvittää, onko sikiöllä Downin oireyhtymä tai fragiili X -oireyhtymä ja sairastaako sikiö AGU-tautia tai Sallan tautia. Edelleen perheissä, joissa jo on INCL-lapsi voidaan selvittää sairastaako sikiö samaa sairautta. Raskaana oleville naisille voidaan tehdä Down-seulatesti ja löytää ryhmä, joiden vauvoilla on todennäköisesti Downin oireyhtymä.

Yleensä sekä kantaja- että sikiötutkimukset voidaan tehdä, kun perheessä jo on sairas lapsi. Tässä aineistossa oli nykykeinoin tavoitettavia vain muutama prosentti vaikeimmin vammaisista pikkulapsista. Aikuisaineistosta taas peräti 30 % olisi voitu nykytekniikoin tavoittaa ennen syntymää, mutta nämä pääosin Downin oireyhtymää sairastavat henkilöt olivat lapsuudessaan olleet lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta keski-iässä dementoituneet vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisiksi.

• Nämä luvut ovat viitteellisiä, tarkkoja lukuarvoja varten pitäisi kartoittaa tiettynä ajanjaksona syntyneet ja ajanjakson aikana kuolleet ja sen lopulla elossa olevat vaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset.
• Aivovaurioihin liittyvä kehitysvammaisuus CP-kehitysvammaisten suuri osuus (18 %) antaa aiheen pohdiskeluun.

Todellisuudessa luku lienee vielä suurempi, koska monivammaisen pikkulapsen kehitysvammadiagnoosi on vaikea tehdä ja usein vasta kouluratkaisuja tehtäessä se voidaan varmistaa. Tätä vammaisryhmää voidaan ehkä pienentää tai vammaisuuden astetta lieventää tehohoidon avulla, toisaalta yhä heikommin eväin – siis yhä pienempiä vauvoja – pelastetaan elämälle, joten tämä runsaasti kuntoutus- ja hoitotoimenpiteitä läpi elämänsä tarvitseva ryhmä voi tulevaisuudessa kasvaa.

Pitkäaikaissairaudet Keskushermostovauriosta johtuen kehitysvammaan liittyy neurologisia sairauksia, kuten epilepsiaa. Yleensä kehitysvammaisen oireita tutkiessa lääkärin kannattaa ensin selvittää, voiko oire olla aivoperäinen. Ylipainoisuus terveydellisenä riskitekijänä liittyy moneen kehitysvammaan kuten Downin, Williamsin ja fragiili X -oireyhtymään.

Tässä aineistossa kroonisten somaattisten sairauksien määrä oli kuitenkin vähäinen johtuen ehkä nuoresta ikärakenteesta ja kehitysvammaisten terveellisistä elämäntavoista, esim. verenpainetautia oli vain kolmella fragiili X -miehellä. Synnynnäistä sydänvikaa tai hypotyreoosia sairastavilla ja tässä aineistossa myös kaikilla I-tyypin diabeetikoilla oli Downin oireyhtymä.

• Ehitysvammaan kuuluu kasvanut psyykkisten ongelmien riski johtuen esim.
• Siitä, ettei kehitysvammaisella ole valmiutta selvittää normaalielämän kriisejä.
• Tässä tutkimuksessa ei kartoitettu psykiatrisia pitkäaikaissairauksia diagnostiikan vaikeuden eikä lihavuutta puutteellisten huoltokertomusmerkintöjen vuoksi.

Vainajat Vainajien tietoja voidaan käsitellä viitteellisinä, koska diagnostiikka on ollut puutteellista aiempina vuosina eikä kuntayhtymässä ole tietoa kaikista varsinkaan 1970-luvulla kuolleista kehitysvammaisista. Koska aivot ohjaavat kaikkia elimistön toimintoja vaikuttaa loogiselta, että kehitysvamma vaikuttaa elinikää lyhentävästi.

• Uolinsyitä ei tässä tutkimuksessa selvitetty, niitä on hiljattain raportoitu Paimion keskuslaitoksesta ( 15 ).
• Tämän tutkimuksen ja Paimion tutkimuksessa esitettyjen eri ryhmien kuten CP-kehitysvammaisten ja henkilöiden, joilla oli Downin oireyhtymä, eliniät olivat yhdensuuntaiset.
• Molemmissa laitospainotteisissa aineistoissa kehitysvammaisen keskimääräinen elinikä oli vain noin 34 vuotta, joskin viime aikoina on raportoitu kehitysvammaisten keskimääräisen eliniän lähenevän muun väestön keskimääräistä elinikää ( 16 ).

YHTEENVETO Kehitysvamma on neurologinen oire ja sen taustalla on useimmiten poikkeavuus geeneissä tai keskushermostossa. Kehitysvammadiagnoosi asetetaan psykologin suorittaman tutkimuksen pohjalta; lääkärin tehtävänä on selvittää oireen etiologia ja yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa kartoittaa oireet ja laatia kuntoutussuunnitelma.
Katso täydellinen vastaus

Millä eri tavoin kehitysvammaisuus ilmenee?

Mitä on kehitysvammaisuus? – Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Lisäksi kehitysvammaisella ihmisellä voi olla haasteita sosiaalisissa, kielellisissä ja motorisissa taidoissa, omatoimisuudessa sekä tarkkaavaisuudessa ja asioiden hahmottamisessa. Suomessa arviolta noin 50 000 ihmisellä on kehitysvamma. Kehitysvamman aste voi vaihdella vaikeasta vammasta lievään vaikeuteen oppia asioita. Usein käytetään lääketieteellistä jaottelua lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja syvään kehitysvammaisuuteen. Kehitysvammaisuutta ei tule sekoittaa muihin vammaisuuden muotoihin, kuten liikuntavammoihin tai cp-vammaan.

• Ihmisellä voi kuitenkin olla useampi kuin yksi vamma.
• Eri rekisterien mukaan suomalaisista kehitysvammaisista ihmisistä miehiä on enemmän kuin naisia (54 % vs.46 %), vaikkakin lukumääräisesti naisia on pidemmän eliniän vuoksi enemmän kuin miehiä.
• Poikien ja miesten yliedustuksen syinä ovat autismikirjon häiriön 3-4 kertaa suurempi yleisyys miesten keskuudessa.

Lisäksi X-kromosomiset oireyhtymät ilmenevät vain miehillä tai ovat miehillä vaikeampia. Kehitysvammaisuus ei ole sairaus, vaan se on oire tai oirekokonaisuus. Lääketieteellisen näkökulman mukaan kehitysvamma on oire aivojen toiminnan häiriöstä, joka on tullut ennen aikuisikää.

1. Ehitysvammaisuudessa esiintyvät oireet johtuvat isoaivojen kuorikerroksen poikkeavasta toimintakyvystä.
2. Oska aivokuoren eri alueet osallistuvat useiden eri toimintojen säätelyyn, voi kehitysvammaan liittyä myös muita kuin älykkyyteen liittyviä häiriöitä sekä muita vammoja tai liitännäissairauksia.
3. Niistä tyypillisimpiä ovat epilepsia, erilaiset aistivammat, autismin kirjon häiriöt ja dementiaa aiheuttava Alzheimerin tauti.

Mitä vaikeammasta kehitysvamman asteesta on kyse, sitä todennäköisempää on, että henkilöllä on myös muita vammoja tai liitännäissairauksia.
Katso täydellinen vastaus

Miten kehitysvammaisuus ilmenee?

Kehitysvammaisuus

• Kehitysvammaisuus merkitsee kehitysvammaiselle henkilölle vaikeutta ymmärtää, vaikeutta oppia uusia asioita ja soveltaa oppimaansa sekä vaikeutta hallita omaa elämäänsä.
• Kehitysvammaisuus johtuu yleensä synnynnäisistä geneettisistä oireyhtymistä tai sairauksista, raskauteen tai synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai kehitysiässä saaduista sairauksista tai vammoista.
• Kehitysvammaisuuteen liittyy usein muitakin sairauksia ja häiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, epilepsiaa ja ADHD:ta.

Kehitysvammaisuus merkitsee kehitysvammaiselle henkilölle vaikeutta ymmärtää, vaikeutta oppia uusia asioita ja soveltaa oppimaansa sekä vaikeutta hallita omaa elämäänsä. Suomessa käytössä olevan WHO:n ICD-10-tautiluokituksen mukaan kehitysvammaisuus määritellään tilaksi, jossa henkisen toiminnan kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi.

Lisäksi ympäristöön sopeutumiseen liittyvissä taidoissa kuten arjen käytännön taidoissa, kommunikoinnissa, kyvyssä huolehtia omista asioistaan, kyvyssä muodostaa ihmissuhteita ja käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla on vaikeutta. Kehitysvammaisuus jaetaan neljään eri luokkaan: lievä, keskivaikea, vaikea ja syvä kehitysvammaisuus.

Mitä lievemmästä kehitysvammasta on kyse, sitä parempia ovat ympäristöön sopeutumisen taidot. Lievästi kehitysvammaiset henkilöt oppivat usein lukemaan ja kirjoittamaan, mutta esimerkiksi omien raha-asioiden ja paperiasioiden hoito voi olla vaikeaa. Keskivaikeasti ja vaikeasti kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat usein toisten apua tai ohjausta myös arjessa esim.

• Ruokailuissa, pukeutumisissa, pesuissa ja kodin ulkopuolella liikkumisessa.
• Syvästi kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat apua kaikissa päivittäisissä toimissa.
• Ehitysvammaisia henkilöitä on noin 1 % väestöstä.
• Näistä noin 70 % on lievästi kehitysvammaisia, 20 % keskivaikeasti kehitysvammaisia, 10 % vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia.

Kehitysvammaisuus on miehillä tavallisempaa kuin naisilla. Kehitysvammaisuus johtuu yleensä synnynnäisistä geneettisistä oireyhtymistä tai sairauksista, raskauteen tai synnytykseen liittyvistä komplikaatioista tai kehitysiässä saaduista sairauksista tai vammoista.

• Ehitysvammaisuutta aiheuttavat geneettiset oireyhtymät ja sairaudet ovat harvinaisia.
• Näistä tavallisimpia ovat ja,
• Ehitysvammaisuus voidaan todeta moniammatillisen arvion pohjalta.
• Neuropsykologin tai psykologin arviossa kognitiivinen päättelysuoriutuminen jää erittäin heikkoon tasoon vastaten kehitysvammaisen suoriutumistasoa.

Lisäksi henkilön hyvin tuntevien henkilöiden haastattelun pohjalta voidaan todeta merkittävät vaikeudet ympäristöön sopeutumiseen liittyvissä taidoissa. Lääkärin tehtävänä on todeta kehitysvammaisuus ja selvittää kehitysvammaisuuden mahdollinen syy. Kehitysvammaisuus todetaan yleensä erikoissairaanhoidossa.

• Aikuisilla kehitysvammaisuutta voidaan arvioida myös erityispoliklinikoilla.
• Vaikea ja syvä kehitysvammaisuus ovat yleensä todettavissa jo ennen kouluikää, mutta osalla lievästi kehitysvammaisista henkilöistä kehitysvammaisuus todetaan vasta myöhemmin kouluiässä tai jopa vasta aikuisuudessa.
• Oppimiseen liittyviä ongelmia on kuitenkin heidänkin osallaan ollut selkeästi todettavissa jo lapsuudessa Kehitysvammaisuuteen liittyy usein muitakin sairauksia tai vammoja, sitä useammin mitä vaikeammasta kehitysvammasta on kysymys.

Oireyhtymiin liittyvät oireyhtymille tyypilliset sairaudet. Lisäksi kehitysvammaisilla todetaan muuta väestöä useammin, liikuntavammoja, aistivammoja,, sekä psykiatrisia häiriöitä, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Psykiatristen häiriöiden toteaminen on kehitysvammaisilla usein haastavampaa, minkä vuoksi arviointiin suunnattuja strukturoituja haastattelulomakkeita joudutaan mukauttamaan.

1. Näiden sairauksien tunnistaminen ja hoito ovat kuitenkin tärkeitä ja parantavat kehitysvammaisten elämänlaatua.
2. Ehitysvammaisia lapsia, nuoria ja aikuisia hoidetaan normaalin terveydenhuollon mukaisesti.
3. Lisäksi on käytettävissä erityispoliklinikoita, jotka täydentävät perusterveydenhuollon palveluita kehitysvammaisuuteen liittyvissä erityiskysymyksissä.

Kehitysvammaisuutta ei yleensä ottaen voida ennaltaehkäistä. Mikäli raskaudenaikaisessa seulontatutkimuksessa on todettu kohonnut kehityshäiriön todennäköisyys, voidaan harkita sikiödiagnostisia tutkimuksia. Kaikkia mahdollisia sairauksia tai vammoja ei kuitenkaan näiden tutkimusten avulla voida löytää.

• Todetusta kehitysvammaisuudesta huolimatta lapsi jatkaa kehitystään omassa tahdissaan.
• Kehitysvammaisilla henkilöillä on vaikeuksiensa ohella myös omat yksilölliset vahvuutensa.
• Hanki tietoa kehitysvammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
• Tutustu muiden kehitysvammaisten perheisiin ja harrastusmahdollisuuksiin esim. vanhempain yhdistysten kautta.
• Tue lasta itsenäistymään.

Arvio M. & Aaltonen S. Kehitysvammainen potilaana. Duodecim 2011.

Artikkelin tunnus: dlk00556 (024.005) © 2022 Kustannus Oy Duodecim : Kehitysvammaisuus
Katso täydellinen vastaus

Mikä on älyllinen kehitysvammaisuus?

Älyllinen kehitysvammaisuus (jäljempänä usein kehitysvammaisuus ) on oirediagnoosi. ICD-10:n määritelmän mukaan se on tila, jossa mielen kehitys on pysähtynyt tai epätäydellinen – erityisesti kognitiivisten, kielellisten, motoristen ja sosiaalisten kykyjen alueella.
Katso täydellinen vastaus

Miten kehitysvammaisuuden tasot jaotellaan?

Kehitysvammaisuuden diagnosointi perustuu ICD-10-luokitukseen – Suomessa on käytössä WHO:n ICD-10-tautiluokitus, jossa kehitysvammaisuutta määritellään seuraavasti: Kehitysvammaisen henkilön kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi (ICD-10) Luokituksessa kehitysvammaisuus jaotellaan neljään eri asteeseen: lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja syvään kehitysvammaan.

Lue lisää diagnosoinnista tältä sivulta.

Katso täydellinen vastaus

Miten tukea kehitysvammaisen toimintakykyä?

Toimintakyky ei ole aina sama – Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Toimintakyky merkitsee aina suhdetta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. Toimintakyky riippuu myös olosuhteista ja henkilön eri tilanteisiin saamasta tuesta, ei vain hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan.

• Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa henkilö voi olla hyvin vammainen, mutta joissakin tilanteissa ei lainkaan.
• Henkilön toimintakyvystä eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään.
• Siksi toimintakykyä arvioitaessa kiinnitetään aina huomiota myös toimintaympäristöön.

Tätä voidaan kutsua toimintakyvyn ekologiseksi arvioinniksi. Ekologisessa arvioinnissa on tarkasteltava myös tukiverkkoja ja niiden tapoja toimia kehitysvammaisen henkilön kanssa. Esimerkiksi toimintaympäristön moninaiset säännöt, rutiinit, järjestelyt ja vakiintuneet toimintatavat voivat joko tukea tai rajoittaa henkilön toimintakykyä.

Henkilön kehitysvammaisuuteen liittyviä haittoja ja rajoituksia tulee tarkastella suhteessa hänen ikävaiheeseensa ja niihin kehitystehtäviin, joita siihen normaalisti kuuluu. Henkilön toimintakyky kehittyy vuosien mittaan oppimiskokemuksien kertymisen myötä. Sekä käsitteellisiä, sosiaalisia että käytännön taitoja opitaan koko ajan lisää, kuka enemmän ja nopeammin, kuka vähemmän ja hitaammin.

Toisaalta sairaudet ja ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat voivat heikentää henkilön toimintakykyä. Jos tällaisia riskitekijöitä on tiedossa, henkilön toimintakyvyn ja siinä ilmenevien muutosten seuraaminen on erityisen tärkeätä. Henkilön toimintakykyä voidaan tukea esim.
Katso täydellinen vastaus

Mitä voi tehdä kehitysvammaisten kanssa?

Voisitko sinä olla se ystävä? – Kaupungissa on tarjolla vaikka mitä tekemistä: on leffateattereita, ulkoilumahdollisuuksia, ravintoloita, teattereita, kahviloita, uimahalleja jne. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat usein toisen ihmisen voidakseen viettää vapaa-aikaa haluamallaan tavalla.

Averin kanssa voi käydä leffassa, uimassa, ulkoilemassa tai vaikkapa kaljalla. Kaveriksi voi ryhtyä kuka tahansa. Tärkeintä on rehellisyys ja avoin mieli, hyvät kohtaamistaidot sekä huumorintaju. Toiminta yhdistää kavereiksi kaksi mahdollisimman samankaltaista ihmistä, joista toisella on kehitysvamma ja toisella ei.

Kaveriksi voi ryhtyä kuka tahansa. Tärkeintä on rehellisyys ja avoin mieli, hyvät kohtaamistaidot sekä huumorintaju.
Katso täydellinen vastaus

Mikä on Lievä älyllinen kehitysvamma?

Lievän älyllisen kehitysvammaisuuden kriteereinä ICD-10-luokituksessa on testeillä mitattu älyllinen kokonaistaso, joka on alle 70 ÄO-pistettä, ja todetut ongelmat koulussa, töissä ja muussa toimintakyvyssä (1).
Katso täydellinen vastaus

Onko ADHD kehitysvamma?

Lievän kehitysvamman ja ADHD:n erottaminen toisistaan 01.12.2014 Kiitos näistä verkkosivuista! Täältä on tullut tietoa ja saanut voimia jaksaa! Meillä on -98 syntynyt lievästi kehitysvammainen tytär. Hänelle on tehty tämä diagnoosi 5 vuotiaana, nyt kun hän kävi kuusi vuotiaana neuropsykologisissa testeissä, testit olivat pisteytyksen mukaan enemmänkin heikkolahjaisen tasolla.

1. DiAgnoosi säilytetttiin, mutta kuulemma tarkennetaan uudestaan kahden vuoden päästä eli jäi vaikutelma ettei ole aivan “selvä tapaus”.Olemme tutustuneet laajasti AD/HD kirjallisuuteen.
2. Mielestämme lapsellamme on voimakkaasti siihen viittaavia taipumuksia (ei niinkään ylivilkkaus vaan sen toinen ilmenemismuoto).

Voimakkaimpana on korostunut viime aikoina “haahuilu”, raivokohtaukset, uhmakkuus ja impulsiivisuus (mm.haukkuu ja lyö meitä muita perheenjäseniä). Rajoja yritämme asettaa ja juuri se tuntuu olevan vaikeaa ja raskasta koko perheelle. Nyt meitä askarruttaa se, joka ei oikein käy kirjallisuudesta ilmi, että miten tällaisen ilmeisesti hyvin lievän kehitysvamman ja AD/HD:n pystyy erottamaan toisistaan.

1. Onko joitakin selkeitä ominaispiirteitä, mistä voisi erottaa? Ja vielä onko diagnoosilla “väliä” kun lapsi on menossa syksyllä kouluun? AD/HD:ta voi käsittääksemme joissakin tapauksissa hoitaa lääkityksellä.
2. Annattaako meidän ihmetellä kaksi vuotta vai pyrkiä uudestaan testauksiin/ keskusteluun psykologin kanssa nyt heti? Keskusteluissa testaavan psykologin kanssa AD/HD mainittiin, mutta sivuutettiin.

Sittemmin tietyt piirteet ovat korostuneet ja emme osanneet tuoda niitä testaukseen liittyvissä keskusteluissa julki.Alunperin lapsella oli syntyessä vaikea tyrä, joka hoidettiin leikkaamalla. Alun vaikeissa komplikaatioissa hänellä oli hengemeno lähellä ja söi alussa mm.

1. Pari vuotta epilepsia lääkkeitä.
2. Eli monenlaisia vaiheita on ollut jotka voivat olla ilmeisesti sekä kehitysvammaisuutta että AD/HD:tä selittävinä tekijöinä.
3. Hei, Yritän vastata kysymyksiisi siltä pohjalta, mikä kokemus minulla on kehitysvammaisista ja heidän vuorovaikutuspulmistaan, mutta olen myös työskennellyt psykologina perheneuvolassa ja tavannut paljon adhd lapsia perheineen.

ADHD ja lievä kehitysvamma eivät ole sama asia, mutta niillä saattaa joskus olla yhteisiä ilmenemisen muotoja. Adhd viittaa keskushermoston vaikeuksiin säädellä tarkkaavuutta kun taas lievä kehitysvamma liittyy oppimisen ja ymmärtämisen hankaluuksiin (lapsi saattaa tarvita enemmän toistoja oppiakseen jonkun asian tai konkreettisempia esimerkkejä).

Lievästi kehitysvammainen lapsi voi toki olla levoton ja uhmakas, mutta lievä kehitysvammaisuus ei sinällään pidä sitä sisällään. Levottomus ja uhamakkuus voivat liittyä myös normaaliin kehitykseen tai voivat olla seurausta stressaavasta tilanteesta, jossa perhe ja lapsi ovat. Tietysti lapsella voi olla sekä tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmia että oppimisen hitautta, molempia yhtä aikaa.

Tarkkaavuuden ja keskittymättömyyden ongelmissa on lääkehoitoakin tarjolla, ja silloin kun adhd diagnoosi on selvä, siitä voi olla apua. Usein lääkitys kuitenkin on parhaimmillaankin vain yksi kuntoutuksen tekijä, jolla esim. mahdollistetaan vuorovaikutustaitojen kuntouttaminen.

1. Erroitkin, että lapsenne on uhmakas, impulsiivinen ja raivokas ja, että rajojen astettaminen hänelle on ilmeisesti hyvin työlästä.
2. Oikeastaanhan kuvaamasi tilanteet ovatkin arjen asioita; miten selvitä kauppareissusta tai kyläilystä pienen kiukkupussin kanssa? Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan tietoa (joskus diagnoosejakin) mutta myös taitoja ja keinoja.

Eikä näitä keinoja tarvitse yksin vanhemmat, myös lapsi tarvitsee uusia, toimivampia ja ikään sopivia keinoja. Monessa perheessä on koettu helpotuksena, kun lapsen käyttäytymiselle löytyy joku nimi tai diagnoosi. Toisaalta muistan monen vanhemman huokaisseen, että sittenhän se kaikki työskentely lapsen ongelmien kanssa vasta alkoi, kun ymmärsimme, mistä hänen käyttäytymisensä johtui.

Ajattelenkin, että diagnoosiakin tärkeämpää olisi löytää keinoja auttaa lasta tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Joskus lääkehoito (josta on toivottu parannusta lapsen elämään) mahdollistaakin vasta hyvän vuorovaikutuksen opettelemisen (niin vanhemmille kuin lapsellekin). Aina diagnoosia ei saada tai lääkehoidosta ei ole lapselle hyötyä.

Niin kuin varmasti arjesta tiedät, ongelmatilanteissa onkin usein ns “käsikirjoitus”, jota sekä vanhemmat että lapsi uskollisesti noudattavat. Raivotilanteet tuntuvatkin menevän jotenkin omalla painollaan. Vaikka omaa käyttäytymistä jaksaisikin muuttaa joksikin aikaa, niin muut tai lapsi itse eivät muuta omia “vuorosanojaan”.

Siksi myös lapsen täytyy opetella uusia keinoja olla vihainen, pettynyt jne. Rajojen asettaminen on vanhemmille vaikea tehtävä ja erityisen raskasta tiedän sen olevan silloin, kun lapsella on kehityksellisiä pulmia tai viiveitä. Tällaisen erityislapsen kanssa tuntuu kuin vanhemman selkärangassa olevat tavalliset, yleensä toimivat kasvatuksen keinot eivät oikein tepsisi.

Yksi mielenkiintoinen tapa auttaa perheitä näissä tilanteissa on ollut ns. Theraplay, jossa amattiterapeuttien kanssa etsitään juuri tälle lapselle ja juuri näille vanhemmille sopivia yhdessäolon ja vuorovaikutuksen keinoja n.10-20 kertaa kestävässä terapiassa.

• Terapiassa leikitään ja hassutellaan ja kohdataan myös raivon ja uhmakkuuden tilanteet yhdessä terapeuttien kanssa.
• Lapsella on oma terapeutti, joka auttaa häntä pääsemään negatiivisen vuorovaikutuksen kehästä ja vanhemmilla on omansa, joka tukee ja auttaa pohdiskelemaan lapsen toimintaa.
• Terapiaa on tarjolla mm.

joissakin perheneuvoloissa, mutta parhaiten tietoa asiasta saa Suomen therapalay-yhdistyksestä: ilona.vierikkotherapaly.fi Tästä leikin ja yhdessäolon terapiamuodosta minulla on erittäin hyviä kokemuksia sekä kehitysvammaisten lasten että adhd lasten kanssa.

Yhdistyksestä saa myös suomenkielistä materiaalia aiheesta. Muitakin leikin ja vuorovaikutuksen hoitomuotoja on olemassa, tärkeää on ennen kaikkea, että saatte vanhempina riittävästi tukea ja mahdollisuuksia pohtia vuorovaikutustilanteita. Koulun menon kannalta väliä on ennen kaikkea sillä, mistä ja miten löydätte vuorovaikutusapua lapsen uhmakohtauksien kohtamiseen, niin että hän saa sitten koulussa koko oppimisen kapasiteettinsa hyvään käyttöön! Kun uhmakkus ja hankalat tilantet alkavat helpottua, lapseltannekin liikenee uudella tavalla voimia kaverisuhteiden rakentamiseen ja kouluoppimiseen.

Usein koulun alkuvuosina diagnoosia ja sopivia opetuksen muotoja haetaanikin vielä. Olet aivan oikeassa siinä, että monenlaiset traumaattiset kokemukset alussa ovat saattaneet jättää jälkensä lapsenne tapaan hahmottaa maailmaa ja toimia vuorovaikutuksessa kanssanne ja niillä saattaa olla tekemistä diagnosien kanssa myös.
Katso täydellinen vastaus

Onko Cp-vamma kehitysvamma?

Mikä on CP-vamma? –

• CP-vamma (engl. cerebral palsy) johtuu vauriosta aivojen liikettä, tasapainoa ja asentoa säätelevissä osissa. Oireisiin vaikuttaa paitsi aivovaurion laajuus ja sijainti myös ajankohta, jolloin vaurio on syntynyt.
• Vamman aiheuttava aivovaurio syntyy sikiökaudella, synnytyksen aikana tai viimeistään varhaislapsuudessa. Useissa tapauksissa syy jää avoimeksi. CP-vamma johtaa pysyviin liikkumisen, asennon ylläpitämisen ja toiminnan vaikeuksiin.
• CP-vamma ei tarkoita kehitysvammaa. Osalla henkilöistä, joilla on CP-vamma, on myös kehitysvamma. CP-vammaan liittyy myös vaihtelevia liitännäisongelmia vaurion laajuudesta ja sijainnista riippuen.
• CP-vammasta käytetään lääketieteessä usein termiä CP-oireyhtymä (ICD-10: G80), joka kuvaa paremmin vamman kirjon laajuutta. Vamma on pysyvä.
• CP-vamma on yleisin lapsuusajan pitkäaikaista ja säännöllistä kuntoutusta edellyttävä oireyhtymä. CP-vammaiset ihmiset tarvitsevat moniammatillista kuntoutusta läpi elämän. Suomessa CP-vammadiagnoosin saa vuosittain n.100–120 lasta (kaksi tuhannesta vastasyntyneestä). Eri-ikäisiä CP-vammaisia on n.6 000–7 000.

Katso täydellinen vastaus

Onko Autistinen vammainen?

Vammaisuus ei kerro mitään kovin arvokasta siitä ainutlaatuisesta ihmisyyden mysteeristä, jota kannamme sisällämme, Lauttasaaressa asuva Sami Kekäläinen toteaa. Vammaisuus on todella laaja käsite. Sen sisään mahtuu valtava määrä erilaisia ja -asteisia aisti-, kehitys- ja liikuntavammoja.

Vammaisuuteen voidaan sisällyttää myös mielenterveyden häiriöitä ja neuropsykiatrisia erikoisvaikeuksia (kuten autismi, ADHD ja Aspergerin oireyhtymä), joihin liittyy usein toimintakyvyn heikentymistä ja neurologisia muutoksia. Vammaisuus on hyvin suhteellinen käsite. Emme voi täysin luotettavasti määritellä, kuka on vammainen ja kuka ei, sillä toimintakyvyn puutteet tai rajoitteet kuuluvat ihmisyyteen.

Toisaalta meidät kaikki voisi määritellä (ainakin jossakin elämänvaiheessa) vammaisiksi. Itseasiassa jo YK:n kansainvälisten vammaisten vuoden Suomen komitea katsoi vuonna 1981, että vammaisuus syntyy yksilön ja ympäristön suhteesta, ei pelkästään yksilön tilasta.
Katso täydellinen vastaus

Voiko kaksi kehitysvammainen saada terveen lapsen?

Voiko kehitysvammainen ihminen saada terveen lapsen? Voiko kehitysvammainen saada terveen lapsen? Mitä pitää tehdä, ettei sitä lasta oteta kehitysvammaiselta pois heti, kun se synnytetään? Vastaus: Myös kehitysvammainen ihminen voi saada terveen lapsen.

• Jotkin vammat ja sairaudet ovat kuitenkin periytyviä.
• Annattaa siis keskustella lääkärin kanssa omasta tilanteesta, jos suunnittelee raskautta.
• Vanhempien tai toisen vanhemman kehitysvammaisuus ei riitä syyksi siihen, että lapsi otetaan huostaan.
• Tärkeintä on, että vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsesta riittävän hyvin.

Jos perhe tarvitsee apua, lastensuojelun työntekijöiden pitää järjestää heille apua. Kun suunnittelee lapsen hankkimista, on siis tärkeä miettiä, pystyykö huolehtimaan lapsesta. Asiasta kannattaa keskustella myös puolison kanssa. Jotkut vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua lasten kasvattamiseen.
Katso täydellinen vastaus

Mistä tietää onko kehitysvammainen?

Mikä lievä kehitysvamma? Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Kehitysvamman aste voi vaihdella vaikeasta vammasta lievään vaikeuteen. Lievästi kehitysvammainen ihminen tulee toimeen melko itsenäisesti ja tarvitsee tukea vain joillakin elämänalueilla.
Katso täydellinen vastaus

Saako kehitysvammaiset tehdä lapsia?

Saako kehitysvammainen aikuinen tehdä lapsia? Hei! Onko totta, että kehitysvammaiset ihmiset eivät saa tehdä lapsia? Minusta ei. Kyllä kehitysvammaiset saavat tehdä lapsia. Oletko samaa mieltä kanssani? Kukaan ei usko minua. Minulla on sanottu, etteivät kehitysvammaiset saa tehdä lapsia, että laki kieltää kehitysvammaisia tekemästä lapsia.

Vastaus: Kyllä kehitysvammaiset aikuiset saavat tehdä lapsia. Laki ei kiellä sitä. Kaikilla on myös oikeus haaveilla omasta lapsesta. Lapsen tekemiseen liittyy paljon vastuuta ja työtä. Jos suunnittelee oman lapsen tekemistä, pitää miettiä, pystyykö varmasti huolehtimaan lapsesta koko loppuelämän ajan. Kehitysvammainen vanhempi tarvitsee yleensä paljon tukea ja apua lapsesta huolehtimiseen.

Jos suunnittelee oman lapsen tekemistä, kannattaa selvittää etukäteen, mistä apua voisi saada. : Saako kehitysvammainen aikuinen tehdä lapsia?
Katso täydellinen vastaus

Minkä ikäisenä lapsen kehitysvamma huomataan?

Kehitysvammaisuus – Kehitysvammaisella tarkoitetaan lasta, jonka kehitys tai henkinen toiminta on häiriintynyt synnynnäisen tai myöhemmin saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Älyllistä kehitysvammaisuutta voivat aiheuttaa kromosomi- tai geenipoikkeavuudet, keskushermoston epämuodostumat, raskauden aikaiset infektiot, äidin alkoholinkäyttö tai synnytykseen liittynyt happivaje.
Katso täydellinen vastaus

Voiko kehitysvammainen saada ajokortin?

Voiko kehitysvammainen ihminen saada ajokortin? Hei! Kuinka yleistä on, että kehitysvammaisella ihmisellä on ajokortti? Minkälaiset mahdollisuudet lievästi kehitysvammaisella ihmisellä on saada ajokortti? Vastaus: Jos kehitysvammainen ihminen haluaa saada ajokortin, hänen täytyy käydä autokoulu samalla tavalla kuin ei-kehitysvammaisten.

• Autokoulu edellyttää sitä, että pystyy opiskelemaan uusia asioita ja ajamaan autoa turvallisesti.
• Autokoulun lopuksi järjestetään kirjallinen koe ja ajokoe.
• Ajokortin saa sitten, kun pääsee läpi molemmista kokeista.
• Ehitysvammainen henkilö voi siis saada ajokortin, jos hän pystyy käymään autokoulun.
• Suomessa on jonkin verran kehitysvammaisia ihmisiä, joilla on ajokortti.

Läheskään kaikki kehitysvammaiset eivät kuitenkaan voi saada ajokorttia. Jos miettii ajokortin hankkimista, kannattaa keskustella asiasta omien läheisten kanssa. Myös autokoulusta voi kysyä lisätietoja. : Voiko kehitysvammainen ihminen saada ajokortin?
Katso täydellinen vastaus

Miten toimintakykyä arvioidaan?

Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä Palvelutarpeen selvittäminen on lakisääteistä. Tuen ja palveluiden tarpeen monipuolinen, moniammatillinen, luotettava ja vertailukelpoinen arviointi tehdään silloin, kun iäkäs henkilö ei selviä arjestaan ilman toisen ihmisen apua tai tällainen tilanne on odotettavissa.

1. Palvelutarpeen arviointi sisältää iäkkään henkilön oman näkemyksen ja eri ammattiryhmien kannanotot.
2. Omaiset tai läheiset voivat iäkkään salliessa osallistua palvelutarpeen selvittämiseen, kun se on tiedonsaannin kannalta tarpeellista Palvelutarpeiden selvittäminen edellyttää henkilön toimintakyvyn kaikkien ulottuvuuksien sekä hänen kuntoutumisen mahdollisuuksiensa arvioimista.

Lisäksi kartoitetaan ja tarvittaessa arvioidaan sopivilla mittareilla toimintakyvyn heikentymistä uhkaavia riskitekijöitä sekä jäljellä olevia voimavaroja. Yhteinen piirre vaikuttaville sosiaali- ja terveyspalveluille on asiakkaan tarpeiden huolellinen arviointi usean ammattiryhmän toimesta ja systemaattinen validoitujen mittareiden käyttö arvioinnissa.

• Ansallisella tasolla on hyvä olla käytössä yhtenäiset ja yhdessä sovitut mittarit, jolloin mahdollistuu asianmukainen iäkkään henkilön tarpeisiin vastaaminen sekä luotettava vertailu ja seuranta.
• Tämän suosituksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeiden selvittämisen käytäntöjä suosittamalla kansallisesti yhtenäisiä luotettavia mittareita toimintakyvyn arviointiin.

Suositus tukee sekä palveluiden järjestäjiä että ammattilaisia luotettavien mittareiden ja mittareiden tulosten käytössä osana palvelutarpeiden selvittämistä. Mittareiden käyttö edellyttää aina niihin perehtymistä ja säännöllisesti päivitettyä osaamista sekä arviointiin riittävästi varattua aikaa.

Suositukseen on valittu yksi tai useampia mittareita kultakin toimintakyvyn osa-alueelta sekä RAI-arviointivälineitä, jotka soveltuvat käytettäväksi palvelutarpeen selvittämisessä. Mittareiden kuvaukset ja soveltuvuusarvioinnit löytyvät TOIMIA-tietokannasta. Ennaltaehkäisyn korostamiseksi suositus sisältää lisäksi mittareita, joilla voidaan kartoittaa toimintakyvyn riskitekijöitä, selvittää tarkemmin jonkin toimintakyvyn osa-alueen ongelmia tai arvioida läheisiltä saadun avun luonnetta, tarvetta ja saantia.

Alueella tai kunnassa mittareista on tarkoitus valita käyttöön vähintään yksi mittari kultakin toimintakyvyn osa-alueelta. Vaihtoisesti palvelutarpeiden selvittämisessä voidaan käyttää RAI-järjestelmän välineitä ja mittareita. Palvelutarpeiden selvityksen lopputulos on yksilöllinen, iäkkään henkilön, hänen läheistensä sekä arvioijan välisen vuorovaikutuksen summa.

Selvityksen perusteella tehdään päätökset avun ja tuen tarpeesta ja niiden toteutustavasta. Selvitys ei aina välttämättä johda säännölliseen palveluun. Iäkästä henkilöä voidaan tukea myös monilla muilla tavoilla. Silloinkin voi olla aiheellista sopia, milloin tilannetta seurataan uudella arvioinnilla. Suositus “Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä” on alun perin julkaistu TOIMIA-tietokannassa 25.1.2011 Harriet Finne-Soverin, Raija Leinosen, Tiina Aution, Sirkkaliisa Heimosen, Jyrki Jyrkämän, Seija Muurisen, Riitta Räsäsen ja Päivi Voutilaisen laatimana.

Uusittu suositus vastaa nykyhetken kansallisia linjauksia ja toimintakyvyn arvioinnin käytäntöjä sekä saatavilla olevia mittareita ja arviointivälineitä. Suositus on saatavilla PDF-muodossa Julkarissa. Suosituksessa mainitut mittarit ja niiden soveltuvuusarviot ovat saatavilla vasemmasta laidasta kohdasta “Mittarit ja niiden soveltuvuusarviot” Ikääntyneiden henkilöiden määrä yhteiskunnassamme on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja kasvu jatkuu edelleen.

1. Suomessa vuonna 2019 oli reilut 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä, joista lähes miljoona elää arkeaan itsenäisesti.
2. Toisen ihmisen avun ja palveluiden tarve lisääntyy toiminnanvajausten ilmaantumisen myötä.
3. Länsimaissa yli 80-vuotiaista noin joka neljäs tarvitsee jonkinlaista neuvontaa, kuntoutusta, hoitoa tai muita palveluita.

Väestön ikääntyessä, apua tarvitsevien henkilöiden lukumäärä kasvaa merkittävästi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa painopistettä on iäkkäilläkin henkilöillä siirretty itsehoitoon ja ennaltaehkäiseviin toimiin ja palveluihin. Tavoitteena on edistää ihmisten kykyä hallita omaa elämäänsä ja samalla hillitä kustannuksia.

Un henkilö ei enää selviydy itsenäisesti tai lähipiirin turvin, sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla on arvioida henkilön tuen ja palveluiden tarve sekä tarjota tarpeenmukaiset palvelut ja tuki. Hoidon, kuntoutuksen, palvelujen ja tuen tarpeeseen perustuva saanti sekä oikeudenmukainen jakautuminen niitä tarvitsevien kesken edellyttää monipuolista, monialaista ja järjestelmällistä palvelutarpeen arviointia ja arviointitietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Palvelutarpeen selvittämisellä tarkoitetaan iäkkään henkilön arjesta suoriutumisen kattavaa, moniammatillista, monipuolista ja luotettavaa arviointia palvelujen tai tukien saamiseksi. Sen toteuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhdessä iäkkään henkilön ja/tai hänen edustajansa kanssa.

Iäkkään henkilön omaisen tai läheisen osallistuminen arviointiin on suotavaa Iäkkäiden henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista säädetään vanhuspalvelulaissa (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980, VanPL), sosiaalihuoltolaissa (2014/1301, SHL) sekä terveydenhuoltolaissa (2010/1326, THL).

Palvelutarpeiden selvittäminen tulee lain mukaan tehdä kiireellisissä tapauksissa välittömästi ja muutoinkin viipymättä, ja se on saatettava loppuun viivästyksettä. Selvityksen tulee olla kokonaisvaltainen ja iäkkään henkilön elämäntilanteen mukainen.

• lakisääteisissä palvelutarpeen selvittämistä edellyttävissä tilanteissa
  • henkilö itse, omainen tai asiakkaan tunteva muu henkilö pyytää arviointia
  • omainen, läheinen tai ammattihenkilö tekee huoli-ilmoituksen iäkkään henkilön tilanteesta
• kotihoidon tai asumispalveluiden tarvetta harkittaessa
• selvitettäessä apu- ja hoitovälineiden tai kodin muutostöiden tarvetta
• haettaessa erilaisia tukipalveluita kuten ateriapalvelua, turvapalvelua tai kuljetuspalvelua
• lääketieteellisten tutkimusten, hoitojen ja monialaisen kuntoutuksen aloittamisen yhteydessä
• sairaalasta kotiutumisen yhteydessä, erityisesti henkilöillä, joilla on monia sairauksia ja toiminnanvajeita. Ks. myös TOIMIA-suositus iäkkään henkilön lyhytaikaisen sairaalahoidon jälkeinen kuntoutus
• määrävälein tehtävässä arvioinnissa tai asiakkaan tilanteen muuttuessa merkittävästi
• muissa kokonaisvaltaista arviointia tai seurantaa edellyttävissä tilanteissa
• haettaessa omaishoidon tukea, jolloin arviointiin kuuluu myös omaishoitajan tarpeiden, voimavarojen ja kodin soveltuvuuden arviointi (esimerkiksi esteettömyys).

Palvelutarpeiden arvioinnissa pyritään tunnistamaan iäkkään ihmisen voimavarat ja niiden käyttöön saaminen. Arvioinnista saatava tieto mahdollistaa yksilöllisen palveluiden tai muiden tukitoimien suunnittelun. Tavoitteena on tarpeisiin nähden oikeanlaiset ja oikea-aikaiset toimenpiteet ja palvelut, joiden avulla iäkäs voi elää, asua ja pärjätä arjessa mahdollisimman itsenäisesti sekä turvallisesti ja, joilla voidaan tukea hänen omaa elämänhallintaansa.

• luoda iäkkään henkilön kanssa edellytykset sille, että hän voi toimia itsenäisesti ja turvallisesti sekä mahdollisuuksiensa mukaan päättää itseään koskevista asioista,
• tukea henkilön omaa vastuunottoa terveydestä, toimintakyvystä ja arjessa selviytymisestä,
• tukea iäkkään henkilön omatoimisuutta ja omanlaistaan hyvää elämää sekä mahdollistaa hänelle itselle merkitykselliset arjen toiminnot,
• mahdollistaa tehokas ennaltaehkäisy, varhainen tuki, puuttuminen ongelmiin ja riskitekijöihin, jotka voivat lisätä palveluiden tarvetta tai heikentää toimintakykyä,
• auttaa arvioivia tahoja hahmottamaan iäkkäitä henkilöitä tukevien toimenpiteiden sekä tarvittavien palveluiden määrää ja luonnetta,
• turvata tarpeenmukaiset ja oikea-aikaisesti annetut palvelut sekä
• luoda yhteiskunnalle edellytykset suunnitella ja jakaa yhteisiä voimavaroja taloudellisesti ja oikeudenmukaisesti siten, että katkoksia asiakkaan eri palveluiden välille ei synny.

Asiakkaan palvelutarpeiden selvittämiseksi laaja-alaisesti ja siten, että selvitys johtaa oikeisiin, ja asiakkaalle yksilöllisesti sovitettuihin ratkaisuihin, tarvitaan

• monialalaista osaamista ja tietoja eri ammattiryhmiltä sekä
• tietoja asiakkaalta itseltään sekä hänen läheisiltään.

Arviointiin sisältyy käynti arvioitavan henkilön kotona. Prosessin osa tai osia voidaan selvittää puhelimitse tai tietosuojasta huolehtien digitaalisesti. Arviointi voi käsittää ennalta sovitun pituisen seuranta- tai kuntoutusjakson, jonka aikana henkilöä tuetaan omien voimavarojen käyttöönotossa ja kuntoutumisessa Gerontologinen kokonaisarviointi on laaja monitieteellinen iäkkään henkilön ajantasaisen ja yksilöllisen tilanteen arviointi.

Gerontologisen kokonaisarvioinnin toimintamalli mahdollistaa kattavan arvioinnin toteutumisen. Arvioinnissa käytetään mittareita fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arvioimiseksi sekä henkilön arjessa suoriutumisen selvittämiseksi. Gerontologinen kokonaisarviointi huomioi myös asiakkaan kokemuksen hänen omasta terveydestään ja toimintakyvystään sekä elämänkatsomukselliset asiat.

Lisäksi huomioidaan suun terveys, ravitsemus, lääkehoito, apuvälineiden tarve ja taloudellinen tilanne. Kodin asumisturvallisuuskin arviointi on osa palvelutarpeen arviointia (Pelastuslaki 370/2011). Arvioinnin yhteydessä voidaan tehdä myös mahdollinen hoito- ja hoivatahto, edunvalvontavaltuutus ja / tai hyvinvointisopimus.

Okonaisvaltainen geriatrinen arviointi on osa gerontologista kokonaisarviointia ja sisältää laajan lääketieteellisen näkökulman. Tarkoituksena on kartoittaa toiminnanvajauksen taustalla vaikuttavat sairaudet tai niiden uhka. Lisäksi arvioidaan edellytykset parantumiselle, kuntoutumiselle ja sairauksien etenemisen hidastamiselle.

Iäkkään henkilön oma osallistuminen palvelutarpeiden selvittämiseen on keskeistä. Yhdessä ammattilaisten kanssa selvitetään asiakkaan elämäntilannetta, toiveita ja tavoitteita. Näin pyritään saamaan iäkkään omat voimavarat käyttöön. Lisäksi kartoitetaan läheisten mahdollisuudet auttaa ja tukea iäkkään ihmisen arkea.

Asiakkaan kanssa pohditaan keinoja, joilla avun tarvetta voidaan vähentää tai poistaa kokonaan iäkkään omilla toimilla tai esimerkiksi kuntoutuksella tai kolmannen sektorin tarjoamalla toiminnalla. Palvelutarpeiden selvittelyssä saatava tieto tuotetaan ensisijaisesti arvioitavaa henkilöä varten toimenpiteiden ja palvelujen suunnitteluun sekä päätöksentekoon.

Selvitys voi johtaa joko päätöksiin julkisten tahojen palveluista tai ohjauksen muihin esimerkiksi yksityisen tai kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin tai tukimuotoihin Yksilöllisessä suunnitelmassa määritellään arviointiin perustuen tiedot iäkkään henkilön toimintakyvystä, voimavaroista ja tarpeista sekä näihin liittyvistä näkemyksistä.

Suunnitelmaan kirjataan tavoitteet ja toimenpiteet. Lisäksi kirjataan miten, millä mittareilla ja milloin henkilö itse tai yhdessä ammattilaisten kanssa voi arvioida ja seurata tavoitteiden toteutumista ja omaa tilannettaan. Seuranta on aiheellista myös silloin kun ei havaita tarvetta säännölliseen palveluun vaan asiakas saa ohjeet itsenäiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen tai hänet ohjataan kolmannen sektorin toimintakykyä ylläpitävään toimintaan.

Seurannassa käytetään samoja toimintakykymittareita kuin palvelutarpeiden selvittämisessä. Suunnitelma ja seuranta kirjataan asiakastietoihin. Palvelutarpeen arviointiin kuuluva toimintakyvyn arviointi kattaa aina toimintakyvyn eri ulottuvuudet: fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn sekä arjessa suoriutumisen.

Toiminnanvajeista johtuvan avun tarpeen ja saatavilla olevan avun selvittäminen kuuluu osaksi arviointia. Toiminta tapahtuu aina jossain ympäristössä ja on siitä riippuvainen. Siksi arviointiin kuuluu myös ympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutus iäkkään henkilön toimintakykyyn ja arjessa suoriutuminen siinä ympäristössä, missä henkilö pääasiassa asuu ja elää.

Arvioinnin lähtökohta on tehdä näkyväksi iäkkään voimavarat ennemmin kuin puutteet tai vajeet. Toimintakyvyn arviointi antaa tärkeää tietoa myös mahdollisuuksista tukea toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Esimerkiksi kävelykyvyn havainnointi tai testaaminen antaa tietoa liikkumisvaikeuden taustasyistä ja kertoo mahdollisuuksista puuttua niihin kuntoutustoimin.

1. Suosituksen taulukkoon on koottu keskeisiä toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöitä ja välineitä niiden kartoittamiseen palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä.
2. Toimintakykyä arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa keskustellen, asiakasta havainnoiden sekä tilanteeseen soveltuvia mittareita hyödyntäen.

Mittareiden käyttöä suositellaan, koska niiden avulla saadaan objektiivista ja vertailtavaa tietoa toimintakyvystä ja ne mahdollistavat tilanteen seurannan. Tämän suosituksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa palvelutarpeiden selvittämisen käytäntöjä siten, että toimintakyvyn arvioinnissa käytettäisiin kansallisesti yhtenäisiä luotettavia mittareita.

Edellytyksenä on, että kunnissa ja alueilla tehdään päätöksiä yhtenäisten mittareiden käytöstä. Tämä suositus tukee myös sekä palveluiden järjestäjiä että ammattilaisia luotettavien mittareiden käytössä palvelutarpeiden selvittämisen yhteydessä. Taulukossa on esitelty mittarit, joita tässä suosituksessa suositellaan käytettäväksi palvelutarpeiden selvittämisen yhteydessä toimintakyvyn eri osa-alueiden arvioimiseksi.

Alueella tai kunnassa mittareista valitaan käytettäväksi vähintään yksi kultakin toimintakyvyn osa-alueelta. Vaihtoisesti voidaan käyttää RAI-järjestelmän välineitä ja mittareita. Soveltuvuusarvioinnit ja perustiedot mittareista löytyvät TOIMIA-tietokannassa.

Suositukseen valitut mittarit ovat luonteeltaan nopeita toteuttaa ja tilannetta kartoittavia. Siksi tarvittaessa tulisi tehdä tai järjestää tehtäväksi kyseisen ongelma-alueen tai toimintakyvyn heikkenemisen taustalla olevien tekijöiden tarkempi selvittely. Palvelutarpeiden arvioinnin toteuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset yhdessä iäkkään henkilön ja/tai hänen edustajansa kanssa.

Tämän suosituksen toimintakykyä kartoittavat mittarit ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä voi käyttää mittariin perehtynyt ammattilainen. Kaikkien mittareiden käyttö edellyttää siis osaamista mutta useimpien käyttö ei edellytä erityisosaamista. Tarvittaessa kuitenkin toimintakyvyn eri osa-alueiden tarkemmassa arvioinnissa tulisi voida hyödyntää matalan kynnyksen prosessein kyseisen osa-alueen erityisosaamista omaavaa ammattilaista.

Jos palvelutarpeiden kartoituksessa käytetään RAI-arviointivälineitä, arvioinnin tekijän on oltava perehtynyt ja harjaantunut RAI-järjestelmän käyttöön ja arvioinnin suorittamiseen. Toimintakyvyn arvioinnissa kiinnitetään huomiota henkilön voimavaroihin ja toimintakyvyn heikkenemisen taustalla vaikuttavien tai heikkenemiselle altistavien tekijöiden varhaiseen tunnistamiseen.

Esimerkiksi kävelynopeuden hidastuminen, vaikka se ei vielä aiheuttaisi haittaa iäkkään arjessa, on vahva ennusmerkki tulevista liikkumisvaikeuksista. Tällaisten varhaisten merkkien havaitseminen ja niihin puuttuminen ajoissa, esimerkiksi kuntoutuksella, mahdollistaa sen, että avun tai palveluiden tarpeen syntyminen viivästyy tai se voidaan välttää jopa kokonaan.

Voimavaroja voi tarvittaessa arvioida muun muassa sitkeyttä (resilienssi) kartoittavien mittareiden avulla. Resilienssimittareita ei kuitenkaan ole tässä suosituksessa arvioitu. Toimintakyvyn heikkenemiselle altistavien riskitekijöiden arvioimiseen on saatavilla ja suositellaan käytettäväksi luotettavia mittareita ja arviointivälineitä.

Mittareiden avulla saadaan esiin varhaisia, pieniäkin muutoksia, jotka eivät pelkästään havainnoimalla tai kysymällä tule ilmi, mutta joiden tunnistaminen ajoissa on ennaltaehkäisyn kannalta olennaista. Mittarit ovat käyttökelpoisia myös ennaltaehkäisevien toimien vaikutusten luotettavan seurannan välineinä.

• Mittaustulokset ovat keino osoittaa asiakkaalle itselleen esimerkiksi kuntoutumisen myötä tapahtunutta muutosta ja motivoida ylläpitämään harjoittelua.
• Taulukkoon on koottu iäkkäillä henkilöillä tyypillisesti esiintyviä toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöitä sekä niiden arviointiin tarkoitettuja mittareita ja arviointivälineitä, joita voidaan käyttää palvelutarpeiden selvittämisessä.

Mittarit on jaoteltu sisäisiin ja ulkoisiin riskitekijöihin. Sisäiset riskitekijät ovat ihmiseen itseensä ja esimerkiksi kehon toimintoihin liittyviä. Ulkoiset riskitekijät puolestaan ovat tyypillisesti ympäristön ominaisuuksia, tapahtumia tai toimenpiteitä.

Taulukko 1. Esimerkkejä keskeisistä toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöitä mittaavista mittareista ja työvälineistä palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä.

Ilmiö tai ongelma	Sisäiset riskitekijät	Ulkoiset riskitekijät	Esimerkkejä arviointivälineistä	Arviointiväline tai tietoa arvioinnista saatavissa
Kaatuminen	Tasapainon ongelmat, liikkumiskyvyn ongelmat, aistivajeet, lääkkeet, huimaus, epävakaa terveydentila	Koti- ja lähiympäristön esteet ja vaaratekijät, jalkineet, apuvälineiden puute	FRAT (Fall Risk Assessment Tool) FROP-Com (Fall Risk for Older People- Community Dwelling)	Saatavilla
FES-I (Falls Efficacy Scale)	Saatavilla
Kaatumisseula-tarkistuslista	Saatavilla
Ravitsemus	Puutteellinen suun terveys tai hampaisto, virheravitsemus	Aterioiden niukkuus, ateriapalvelun riittämättömyys tai puutteellinen toteutus	BMI (Body Mass Index), MNA (Mini Nutritional Assess-ment), Suun terveyden arviointi
Hauraus, gerastenia, sarkopenia	Lihasmassan vähyys, liikkumattomuus	Koti- tai lähiympäristö ei tue korjaavia toimenpiteitä	Frailty scale (Fried), Frailty scale (Rockwood), CHESS (Changes in Health, End-stage disease and Symp-toms and Signs, (RAI-järjestelmän mittari) SARC-F: a simple questionnaire to rapidly diagnose sarcopenia.
Lääkitys/ Monilääkitys	Monisairaus, gerastenia	Terveyden- ja sosiaalihuollon keskenään yhteen sopimattomat tietojärjestelmät, lääkkeiden ottamisen vaikeudet	ILMA (Iäkkäiden Lääkehoidon Moniammatillinen Arviointi.	Saatavilla
Terveydentilaan liittyvä elämänlaatu	Subjektiivinen käsitys omasta terveydentilasta (itsearviointi)		RAND-36	TOIMIA-tietokannassa
Terveydentilan epävakaus	Pitkäaikaissairauksien tiheät lehahdukset, alttius infektiotaudeille ja haavoille, alttius traumoille	Palvelujen hyvä vs. heikko alueellinen saatavuus tai mah-dollisuudet itse hankkia palveluita	Omahoito ja sen tuki sekä oman terveydentilan seuranta. Verkkopalveluiden tarjoama tuki ja arviointimenetelmät	Omaolo Terveyskylä
Vähäinen arkiaktiivisuus	Hauraus, gerastenia, huono ravitsemus	Hauraus, gerastenia, huono ravitsemus	Aktiivisuuspäiväkirja, verkkopalvelut
Omaisen tai läheisen kuormittuminen arjessa		Omainen tai läheinen on /ei ole Jos omainen tai läheinen on, hän on/ei ole arjen voimavara	COPE (Carers of Older People in Europe), RAI-järjestelmän läheisapua koskevat kysymykset	TOIMIA-tietokannassa
Ympäristön esteet ja mahdollisuudet	Heikentynyt muisti / kognitio, heikentynyt liikkumiskyky	Esteettömyys / esteellisyys Apuvälineet tai turvallisuuteen liittyvä välineistö /niiden puute. Digitalisaatio/ei digitalisaatiota	Ympäristötekijöiden arviointi: Iäkkäiden turvallisuuden tarkistuslista (Kaatumisseula)	Saatavilla
Taloudellinen tilanne		Hyvä/heikko	Tulojen /omaisuuden selvittäminen

Fyysistä toimintakykyä arvioidaan lihasvoiman, liikkumis- ja tasapainokyvyn mahdollisten vajeiden sekä liikkumisen apuvälinetarpeen havaitsemiseksi. Mittareiden avulla tapahtuvan arvioinnin lisäksi havainnoidaan iäkkään henkilön toimintojen sujuvuutta ja turvallisuutta.

1. Esimerkiksi kuinka asiakkaalta onnistuu istumaan meno ja ylösnousu, onko hänen kävelynsä epävarmaa tai onko hänellä vaikeuksia tasapainon säilyttämisessä eri tilanteissa.
2. Arkitoimintoja tulisi arvioida myös kotiympäristössä, aina kun se on mahdollista.
3. Psyykkistä tilannetta arvioidaan iäkkään henkisten voimavarojen ja esimerkiksi masentuneisuuden tunnistamiseksi, sekä niihin vaikuttavien tekijöiden havaitsemiseksi.

Kognitiivista toimintakykyä arvioidaan arjen sujumiseen vaikuttavan kognition vajeen (aivojen puutteellinen tiedonkäsittelykyky) havaitsemiseksi. Mittareiden avulla saadaan käsitys myös vajauksen asteesta ja voidaan tunnistaa lisätutkimusten tarve. Sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnissa tavoitteena on tunnistaa muiden muassa yksinäisyyttä ja vuorovaikutussuhteita sekä tuen saantia erilaisissa elämäntilanteissa, kuten sairastuessa tai leskeytyessä.

Arviointiin sisältyy iäkkään henkilön läheisverkoston kartoittaminen, ihmissuhteiden määrä ja luonne sekä hänen osallistumisensa erilaisiin aktiviteetteihin. Arjesta suoriutumisen arviointiin kuuluu sekä välinetoiminnoista (IADL= instrumental activities of daily living) että perustoiminnoista (BADL= basic activities of daily living) suoriutumisen eri osa-alueet.

Arvioinnin avulla saadaan hahmotettua iäkkään henkilön yksilöllistä palvelutarpeen määrää ja luonnetta. Tässä suosituksessa suositeltavat edellä mainittujen osa-alueiden arviointiin soveltuvat mittarit ovat taulukossa, TOIMIA-tietokannasta löytyy taulukossa esitettyjen mittareiden lisäksi mittareita, jotka on validoitu muita tarkoituksia varten, mutta joista saattaa olla hyötyä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä.

Osa näistä mittareista edellyttää moniammatillista yhteistyötä erityisosaajien kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi CERAD-kognitiivinen tehtäväsarja, jolla arvioidaan aivojen tiedonkäsittelykykyä, tai joukko toimintaterapeuttien käyttämiä ympäristön ja henkilön keskinäistä suhdetta tai vuorovaikutusta käsitteleviä mittareita.

RAI-järjestelmä on kansainvälinen, standardoitu tiedonkeruun ja havainnoinnin välineistö henkilön tarpeiden arvioimiseen. RAI-välineistöllä tarkoitetaan henkilön terveydentilan ja tarpeiden arvioimiseen luotuja kysymyssarjoja. RAI-välineisiin sisältyvien standardoitujen kysymysten yksilötasoisista vastauksista on koottavissa joukko toimintakyvyn eri osa-alueita sekä hoidon laatua ja kustannuksia kuvaavia mittareita.

• RAI-välineistöä käytetään sekä palvelutarpeiden selvittämisessä että vanhus- ja vammaispalveluissa asiakkaan hoidon, avun ja kuntoutustarpeiden arvioimisessa ja suunnittelussa.
• RAI-järjestelmän ja Suomessa käytössä olevien RAI-välineiden kuvaus löytyy RAI-verkkosivuilta ja RAI-verkkokoulusta.
• TOIMIA-tietokannasta löytyy RAI-järjestelmän yleiskuvaus.

Asiakkaan arviointi RAI-välineellä antaa kattavan, kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaan tilanteesta. RAI-arviointi sisältää kysymyksiä toimintakyvystä ja toimintakyvyn heikkenemisen riskitekijöistä, kattaen toimintakyvyn kaikki eri osa-alueet. Lisäksi arvioinnissa selvitetään asiakkaan voimavaroja ja tarpeita sekä läheisavun saantia ja omia tavoitteita.

• RAI-arviointi tehdään aina yhdessä iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa.
• Un palvelutarpeiden selvittämisessä käytetään RAI-välinettä, ei tässä suosituksessa esitettyjä toimintakyvyn eri osa-alueiden mittareita tarvitse välttämättä käyttää.
• Joskus voi kuitenkin olla hyödyllistä tehdä RAI-arvioinnissa esiin tulleiden ongelma-alueiden tai toimintakyvyn taustalla olevien tekijöiden syventävää lisäselvitystä.

Tähän soveltuvat hyvin ja suositellaan käytettäväksi taulukoissa 1 ja 2 kuvatut arviointimenetelmät ja mittarit. RAI-välineisiin kuuluvat, asiakkaan arvioinnin syventämiseen ja arviointitiedon hyödyntämistä tukevat, herätteet (CAPs=Clinical Assesment Protocols) ovat myös apuna asiakassuunnitelman laatimisessa.
Katso täydellinen vastaus

Mikä vaikuttaa toimintakykyyn?

Toimintakyky kuntoutuksessa – Kelan kuntoutustutkimuslaitoksessa (KKT, nyk Petrea) on kehitelty vuosikymmeniä omaa biopsykososiaalista näkemystä ihmisen toimintakyvystä. Siitä kirjoittaa Sirkka-Liisa Karppi Kelan verkkosivun kolumnissa näin: »Ihmisen toimintakyky kattaa hänen selviytymisensä arkisista askareista samoin kuin elämän suurista haasteista.

Sen vuoksi toimintakykyä on hankala määritellä tai mitata yksiselitteisesti ja kattavasti. Toimintakyky voidaan määritellä esimerkiksi kykynä tai mahdollisuutena selviytyä kulloisessakin elämäntilanteessa ja –vaiheessa jokapäiväisen elämän haasteista: itsestä huolehtimisesta, työstä, vapaa-ajasta ja harrastuksista.

Se on myös selviytymistä omalle elämälle asetetuista tavoitteista ja toiveista: lapsena leikistä, työikäisenä työstä, vanhana mahdollisimman suuresta itsenäisyydestä. Toimintakykyä voidaan kuvata myös tasapainotilana kykyjen, elin- ja toimintaympäristön sekä omien tavoitteiden välillä.

• Äytännössä henkilön toimintakykyä tarkastellaan usein hänen fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina edellytyksinään selviytyä päivittäisistä askareista.
• Tällainen tarkastelu tekee toimintakyvyn helposti lähestyttäväksi, mutta samalla kadotetaan toimintakyvynkokonaisuus.
• Todellisuudessa toimintakyky on jotain muuta kuin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen suorituskyvyn summa.

Joskus toimintakyky on parempi, mitä sen osatekijöitä tarkastellen voisi olettaa, toisinaan taas se on jopa huomattavasti oletettua heikompi. Henkilön toimintakyvyn tarkastelu ja arviointi painottuu käytännön syistä useimmiten hänen fyysisen toimintakykynsä arviointiin.

Silloinkin mitataan yleensä fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa tai hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä.» Suorituskykymittausten yhteydessä puhutaan usein henkilön toimintakyvyn mittaamisesta. Keskityttäessä helposti mitattavaan ja konkreettiseen fyysiseen suorituskykyyn unohdetaan helposti, että toimintakykyyn vaikuttavat myös psyykkiset ja sosiaaliset resurssit, kuten muisti ja oppiminen, elämän mielekkyyden kokeminen sekä sosiaalinen osallistuminen ja sosiaaliset suhteet.

Niiden merkitys saattaa olla huomattavasti fyysistä suorituskykyä suurempi. Toisaalta, toimintakyky ei ole ainoastaan henkilön mahdollisuus suoriutua jotain toiminnasta, vaan olennaista on myös se, miten tärkeäksi hän kokee suoriutumisen motivaationsa.

Monesti toimintakyvyn alenemisen taustalla on jaksamattomuus tai motivoitumattomuus eikä fyysisen suorituskyvyn aleneminen. Jokainen ihmisen asettaa elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen ja toimii saavuttaakseen tärkeänä pitämänsä asiat. Toimintakykyä tarkastellessaan ulkopuolinen arvioija ohittaa helposti ihmisen oman tahto- ja tarvemaailman ja keskittyy siihen, mitä itse pitää tälle ihmiselle tarpeellisena.

Tuo ulkopuolisen havaitsema tarpeellinen kattaa useimmiten vain elämän fyysiset tarpeet. Ihminen voi kompensoida jonkin toimintakyvyn osa-alueen heikkenemistä muiden osa-alueiden hyvällä toiminnalla, esimerkiksi kehittämällä uusia tapoja suoriutua jostain tehtävästä.

Tämä edellyttää muutosta omassa toiminnassa. Se vaatii luopumista totutusta sekä kekseliäisyyttä ja asioiden jäsentämistä ja hahmottamista uudella tavalla. Valitettavan usein henkilön oma ratkaisu toimintakyvyn ongelmiin on luopuminen. Hän luopuu sellaisista asioista, jotka ovat hänelle vaikeita tai mahdottomia.

Esimerkiksi häntä eivät enää kiinnosta aiemmat harrastukset, koska hänen pääsynsä niiden pariin on liian vaikeaa. Näin ihminen kaventaa vapaaehtoisesti omaa elinpiiriään ja kiinnostuksensa kohteita. Aina ei ole mahdollista vaikuttaa omaan toimintakykyyn, vaan toimintakykyä parantavat toimet kohdistetaan toiminta- ja elinympäristöön.
Katso täydellinen vastaus

Miten vahvistaa fyysistä toimintakykyä?

Kuntoa on ylläpidettävä itse – Arki- ja hyötyliikunnan lisäksi toimintakykyä voi kohentaa muulla liikunnalla. Useimmille soveltuvia liikuntamuotoja ovat kävely, sauvakävely ja uinti. Liikunnan pitäisi olla monipuolista ja sisältää sekä kestävyyttä että lihasvoimaa ja liikunnallista taitoa kehittäviä lajeja.

Tällaisia ovat esimerkiksi pallopelit ja tanssi. Vaikka työpaikka ja työterveyshuolto voivat tukea liikuntaa, hyvä kunto on kuitenkin viime kädessä jokaisen oman aktiivisuuden varassa. Hyvää kuntoa ja toimintakykyä ei voi varastoida, vaan niitä on ylläpidettävä jatkuvasti. Jo viikonkin vuodelepo heikentää kestävyyskuntoa ja lihasvoimaa jopa 20 %, mutta kunnon palauttaminen kestää monin verroin pitempään.

Hyvistä raaka-aineista oikeaoppisesti valmistettu ruoka auttaa ylläpitämään vireystasoa ja työkykyä. Terveellinen työaikainen ruokailu heijastuu myös kotiin ja muihin ruokavalintoihin. Kunnolla pureskeltu ruoka sulaa paremmin ja jo ruokailun aikana ehtii havaita tulleensa kylläiseksi.

Ateria ei kuitenkaan saa olla kovin raskas. Liian tukeva ateria aiheuttaa väsymystä ja sitä kautta kasvattaa muun muassa onnettomuusriskiä ja heikentää työtehoa. Aterian väliin jättäminen johtaa helposti runsasenergisten välipalojen syöntiin, jolloin ei saada tarvittavia vitamiineja, hiven- ja ravintoaineita.

Ravitsemussuositusten mukainen ateria takaa riittävän energian ja tarvittavien hivenaineiden ja vitamiinien saannin. Keinoja terveellisen työaikaisen ruokailun edistämiseen

• Työt tulee olla organisoitu siten, että työaikainen ruokailu on mahdollista sopivaan aikaan.
• Ruokailutilan tulee olla siisti ja viihtyisä.
• Jääkaapin tulee olla tarpeeksi iso, jotta sinne sopivat kaikkien eväät.
• Ruokailutilassa tulee olla mikroaaltouuni ruokien lämmittämistä varten.
• Puhtaita ruokailuastioita pitää olla riittävästi.
• Tarjolla tulee aina olla puhdasta ja raikasta vettä.
• Tarjolla voi olla mahdollisuuksien mukaan myös välipalahedelmiä.

Katso täydellinen vastaus

Mitä on kehitysvammaisen hyvä kuntoutus?

Kehitysvammaisen kuntoutus on moniulotteinen kokonaisuus. Sen suunnittelu on vaativaa ja toteutus haastavaa. Se ei ole yksittäisten oireita »poistavien» toimenpiteiden sarja. Kuntoutus on nähtävä arkeen sujuvasti liittyvänä, yksilön mahdollisuudet ja rajoitukset huomioivana kokonaisuutena.
Katso täydellinen vastaus

Miten lähihoitaja voi tukea kehitysvammaista asiakasta?

Lähihoitajan tutkinto Lähihoitajan tutkinto on sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Lähihoitajaopiskelija voi erikoistua vammaistyöhön eli suorittaa vammaistyön koulutusohjelman. Vammaistyöhön erikoistunut lähihoitaja osaa suunnitella ja toteuttaa kehitysvammaisten ihmisten hoitoa, kasvatusta ja kuntoutusta.

Lähihoitaja tukee kehitysvammaista ihmistä päivittäisissä asioissa. Lievästi kehitysvammainen ihminen voi tarvita tukea vaikkapa harrastuksiin, kodinhoitoon tai ihmissuhteisiin. Vaikeasti vammainen ihminen tarvitsee apua esimerkiksi syömiseen, kommunikointiin ja liikkumiseen. Lähihoitajan työssä painottuu kehitysvammaisen ihmisen ohjaaminen ja hoitotyö.

Lähihoitaja voi työskennellä esimerkiksi

päiväkodeissa työ- ja toimintakeskuksissa ryhmäkodeissa ja asuntoloissa perheissä. tuetun asumisen ohjaajana

Ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi

ohjaaja lähihoitaja hoitaja kehitysvammahoitaja henkilökohtainen avustaja.

Viimeksi päivitetty 15.12.2021 : Lähihoitajan tutkinto
Katso täydellinen vastaus

Miten lain mukaan määritellään vammainen henkilö?

Vammaisten henkilöiden palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaan. Jos sosiaalihuoltolain tai muun lain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia, palvelut järjestetään vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaan. Vammaispalvelulailla

edistetään vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ehkäistään ja poistetaan vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Laissa vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 Laki vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987 Asetus vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987

Tulkkauspalvelusta säädetään vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelulaissa.

Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta 133/2010

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa säädetään erityishuollon järjestämisestä, ohjauksesta ja valvonnasta. Erityishuoltoa annetaan henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977

Lisää tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirjasta.

Vammaisten ihmisten palveluja ja tukitoimia koskevaa lainsäädäntöä (Vammaispalvelujen käsikirja)

Katso täydellinen vastaus

Mistä tunnistaa kehitysvammaisen?

Mikä lievä kehitysvamma? Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Kehitysvamman aste voi vaihdella vaikeasta vammasta lievään vaikeuteen. Lievästi kehitysvammainen ihminen tulee toimeen melko itsenäisesti ja tarvitsee tukea vain joillakin elämänalueilla.
Katso täydellinen vastaus

Mikä on Lievä älyllinen kehitysvamma?

Lievän älyllisen kehitysvammaisuuden kriteereinä ICD-10-luokituksessa on testeillä mitattu älyllinen kokonaistaso, joka on alle 70 ÄO-pistettä, ja todetut ongelmat koulussa, töissä ja muussa toimintakyvyssä (1).
Katso täydellinen vastaus

Miksi kehitysvammaisen henkilön suun terveydestä on erityisen tärkeää huolehtia?

Kehitysvammaisen henkilön suun hoidon erityispiirteitä – Henkilöillä, joilla on kehitysvamma, ilmenee monenlaisia suun alueen häiriöitä, esimerkiksi leukojen epäsuhtaa, avo- tai ristipurentaa, hampaiden puuttumista tai pienuutta, kuolaamista ja nielemisongelmia sekä hampaiden narskuttelua ja kulumista.

Häiriöt vaikuttavat mahdollisuuteen toteuttaa suun omahoitoa joko itsenäisesti tai avustettuna. Lievästi vammaisilla kaikki tapahtuu kuten muillakin, mutta kuitenkin omaisen tai lähihenkilön tuella ja vastuulla. Kehitysvamman vaikeusasteesta riippuen kivun ilmaiseminen voi olla vaikeutunut. Syömättömyyden syyn selvittäminen kannattaa aloittaa suusta, sillä kipeä suu tai reikä hampaassa voi aiheuttaa syömisongelmia.

Suun kipu voi aiheuttaa myös rauhattomuutta ja tuskaisuutta. Henkilöillä joilla on kehitysvamma, on usein monia sairauksia, kuten sydänsairauksia, epilepsia, psyyken häiriöitä tai aistivammaisuutta. Sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet, muun muassa psyykenlääkkeet, kuivattavat suuta ja lisäävät hampaiden reikiintymisen ja kiinnityskudostulehdusten riskiä.

• Terve ja kivuton suu lisää hyvää oloa.
• Niin kuin muillakin ihmisillä, kehitysvammaisen ruoka- ja juomatarjonta tulee suunnitella suun terveyttä edistäväksi (ks.
• Suomalaisten ravitsemus ja suun terveys ).
• Usein ja varsinkin aterioiden välillä annetut makeat herkut ja juomat voivat aiheuttaa nopeasti reikiä hampaisiin (ks.

Ravinnon sokerit ja Ravinnon happamuus ja hampaiden eroosio ). Ksylitoli aterian lopuksi pysäyttää happohyökkäyksen. Purukumin ja pastillien sijasta voidaan käyttää suussa helposti sulavia ksylitolitabletteja (ks. Ksylitoli ). Suun huuhtominen vedellä tai veden juominen aterian jälkeen poistaa suusta ruuan jätteitä.
Katso täydellinen vastaus

Mikä mahdollisuus on saada kehitysvammainen lapsi?

Mahdollisuus saada vammainen lapsi huolestuttaa 17.11.2014 Olen 23-vuotias nainen ja mieheni kanssa suunnitellaan ensimmäistä raskautta. Minun mielessäni pyörii vain asia, mitä jos lapsi on vammainen. Minkälaiset riskit on saada vammainen lapsi, onko esim.

Jotain tilastoja? Tämä asia on vienyt jo yöunenikin, en pysty muuta ajattelemaan. Kuinka luotettavia raskausajan eri seulontatutkimukset ovat? Kävin jo verikokeilla, josta katsotaan toksoplasmoosin vasta-aineet. Mistä muusta pitäisi murehtia? Tuntuu etten uskalla tehdä lasta, jos kuitenkin tulee vammainen lapsi, tämä rupeaa jo häiritsemään mielenterveyttäni, auta.

Hyvä kysyjä, Kysytte todennäköisyydestä, että terveille vanhemmille syntyvä lapsi on vammainen ja mahdollisuuksista sikiötutkimuksilla estää vammaisuus. Syntyneistä lapsista noin 3 %:lla on merkittävä sairaus tai vamma. Väestöstä noin 0,5 % on älyllisesti kehitysvammaisia.

Raskaudenaikaisilla sikiöseulonnoilla tähdätään kromosomilukumääräpoikkeavuuksista ja vaikeista rakennepoikkeavuuksista johtuvien vammojen löytämiseen. Sen sijaan täydelliseen vammaisuuden ehkäisemiseen ei millään menetelmällä ole mahdollisuuksia. Sikiötutkimuksilla, vaikka yhteiskunnan tarjoamia tutkimuksia täydentäenkin, lapsen vammaisuuden todennäköisyys pienenee noin 2,5-2,8 %:iin.

Tämä johtuu siitä, että vammaisuuden syitä on lukemattomasti enemmän kuin mihin seulonnoilla on mahdollisuutta tarttua. Voidaan siis vain sanoa, että noin 97 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole mitään merkittävää synnynnäistä vammaa. Omaa biologista lasta halutessaan tähän on tyytyminen.

1. Ja useimmat kai tyytyvät, sillä toisessa vaakakupissa on yleensä lapsettomuus.
2. Voisi tietenkin spekuloida vanhemman, jo terveytensä ja kehityksensä normaaliuden osoittaneen lapsen adoptoinnilla, mutta käytännössä adoptiolapsia ei ole kovin helppo saada.
3. Lapsenhankintapäätös on toisinaan vaikea, ette ole mitenkään poikkeus.

Päätöksiä tehdään kumpaankin suuntaan. Keskustelu asian eri näkökulmista olisi varmaan avuksi. Ehkäpä tämän Verneri-sivuston pitäjät osaavat ohjata teitä sopiville areenoille keskustelemaan ja siten selkiinnyttämään omia ajatuksianne suhtautumisestanne lapsiin ja lastenhankinnan riskeihin ja hyviin puoliin.

• Toivon, että pääsette ratkaisuun, jonka kanssa tunnette, että on hyvä elää elämänsä.
• Ystävällisesti Maarit Peippo perinnöllisyyslääkäri Väestöliiton perinnöllisyysklinikka P.S.
• Suosittelen tutustumaan Vernerin tietoa odottajille -sivuihin osoitteessa www.verneri.net/tietoaodottajille.
• Sivuilla on yleistä tietoa raskaudesta ja sikiötutkimuksista, kokemuksia odotuksesta ja myös siitä, millaista elämä on vammaisen lapsen kanssa.

Terveisin Kaisa Ikävalko Kehitysvammaliitto : Mahdollisuus saada vammainen lapsi huolestuttaa
Katso täydellinen vastaus