Mitä Tehdä Kun Lapsi Ei Tottele?

Jos omat keinot eivät riitä – Apua kannattaa hakea, jos lapsi ei tottele lainkaan ja jos vanhempi tuntee menettäneen otteensa lapseen. Jo se, että asiasta pääsee avautumaan ystävälle, voi helpottaa tilannetta. Lisäksi apua voi saada päiväkodin, neuvolan tai koulun henkilökunnalta.

Olen huomannut, että nykyvanhemmat osaavat onneksi kysyä apua, Penttala sanoo. Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa. Harmillinen puoli tosin on se, ettei apua välttämättä aina saa riittävän nopeasti. Uupunut vanhempi todennäköisesti haluaisi apua heti, mutta keskusteluaika saattaa mennä kahden kuukauden päähän.

– Yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Usein jo 1-3 tunnin keskustelu voi riittää tilanteen parantamiseksi.
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi ei tottele mitään?

Lapsi ei tottele – ratkaisuja arkeen! Jos lapsi ei tottele, se johtuu yleensä lapsen kokemasta epäreilusta tilanteesta. Lapsi saattaa kokea, että häntä ei ole tarpeeksi kuunneltu tai hänen ajatuksiaan ei ole otettu huomioon. Lapsen ajattelun taitojen kehittäminen on pitkällä tähtäimellä paljon kannattavampaa kasvatusta kuin tottelevaisuuteen opettaminen. Lapsi ei tottele – ratkaisuja arkeen!
Katso täydellinen vastaus

Mitä tehdä kun lapsi ei suostu pukemaan?

Aloita miettimällä syytä – Tärkeintä on selvittää syy lapsen haluttomuuteen pukea. Onko kyse siitä, että lapsi ei pysty vai että hän ei halua? Jännittääkö lasta vai onko hänellä vain tylsää? Vai onko aamu mennyt täysin aikuisen ehdoilla ja lapsi tuntee, että häntä ei kuunnella? Syyn selvittämiseen vinkkejä aiemmasta artikkelistani Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3 Alkuun voi tuntua, että nämä keinot vievät kauemmin, kuin lapsen käskyttäminen, lapselle jankkaus, uhkailu, kiristys, lahjonta tai lapselle huutaminen, mutta seuratessani useita tilanteita, tiedän sen olevan päinvastoin.

Usein vanhemmat saattavat taistella jopa tunnin verran pukemisen kanssa ja pahimmillaan lähteä tilanteen lopuksi esimerkiksi päiväkotiin alaston lapsi toisessa ja vaatepino toisessa kädessä. Esittämilläni vaihtoehdoilla tilanteen voi parhaimmillaan ratkaista muutamassa minuutissa ja mikä tärkeintä, näistä tilanteista kummatkin lähtevät hyvin mielin jatkamaan päivää.

Jos lapsella on tylsää Pukeminen on lapsista yksinkertaisesti tylsää ja vaikka väliaikainen tylsyys ei ole pahasta, niin sen voi jättää muualle kuin pukeutumistilanteeseen. Leikki Vaatejuna Aivan pienten lasten kanssa toimiva ratkaisu on esimerkiksi vaatejuna.

Siinä vaatteet laitetaan jonoon ja vaatejonon päästä lähtee “juna” tsut-tsut-eteenpäin. Samalla kun juna etenee, lapsi pukee päälleen. Junan sijaan voi olla myös mato, auto tai mikä tahansa muu lasta kiinnostava asia, joka voi kulkea jonossa. Kiirepäivinä esimerkiksi raketti. Vaatepiilo Lapsen kanssa voi myös leikkiä kuumaa-kylmää etsimisleikkiä vaatteiden kanssa.

Aikuinen laittaa vaatteet eteiseen piiloon ja lapsen tehtävä on etsiä se aikuisen ohjatessa “kuumenee”, “kylmenee” ohjein lasta oikeaan suuntaan. Tarkoitus on aina löytämänsä vaate pukea ennen kuin lähtee etsimään toista. Piiloa voi myös leikkiä sillä tavalla, että jättää vaatteista osan esiin (hiha tai sukan pää) ja lapsi saa etsiä vaatteet.

Tässäkin etsitään ja puetaan yksi vaate kerrallaan. Peili Lapsen kanssa voi leikkiä myös pukemispeiliä. Se menee melkein samoin säännöin kuin tavallinen peilileikki, mutta siinä lapsi ei lähesty “peilinä” olevaa aikuista, vaan pukeutuu. Aikuinen katsoo muualle ja lapsen on tarkoitus pukea “salaa”. Välillä aikuinen katsoo lasta ja tällöin lapsen on tarkoitus pysähtyä patsaaksi.

Sitten kun aikuinen taas kääntää pään pois, lapsi jatkaa pukeutumista ja niin edelleen. Arvaa mikä seuraavaksi? Olen leikkinyt lapsen kanssa myös vaatteiden pukemisarvausta. Tässä aikuinen ensiksi arvaa, minkä vaatteen lapsi laittaa seuraavaksi päälleen ja sitten laittaa silmät kiinni.

Sitten lapsi pukee päälleen jonkun vaatteen. Sitten katsotaan onko aikuinen “arvannut” oikein. Tätä jatketaan kunnes kaikki vaatteet ovat päällä. Leikki menee usein niin, että lapsi laittaa päälleen aina sen vaatteen, jota aikuinen ei ole sanonut, mutta pääasia tässä ei olekaan, meneekö leikki “oikein” vaan että vaatteet menevät päälle.

Mahdollisia pukeutumiseen liittyviä leikkejä on satoja, joten mieti, mistä leikistä lapsi tykkää ja miten sen voisi liittää pukeutumiseen. Laulu Useimmat lapset tykkäävät laulamisesta. Tässä ei tarvitse olla mitään tiettyä laulua, vaan voi hieman soinnuttaa puheääntä tai voi laulaa jonkun tutun lastenlaulun sävelin vaihtamalla sanat pukemiseen sopivaksi.

Jos aloittaa laulamisen alusta asti, se tulee luonnostaan pukemistilanteissa ja myös lapsi tottuu siihen. Tällä hetkellä laulan päivittäin pukiessani 4kk kuopustani. “Laitetaan nyt sukka, sukka, sukka, laitetaan nyt sukka (lapsen nimi).” Ja näin joka vaatteen kohdalla. Toivon tämän ennakoivan toiminnan auttavan meitä, kun lapsi saavuttaa tahtoiän (uhmaikä).

Se vahvistaa myös minun ja lapseni yhteyttä sekä viihdyttää vauvaa pukeutumistilanteessa. On helpompi pukea nauravaa kuin huutavaa vauvaa. Huom! Lapsi ei välitä millaisella äänellä aikuinen laulaa, joten tässä ei kannata kokea ramppikuumetta. Loru Loruttelu on myös hyvä vaihtoehto laulamiselle.

Voit keksiä lorun itse tai ottaa jonkun valmiin. Kirjoista ja netistä löytyy useita pukeutumisloruja ihan hakukoneiden kautta. Vaihtoehdoista voit valita itseäsi miellyttävän lorun ja opetella sen pukemisen avuksi. Huumori Huumori on hyvä vaihtoehto varsinkin jos tilanne on jo ehtinyt lähteä ikävään suuntaan.

Huumorilla voit palauttaa yhteyden lapseen ja saada tilanteen nytkähtämään eteenpäin. Lapsen vaatteet makaavat lattialla ja lapsi mököttää niiden vieressä. Päätän ottaa huumorin keinot käyttöön ja yritän alkaa pukea lapsen vaatteita päälle, muka huomaamatta niiden olevan lapsen.

Sitten ihmettelen suureen ääneen: “Mitä ihmettä? Miksi nämä vaatteet eivät mene päälle? Olenko minä kasvanut yön aikana jättilaiseksi? Apua!”. Näin “kauhistelen” ja huomaan lapsen kikattavan vieressä. Sitten hän nappaa vaatteista ja tokaisee: “Ne on minun” ja alkaa pukemaan niitä päälleen. Huumori on taitolaji, joten mieti, mikä naurattaa lastasi ja etsi mielen naurunappula.

Jos lasta jännittää Oletteko kenties menossa johonkin lasta jännittävään paikkaan? Lääkäriin, uuteen harrastukseen tai huvipuistoon? Taltuta jännitys sanoittamalla ja ennakoimalla. Ole empaattinen ja kerro ymmärtäväsi lapsen tunnetilaa. Miettikää etukäteen, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan, mihin menette, mitä siellä tapahtuu? Pohtikaa myös lapsen kanssa mikä auttaisi häntä jännityksen kanssa.

Haluaako hän olla sylissä, auttaisiko pehmolelun mukaanotto vai laitetaanko sormeen näkymätön rohkeussormus tai taskuun kourallinen suukkoja? Jos lapsi tuntuu haluavansa itse päättää Kerro minulle – menetelmä Kiireinen aamu ja koko ajan aikuisen ehdoilla meneminen, saattaa nostaa lapsessa vastarintaa sen takia, että hän ei tunnu saavan vaikuttaa mihinkään.

Näihin tilanteisiin toimii “kerro minulle – menetelmä”. Siinä kerrotaan tavoite “päästä ulos” ja mitä siihen tarvitaan “kaikilla on vaatteet päällä”. Sitten kysytään lapselta, että mitä aikuisen pitäisi tehdä tai sanoa, että näin tapahtuu? Meillä on ollut huono aamu ja pukeminen ei ollut sujunut silloin 4-vuotiaan esikoisen kanssa ollenkaan.

• Lopulta lysähdän lattialle ja viimeisenä keinona mieleeni tulee “kerro minulle” menetelmä.
• Atson, myös lattialla makaavaa, lastani, selitän tilanteen ja lopuksi sanon “kerro minulle mitä minun tulisi sanoa, että pääsemme ulos?”.
• Dippadappadui”, vastaa lapseni.
• Ulmakarvani kohoavat ihmetyksestä, mutta toistan: “Dippadappadui”.

Tämän kuultuaan lapsi alkaa pukea ja pääsemme viimein ulos. Tässä tapauksessa lapsi halusi vain olla osa ratkaisua, osallistua päätöksentekoon. Kun lakkasin yrittämästä “työntää lasta” tilanteen läpi ja otin lapsen mukaan ratkaisuun, vastarinta katosi ja yhteistyö alkoi.

• Vaikuttaminen voi tapahtua myös antamalla lapselle vaihtoehtoja: “Laitatko sinisen vai punaisen pipon?” tai “Laitatko nahkahanskat vai sormikkaat?”.
• Osallistamalla lapsen mukaan toimintaan, yhteys säilyy ja yhteistyö sujuu paremmin.
• Anna lapsen vaikuttaa Jos pukeminen ja lähteminen on jatkuva ongelma, on hyvä kuunnella lasta tarkemmin.

Mikä pukemisessa lasta haittaa? Onko liian vähän aikaa, onko lattialla vaikea pukea tai onko monen lapsen samaan aikaa pukiessa liikaa hälinää? Ratkaisuksi voi miettiä pukeutumiskelloa, pukeutumistuolia, taustamusiikkia pukeutumisen ajaksi tai omaa pukeutumistilaa.

Joskus ratkaisu voi löytyä ympäristötekijöistä. Tulee tilanne, jossa minusta tuntuu, että pyydän kauniisti ja lapseni mielestä en. Lopulta kysyn lapseltani, miten hän haluaisi minun pyytävän. Hän vastaa “aloita sanomalla voisitko?”. Tämä sopii minulle. Jatkossa aina kun muistan aloittaa pyynnön sanalla “voisitko”, tilanne menee hyvin.

Niin paljon kun sanomme lapselle “pyydä kauniisti”, myös meidän aikuisten on tärkeää muistaa tehdä samoin. Jos pukemista täytyy vielä harjoitella Pienen lapsen kohdalla pukeutuminen voi vaatia vielä opettelua. Aivoihin ei ole vielä tullut tarpeeksi vahvaa mallia pukeutumisesta ja eteisessä voidaan seistä sormi suussa, miettien “mitä tuo aikuinen minulta oikein haluaa?” Avuksi voi ottaa esimerkiksi kuvat.

1. Lapsi voi piirtää eri vaatteiden kuvia, kuten sukat, housut, paita tai ne voidaan printata.
2. Hyvä maksuton kuvapankki on esimerkiksi papunet.
3. Uvia voi näyttää lapselle kertomaan, mitä hän pukee seuraavaksi tai sitten kuvat voi laittaa seinälle sinitarralla ja seinään viiva.
4. Aina kun lapsi on pukenut kyseisen vaatteen päälle, hän saa siirtää kuvan viivan toiselle puolelle.

Kun kaikki kuvat on toisella puolella, kaikki vaatteet ovat päällä. Joskus apuna voi olla vertaispukeminen. Lapsi saa pukea samaan tahtiin esimerkiksi nuken päälle vaatteita. Vertaispukijana voi toimia myös aikuinen. Tuodaan omat vaatekasat viereen ja sitten vuorotellen puetaan vaatteet alusvaatteista alkaen.

Joskus lapsen voi olla vaikea päättää, mistä aloittaa ja mitä kaikkea nyt pitikään laittaa päälle? Rutiinit auttavat tässä tapauksessa. Se, että pukeutuminen tehdään aina samassa järjestyksessä. Ensiksi alushousut, oikea sukka, vasen sukka, housut tai hame ja niin edelleen, luo toistettavuutta lapsen mieleen.

Lapsen aivot toimivat tehokkaammin kun niiden ei tarvitse aina miettiä, mitä seuraavaksi, vaan sama toiminta seuraa aina toista. Muista myös aina nähdä lapsi edistyksen kautta. Älä siis mieti tai luettele, mitä kaikkea lapsi ei vielä ole pukenut, vaan nosta esiin jo kuljettu matka.

Hienoa, olet päässyt alkuun, oikea sukka on jo jalassa! Mitä meneekään seuraavaksi päälle ?” Jos lapsella tuntuu olevan liikaa vauhtia Joskus tilanne on se, että lapsi ei pysähdy itse miettimään tilannetta. Voikin olla tarpeen, että aikuinen ” pysäyttää tilanteen “. Lapsi saattaa esimerkiksi pelkissä alushousuissa tai pikkareissa juoksennella ympäri taloa.

Siinä tilanteessa lapsen pysäyttäminen rauhallisesti sanomalla ” minulla on asiaa ” ja kertomalla, että nyt on aika lähteä ulos. Sitten siirtää tilanne lapsen mietittäväksi, ” Mitä tarvitaan, että pääsisimme ulos ?”. Usein lapsi toteaa tässä vaiheessa ” vaatteet ” ja lähtee pukemaan.

1. Jos näin ei tapahdu, voi lasta johdattaa kohti oivallusta kysymällä uteliaasti: ” Mitä sinulla on päällä nyt ?” ja lisätä sitten ” Mitä vielä tarvitaan ?”.
2. Usein lapsi tarvitsee vain apua pysähtymiseen ja tukea ajatteluun.
3. Jos tuntuu, että lapsen kierrokset eivät aikuisen pysäytyksellä rauhoitu, voi olla tarpeen käyttää hetki yhteiseen rauhoittumiseen ja antaa lapsen käyttää itsesäätelyvälineitä.

Siihen vinkkejä lisää: Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?
Katso täydellinen vastaus

Miten reagoida lapsen Uhmaan?

18.1.2020 Uhmaiällä on useita nimiä kuten itsenäistymisikä, itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä. Uhmaikä alkaa yleensä hieman ennen tai jälkeen 2-vuotispäivän ja kestää vaihtelevan ajan. Useimmilla se laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana, osalla jo aiemmin.

• Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista.
• Usein itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta.
• Un uhmaikäinen kiukkuaa vanhemmalleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole vanhemman huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä.

Kun lapsi pontevasti ja ärsyttävän usein ilmaisee “ei”, se on hyvä merkki siitä, että lapsi on itsenäistymässä vanhemmistaan. “Ei”-sanan käyttäminen antaa lapselle tunteen itsenäisyydestä ja itsensä hallinnasta, vaikka aina se ei johdakaan hänen toivomaansa lopputulokseen.

Pieni lapsi tarvitsee aikuisen vastuunottoa ja päätösten tekoa. Aikuinen päättää esimerkiksi milloin mennään nukkumaan, syödään ja lähdetään ulos tai neuvolaan. Ota lapsi tarvittaessa syliin ja pue haalari päälle. Lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänelle sysätään liikaa valtaa ja vastuuta. Aikuisen asettamissa rajoissa lapsi voi tehdä pienempiä päätöksiä. Mahdollisuus käyttää omaa tahtoa vähentää uhmaamisen tarvetta. Anna lapselle mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka molemmat ovat turvallisia tai sopivia. Anna kiitosta onnistuneesta valinnasta. Pienet lapset eivät pysty vastaanottamaan ja ymmärtämään pitkiä perusteluja. Lapsen kehitystaso huomioiden voit kertoa, miksi jokin asia on tietyllä tavalla. Lapsen on vaikea ottaa vastaan pitkiä ja monimutkaisia käskyjä ja kehotuksia. Pilko ne pienempiin osiin. Vältä epämääräisiä käskyjä, kuten “Käyttäydy kunnolla.” Kerro sen sijaan konkreettisesti mitä toivot lapsen tekevän: “Syö voileipä pöydän ääressä.” Vaarallisia asioita kuten kuuman kannun kylkeä tai terävää veistä, voi kokeilla yhdessä vanhemman kanssa, ja jutella, miksi ne ovat vaarallisia. Älä kysy lapselta asioita, joita hän ei voi päättää, vaan kerro kuinka asia on. Kerro: “Nyt on aika lähteä kotiin puistosta” sen sijaan, että kysyt “Lähdetäänkö jo kotiin puistosta?” Protestikiukkua voi vähentää, kun asia kerrotaan hyvissä ajoin: “Laske vielä kolme kertaa mäestä, sitten me lähdemme kotiin.” Voit ehdottaa hienotunteisesti yhdessä tekemistä, kun lapsi haluaa tehdä jotain, joka on vielä liian vaativaa. Painavasta mehukannusta voidaan pitää kiinni yhdessä ja kaataa mukiin mehua tai taltuttaa vikuroiva housun lahje jalan mentäväksi.

Moite, uhkailu ja rangaistukset eivät ole rakentavia aseita uhman kohtaamiseen. Alkavan kiukun hetkellä lapsen huomion voi suunnata uuteen asiaan. Voit myös alkaa kaikessa rauhassa puuhata jotain mielenkiintoista ja katsoa, lähtisikö lapsi mukaan. Kun raivokohtaus yllättää, muista, että ne ovat osa kehitysvaihetta, eikä kyse ole häiriöstä, lapsen tahallisesta ilkeydestä tai huonosta vanhemmuudestasi. Uhmakohtauksessa lapsi on suurten tunteiden vallassa. Älä vähättele tai pilkkaa tunteita. Voit sanoittaa niitä lapsen avuksi: “Näen, että olet tosi vihainen.” Konkreettinen turva ja rajat eli aikuisen rauhallinen ja turvallinen syliote voivat rauhoittaa. Jos lapsi vahingoittaa itseään, muita tai tavaroita, tarvitaan sanojen lisäksi kiinnipitämistä, jotta lapsi rauhoittuu. Kiinnipitämistä ei kuitenkaan saisi pitkittää jos lapsi ei rentoudu sylissä vaan jatkaa rimpuilua, eikä se voi olla rangaistuksen väline. Jos lapsi ei rauhoitu sylissä, voit sanoa lapselle, että “etsi sellainen paikka missä sinun on hyvä olla”. Paikka voi olla esimerkiksi oma sänky tai säkkituoli, tai peitoilla tehty maja pöydän alla. Kerro lapselle, että asetut hänen viereen tai lähelle istumaan. Kerro myös, että sitten kun lapsesta siltä tuntuu, voitte jutella tai lapsi voi tulla syliin. Jos kiukkukohtaus alkaa kaupassa, voit antaa lapsen olla ostoskärryssä ja todeta hänelle rauhallisesti, että sinun on hoidettava ostoksesi loppuun, vaikka näet, että häntä kovasti harmittaa. Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos. Muiden ihmisten mahdolliset arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla. Lapsen vaikeat tunteet nostavat helposti pintaan myös vastaavat tunteet vanhemmassa; kiukkuun tulee vastattua kiukulla. Tilanteet sujuvat kuitenkin yleensä parhaiten, kun pysyt rauhallisena. Vanhemman varmuus ja rauhallisuus rauhoittavat lastakin. Älä uhkaa uhmassa taistelevaa lasta hylkäämisellä. Jos oma pinna kiristyy liikaa, voi olla hyvä vetäytyä itse sivummalle ja rauhoittaa omat tunteet. Itseään tai esineitä vahingoittavaa lasta ei kuitenkaan voi jättää yksikseen. Keskustelkaa tilanteesta raivokohtauksen jälkeen rauhassa. Lapsi voi olla uupunut, surullinen ja kokea syyllisyyttä. Yhteinen mukava tekeminen ja sylittely auttavat ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin, ja lapsi on vanhemmalle edelleen rakas.

Ihaile lasta ja anna kiitosta hyvistä hetkistä ja uusista taidoista. Arjen rutiinit, kiireetön yhdessäolo ja hellyys luovat hyviä raameja päivään. Järjestä koti sellaiseksi, että siellä voi leikkiä ilman, että koko ajan täytyy kieltää tai varoa jotain. Huumori, luovuus, kekseliäisyys, leikki, sadut ja mielikuvitus ovat hyviä avuja kasvattajalle. Huumori ei kuitenkaan saa olla lasta pilkkaavaa: naura lapsen kanssa, älä lapselle.

Lapselle voi kertoa, mitä seurausta yhteisten tärkeiden sääntöjen rikkomisesta on. Esimerkiksi näin: “Sormia ei saa työntää maitolasiin. Siitä tulee iso sotku, kun maito roiskuu pöydälle. Äitiä harmittaa, kun äidin aika menee siivoamiseen eikä aikaa jää hauskemmille puuhille.

Juo maitoa lasin reunasta. Katsohan näin.” Jos on hyvä hetki, lapselle voi antaa jatkoidean: “Ruoan jälkeen voidaan maalata sormiväreillä, jos sinusta on kiva lotrata. Olisiko se mukavaa? Jos lapsi jatkaa sormien työntämistä lasiin, lasta katsotaan silmiin ja varmistetaan, että saadaan huomio ja sanotaan jämäkästi mutta ystävällisesti, ei huutamalla: “Sormia ei saa työntää maitolasiin.

Äiti ottaa maidon pois, jos vielä työnnät sormet lasiin.” Jos lapsi lopettaa sotkemisen ja juo lasista, häntä kiitetään. Asiasta ei tehdä suurta numeroa. Jos lapsi yhä jatkaa, juomalasi otetaan rauhallisesti sivuun ja lapselle kerrotaan, että hän saa kokeilla hieman myöhemmin onnistuuko juominen.

Jos lapsi saa lasin viemisestä raivokohtauksen ja alkaa huutaa, pysytään rauhallisena ja kerrotaan: “Sinua harmittaa, kun et saa nyt maitoa. Saat kokeilla juomista, kunhan olet ensin syönyt kolme lusikallista.” Jos lapsi ei ole suuren raivon vallassa, hän saattaa sopeutua syömään ruokaansa jonkin matkaa ja saa sitten kokeilla juomista uudestaan.

Hienosta juomisesta voi antaa kiitosta. Suuren raivon iskiessä tavaroiden ja ruoan heittely estetään ja lapsi otetaan syliin. Lapsi saattaa myös heittäytyä lattialle huutamaan. Vanhempi voi kertoa, että hän jatkaa syömistään, ja lapsi on tervetullut pöytään, kun hänestä tuntuu, että hän haluaa jatkaa syömistä.

Vanhempi voi syödä ja antaa lapsen huutaa; vanhempi on kuitenkin saatavilla ja valmis sylittelemään ja sopimaan, kun lapsi haluaa. Syötyään vanhempi voi ottaa huutavan lapsen lattialta syliinsä, istua mukavaan tuoliin, pidellä lasta sylissä varmoin mutta hellin ottein, vaikka lapsi rimpuilisi, ja jutella rauhoittavasti: “Sinulle tuli iso harmi.

Niitä joskus tulee, se ei ole vaarallista. Istutaan tässä yhdessä rauhassa, kyllä paha mieli vähitellen häviää.” Rauhoittumisen jälkeen voidaan palata pöytään syömään ruoka loppuun. Edelleenkään sormia ei saa työntää maitoon. Oliko tästä tekstistä sinulle hyötyä? Haluatko tukea MLL:n työtä lasten hyväksi? Lahjoita nyt
Katso täydellinen vastaus

Mikä on normaalia uhmaa?

Kuinka lapsen uhman saa hallintaan Lapsen uhma voi ilmetä monin eri tavoin, iästä riippuen. Lapsen kasvaessa hänen käytöksessään ilmenee muutoksia, joista moni johtuu hänen identiteettinsä muovautumisesta. Lapsen uhma esiintyy normaalisti kaksi kertaa: 2 – 6 vuoden ikäisenä ja teini-iässä.

Näiden vaiheiden aikana lapsi tai nuori haluaa määrätä ja toimia oman tahtonsa mukaisesti. Muitakin uhmavaiheita esiintyy, esimerkiksi silloin kun lapsi kärsii muutoksista kotiympäristössä. Tällöin hänen voi olla vaikea ymmärtää vanhempiaan, ja tämä kärsimys näkyy kapinointina. Uhmakasta käytöstä pidetään normaalina, joten siitä ei pidä olla huolissaan.

Nämä ovat jossain määrin välttämättömiäkin, sillä niiden aikana lapsen persoonallisuus, identiteetti ja yksilöllisyys muovautuvat. Onkin oleellista hyväksyä ja ymmärtää lapsen kapinointia, mutta myös osata toimia oikein sen aikana. Vanhempien haasteena on käsitellä lapsen uhma sellaisella tavalla, että lapsi voi luoda omaa identiteettiään, mutta ei käyttäydy sopimattomasti.
Katso täydellinen vastaus

Miten Aistiyliherkkyys ilmenee lapsella?

Aistiyliherkkä lapsi kokee yleensä myös liikkeen epämiellyttävänä tai jopa pelottavana. Kotiympäristössä näkyvät vaikeudet ilmenevät yleensä itsestä huolehtimisen eri osa- alueilla. Tyypillisesti hankaluuksia on esimerkiksi kynsien leikkaamisessa, hiusten ja ham- paiden harjaamisessa sekä peseytymisessä.
Katso täydellinen vastaus

Milloin uhma ei ole normaalia?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan tulee huolestua, jos nelivuotias on esimerkiksi väkivaltainen, vahingoniloinen tai empatiakyvytön. Jari Sinkkosen mukaan lapsi voi hyvin, jos hän leikkii ja hänellä on kavereita.5.4.2016 15:03 Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pitää Voimaperheet-mallia erinomaisena apuna lastenkasvatuksessa.
Katso täydellinen vastaus

Miten saada 2-vuotias tottelemaan?

Jos omat keinot eivät riitä – Apua kannattaa hakea, jos lapsi ei tottele lainkaan ja jos vanhempi tuntee menettäneen otteensa lapseen. Jo se, että asiasta pääsee avautumaan ystävälle, voi helpottaa tilannetta. Lisäksi apua voi saada päiväkodin, neuvolan tai koulun henkilökunnalta.

– Olen huomannut, että nykyvanhemmat osaavat onneksi kysyä apua, Penttala sanoo. Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa. Harmillinen puoli tosin on se, ettei apua välttämättä aina saa riittävän nopeasti. Uupunut vanhempi todennäköisesti haluaisi apua heti, mutta keskusteluaika saattaa mennä kahden kuukauden päähän.

– Yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Usein jo 1-3 tunnin keskustelu voi riittää tilanteen parantamiseksi.
Katso täydellinen vastaus

Mitä tehdä kun lapsi Karkailee?

Pikkulapselle karkaaminen on leikki Kävelyn oppimisesta ei mene kauan siihen, että lasta joutuu vahtimaan haukkana joka tilanteessa.2-4-vuotiaat karkailevat eniten, mutta harvoin tahallaan. Kasvatustieteiden professorin Liisa Karlssonin mukaan karkaaminen on pienille lapsille useimmiten leikki.

Un lapsi oppii liikkumaan itsekseen, hän ei vielä ymmärrä karkailevansa. Ilo siitä, että voi itse päättää minne menee, vie mukanaan. On tavallista, että lapsen mielestä on hauskaa juoksuttaa vanhempia ja hoitajia perässään. Leikkiin ei kuitenkaan saa lähteä mukaan. Humpulan päiväkodin johtaja Aija Marola tuntee karkailuvaiheen perin pohjin.

– Pienet saavat kaikenlaisia päähänpistoja ja lähtevät seikkailemaan. Isommat eivät juurikaan karkaile, sillä he ymmärtävät jo tekojensa seuraukset. Marola on huomannut, että pienet karkulaiset yrittävät hyvin harvoin tietoisesti rikkoa sääntöjä ja aiheuttaa huolta.

Vasta isoimmat lapset ajattelevat, että nyt minä karkaan. – Alle nelivuotiaille ei aina tule edes mieleen, että päiväkodista lähteminen on karkaamista. Erityisen vaarallista karkaaminen on vilkkaan liikenteen ja veden äärellä. Aina karkailua ei voi estää, mutta sitä voi yrittää hillitä. – Vaarallisissa paikoissa kannattaa laskeutua lapsen tasolle, katsoa silmiin ja sanoa päättäväisesti, että nyt ei voi karata.

Leikit voi myös yrittää suunnitella niin, että lapselle ei synny halua juosta pois pihasta. : Pikkulapselle karkaaminen on leikki
Katso täydellinen vastaus

Minkä ikäisenä lapsen pitäisi puhua?

28.6.2017 Toisen ikävuoden merkittävä tapahtuma on puheen oppiminen. Lapsi sanoo ensimmäisen merkityksellisen sanansa keskimäärin vuoden ikäisenä. Sanavarasto laajenee vähitellen, yksilölliseen vauhtiin. Lapset matkivat ja tapailevat erilaisia sanoja. Osa lapsista alkaa toisella ikävuodella muodostaa yksinkertaisia lauseita, toisilla ensimmäiset sanat ilmaantuvat vasta lähempänä 2-vuotissyntymäpäivää.

1. Aluksi lauseet ovat lyhyttä sanomista, kahden sanan lauseita, joissa ei ole epäolennaisia sanoja, esim.
2. Ei haluu.” 1½-vuotiaana lapsen sanavarasto on keskimäärin 30–50 sanaa.
3. Puheen oppimisen nopeuteen vaikuttavat ympäristön virikkeet: kuinka paljon lapsen puhetapailuun vastataan, lapselle puhutaan, nimetään esineitä ja asioita ja luetaan kirjoja.

Suurta merkitystä on myös lapsen persoonallisuudella ja yksilöllisillä sekä perinnöllisillä ominaisuuksilla. Jokainen lapsi kehittyy omassa aikataulussaan, siksi lasten kehityksen keskinäinen vertailu on yleensä turhaa. Jos vanhempaa huolestuttaa jokin asia lapsen kehityksessä, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa.

1. Vuoden ikäinen lapsi ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia, esim.
2. Anna pallo äidille.” Lapsi ymmärtää paljon enemmän puhetta kuin osaa itse sitä tuottaa.
3. Lapsen muisti kehittyy edelleen ja hän saattaa esim.
4. Muistaa, minne on pannut jonkin lelun tai missä jotain tiettyä tavaraa kotona säilytetään.
5. Lapsi voi jo nimetä sellaisiakin ihmisiä ja esineitä, jotka eivät ole paikalla.

Iän myötä ongelmanratkaisutaidot kehittyvät ja lapsi esim. ymmärtää avata laatikon etsiessään lelua. Kun se on mahdollista, lapsen voi antaa harjoitella päätösten tekemistä antamalla hänen valita esim.2 tai 3 paidasta mieluisimman. Liian monet vaihtoehdot turhauttavat lasta.

Lähestyessään 2 vuoden ikää lapsi alkaa leikkiä mielikuvitusleikkejä, joissa lelut toimivat erilaisissa tilanteissa. “Tyttäreni on ollut tähän asti lähes pelkkää päivänpaistetta – uhma ei ole vielä nostanut päätään, joten elämä on ollut todella helppoa ja olen nauttinut jokaisesta päivästä tyttäreni kanssa kotona.” “Lapsen nauru.

Lasten riitelemätön leikki, rauhallinen iltahetki miehen kanssa tai yksin ostoksilla tai edes suihkussa.” Kerro meille, mitä mieltä olit sivusta. Huomioimme palautteen MLL.fi:n kehittämisessä. Palaute annetaan nimettömänä.
Katso täydellinen vastaus

Miten saada lapsi rauhoittumaan?

Miten rauhoittaa raivoava lapsi? – Mannerheimin Lastensuojeluliitto Kaikki lapset turhautuvat ja kiukuttelevat ajoittain. Vihan tunteisiin on jokaisella lupa, ja ihan tavalliseen perhe-elämään kuuluu erilaisia ristiriitatilanteita. Muun muassa temperamentti, luontainen tapa reagoida tilanteisiin, vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti lapsi suuttumustaan ilmaisee esimerkiksi huutamalla tai heittelemällä leluja.

1. Sillä, miten aikuinen toimii, kun lapsi ilmaisee voimakkaasti tunteitaan, on suuri merkitys.
2. Un vanhempi osaa säädellä omia tunteitaan, se auttaa myös lasta ja antaa tälle mallin, miten selvitä omien tunteiden kanssa.
3. Mitä pienempi lapsi, sitä vahvemmin hän tarvitsee vanhemman apua tunteidensa hallitsemiseen.

Ajan kanssa ja aikuisen opastuksella lapsi oppii säätelemään tunteitaan paremmin. Seuraavat käytännön vinkit voivat auttaa rauhoittamaan voimakkaan tunteen vallassa olevaa lasta.

Yritä pysyä rauhallisena, sillä tunteet tarttuvat. Vanhemman empaattisuus ja levolliset otteet rauhoittavat lasta ja näyttävät lapselle mallin, että isoistakin tunteista selvitään. Joskus itseä voi auttaa, jos ajattelee, että lapsi on tunteiden säätelytaidoiltaan vielä keskeneräinen ja saattaa olla hämmentynyt, jopa hädissään, voimakkaista tunteistaan. Jos sinun on vaikea pitää itseäsi rauhallisena, ota käyttöön hermoston rauhoittamiskeinoja: poistu tilanteesta hetkeksi, hengitä viisi kertaa syvään ja juo lasi kylmää vettä. Lapsen toistuvien raivokohtausten vastaanottaminen voi olla hyvin uuvuttavaa. On tärkeää tiedostaa oman jaksamisensa rajat ja miettiä, miten arkea voi toisissa kohdin helpottaa: tee vain välttämättömimmät asiat ja lisää mahdollisuuksien mukaan omaa lepoa ja virkistäytymistä. Jos huoli omasta voimakkaasta reagoinnista lapsen raivokohtauksiin jatkuu, hae apua. Esimerkiksi oman kunnan neuvolassa, perheneuvolassa ja terveyskeskuksessa on ammattilaisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan vanhempia mitä erilaisemmissa tilanteissa.

Osoita lapselle, ettet pelkää tai mene rikki hänen raivostaan. Anna lapsen purkaa pettymyksensä tai turhautumisensa. Pysy lapsen seurassa. Lapsi selviää isoista tunteista vain aikuisen tuella. Sen vuoksi raivoavaa lasta ei voi jättää yksin. Lapsi saattaa yksin jäädessään kokea, että kukaan ei kestä häntä ja hänen tunteitaan. Voit poistua hetkeksi tilanteesta, jos tunnet hermostuvasi. Jotkut lapset rauhoittuvat parhaiten vanhemman sylissä, toiset taas eivät voi sietää kosketusta raivon hetkellä. Tällöin riittää, että olet samassa huoneessa. Voit antaa mallia rauhallisesta hengittämisestä ja kertoa, että odotatte yhdessä siihen asti, että kurja olo menee ohi.

Lapsen on tärkeä saada kokemus, että aikuinen yrittää ymmärtää, miltä hänestä tuntuu. Yritä hahmottaa, mistä lapsen raivossa tai kiukussa on kyse. Pelkästään lapsen käyttäytymiseen reagoiminen ei välttämättä kerro suoraan, mistä on kyse. Yritä tunnistaa lapsen tunne ja tarve käyttäytymisen takana. Joskus vihainen lapsi onkin surullinen jostain. Sanoita lapselle, mitä näet ja ajattelet: “Näen, että sinua harmittaa nyt tosi paljon. Suututtaako sinua se, kun jouduimme lähtemään kotiin?” Kun vanhempana yrität ymmärtää lapsen tunnetiloja ja puhut niistä ääneen, myös lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään niitä.

Kerro ja osoita lapselle, että kaikenlaisia tunteita on ja saa olla, mutta niitä on hyvä ilmaista niin, ettei vahingoita toisia tai itseään. Harjoitelkaa yhdessä tunteen hallinnan keinoja. Selvittäkää yhdessä lapsen kanssa, mikä on hänelle sopivin tapa rauhoittua. Haluaako hän olla sylissä, tiukassa paketissa peiton sisään käärittynä tai majassa pöydän alla katseilta suojassa? Vai tarvitseeko lapsesi purkaa tunne hyppimällä, työntämällä seinää tai puristelemalla muovailuvahaa? Erilaisia rauhoittumistapoja kannattaa kokeilla rauhallisella hetkellä ja sopia etukäteen, miten toimitaan, kun kiukku alkaa nousta. Jos lapsi vahingoittaa itseään tai muita, voi olla järkevintä pitää lasta hetki sylissä. Lempeän napakalla otteella estetään lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Lapselle on hyvä kertoa rauhallisella äänensävyllä, että päästät irti heti, kun hän rauhoittuu. Lapsen tunnetaitojen kehittymiselle on merkitystä myös sillä, miten vanhempi puhuu omista tunteistaan ja osaa niitä säädellä. Voit kertoa tunteistasi arkipäiväisessä puheessa, esimerkiksi “Kyllä minua harmitti, kun” ja “Tulin tosi iloiseksi, kun”.

Kun lapsi on rauhoittunut, on tärkeää käydä läpi, mitä tapahtui. Lapselta voi kysyä, millainen olo tällä nyt on. Kerro lapselle, että kaikkia kiukuttaa joskus ja että harjoittelette kiukun hallitsemista yhdessä. Rauhoituttuaan lapsi voi olla surullinen tai kokea syyllisyyttä käytöksestään. Rauhallinen hetki sylissä auttaa lasta ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin. Lapsen on tärkeää saada vahvistus, että hän on edelleen vanhemmalle tärkeä ja rakas, vaikka hänen tekojaan ei hyväksytä. Älä vaadi lapselta anteeksipyyntöä. Voitte yhdessä miettiä, millä tavalla lapsi voi osoittaa olevansa pahoillaan, esimerkiksi auttamalla korjaamaan lattialle heittämänsä tavarat. Jos on vielä tarpeen, ratkaiskaa tilanne, josta lapsen kiukku alun perin leimahti.

Pohtikaa lapsen kanssa, onko jotain tiettyjä tilanteita, joissa hän suuttuu helposti. Lapsen on hyvä oppia tunnistamaan “tulenarkoja” tilanteita ja opetella tapoja, joilla niistä selviää ilman voimakasta tunteenpurkausta. Jos lapsella on usein raivonpuuskia, mieti, onko lapsen arjessa jotain, mikä turhauttaa tai uuvuttaa häntä erityisesti:

Nukkuuko lapsi riittävästi? Väsyneenä kiukku tulee helpommin ja tunteita on vaikeampi hallita. Onko arki lapsen silmissä ennakoitavaa? Tutut, samana toistuvat rutiinit päivässä rauhoittavat ja tuovat turvaa. Saako lapsi tarpeeksi vanhemman huomiota ja syliä, kiitosta ja ihailua? Lapselle kielteinenkin huomio on parempi kuin ei huomiota ollenkaan. Saako lapsi sopivasti ja ikätasonsa mukaisesti päätösvaltaa itseään koskevissa asioissa? Esimerkiksi päättää, mitä laittaa päälle tai neuvotella vanhemman kanssa jostain säännöstä. Mahdollisuus tehdä omia valintoja voi vähentää turhautumista. Voiko joitain hankaliksi koettuja arkisia tilanteita välttää? Voisiko esimerkiksi ruokakaupassa käydä niin, ettei lapsen tarvitse tulla sinne mukaan pitkän hoitopäivän jälkeen?

Jos jaksat, vie hankala tilanne, esimerkiksi pukeutuminen, läpi hassuttelemalla, harhauttamalla tai “kilpailemalla” lapsen kanssa.

Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin oman tahdon harjoittelu ja vanhemman asettamien rajojen koettelu ovat normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Etenkin lapsen ollessa tahtoiässä, noin 2–3-vuotias, aiemmin mahdollisesti mukavasti sujuneet arjen perustoiminnot saattavat muuttua takkuisiksi ja kiukkua esiintyä aiempaa enemmän.

1. Arjen sujumiseen vaikuttavat lisäksi lapsen temperamentti, eli luontainen tapa toimia ja suhtautua asioihin, sekä muutokset lapsen elämässä, kuten pikkusisaruksen syntymä, muutto tai vanhempien ero.
2. Myös arjessa voi olla jotain lasta kuormittavia asioita, jolloin väsymys purkautuu kiukkuna.
3. Lapsen raivokohtaukseen rauhallisesti suhtautumista voi helpottaa, kun yrittää ymmärtää syitä lapsen käyttäytymisen taustalla.

Vanhemman kannattaa yrittää vaikeissakin tilanteissa miettiä/pohtia, mikä selittää lapsen käytöstä: onko lapsi väsynyt tai nälkäinen? Ikävöikö lapsi läheistä ihmistä tai jännittääkö päivähoitoon menoa? Harvoin vanhempi voi olla varma lapsen tunnetilasta, mutta jo kiinnostus lapsen tunteita ja kokemuksia kohtaan voi auttaa löytämään toimivia keinoja luovia hankalien tilanteiden läpi.
Katso täydellinen vastaus

Miten lohduttaa itkevää lasta?

Mitä tehdä, kun vauva itkee? – Itkevän vauvan tärkein toive on, että vanhempi pitää häntä lähellä ja tyydyttää hänen tarpeensa. Tämä tarkoittaa, että paras tapa lohduttaa suunniltaan olevaa lasta on tarjota läheisyyttä ja sekä tyynnyttää häntä puhumalla ja,

1. Moni vauva pitää rytmisestä keinuttelusta tai kanniskelusta esimerkiksi tai sylissä.
2. Lisäksi lapsen on yleensä helpompi rauhoittua ja tyyntyä, jos vanhempi onnistuu itse pysymään rauhallisena – vaikkei se aina helppoa olekaan.
3. Joskus vanhempi stressaantuu vauvan itkusta niin, että erilaisia kikkoja tulee kokeiltua hieman liian nopeaan tahtiin.

Tällöin kannattaa ottaa askel taaksepäin ja olla kärsivällinen. Kullekin lohdutuskeinolle tulisi antaa tilaisuus toimia, ennen kuin siirtyy seuraavaan. Samaa asiaa täytyy nimittäin useimmiten jatkaa hetken aikaa, ennen kuin vauva rauhoittuu siihen. Itkevä vastasyntynyt tarvitsee yleensä ruokaa, mutta syöttäminen voi olla vaikeaa, kun lapsi parkuu lohduttomasti.
Katso täydellinen vastaus

Mistä Uhmakkuushäiriö johtuu?

Käytöksen ongelmat

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu uhmakkuuskausia esimerkiksi noin 1,5–3 ja 6 vuoden iässä sekä nuoruudessa. Varsinaisella uhmakkuushäiriöllä tarkoitetaan tästä poiketen lapsen toimintakykyyn vaikuttavaa pitkäkestoista käyttäytymisen mallia, jossa lapsi toistuvasti joutuu kahnauksiin vanhempiensa, opettajien tai muiden auktoriteettien kanssa ikäodotuksesta poikkeavalla tavalla.

Uhmakkuushäiriön oireisiin lukeutuvat riitaisuus, uhmaaminen, heikko pettymyksensietokyky, kostonhaluisuus ja tunteiden säätelyn vaikeudet. Osalla lapsia uhmakkuushäiriö väistyy iän myötä, mutta osalla se jatkuu nuoruusiässä käytöshäiriönä, Käytöshäiriö voi esiintyä myös ilman edeltävää uhmakkuushäiriötä.

Käytöshäiriöön liittyy riitaisuuden lisäksi laaja-alaista rajoja rikkovaa käytöstä, kuten varastelua, valehtelua, toisten pakottamista, tahallista huijaamista, tulipalojen sytyttelyä, ilkivaltaa ja eläinten kiusaamista. Uhmakkuushäiriön esiintyvyys maailmanlaajuissa arvioissa on 3.6 %, kun taas käytöshäiriöitä tavataan 2.1 %:lla alle 18-vuotiaista.

1. Äytöshäiriölle altistavat tehtyjen tutkimusten perusteella perinnölliset tekijät, samanaikainen ADHD sekä erilaiset traumakokemukset.
2. Erityisen suuri riski käytöshäiriölle on lapsilla, joiden perheessä esiintyy väkivaltaa, päihdeongelmia tai rikollisuutta.
3. Myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vanhemmuutteen ja kasvuympäristöön liittyvät tekijät selittävät esiintyvyyttä.

Käytöksenongelmissa samanaikaissairastavuus on korkeaa, ja uhmakkuudesta kärsivällä lapsella on usein tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmia sekä opillisia vaikeuksia. Erilaiset sosiaalisen vuorovaikutusten ongelmat, kuten sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen vaikeus, ovat tavallisia.

• Luo yhteiset ja kaikkien tiedossa olevat säännöt, ja pyri itse noudattamaan niitä johdonmukaisesti.
• Kerro lapselle, mitä häneltä odotetaan, ja auta lasta löytämään keinot päästä eteenpäin vaikeissa tilanteissa.
• Harjoita lapsen kykyä sanallisesti ilmaista itseään ja luo onnistumisen kokemuksia.
• Kehu, kiitä ja kannusta lasta aina, kun siihen on syytä.
• Fyysinen rankaisu ei ole enää tätä päivää.
• Kohtele lasta ja itseäsi kunnioituksella, äläkä lyö tai anna lapsen lyödä. Älä mitätöi tai anna lapsen mitätöidä muita.
• Huolehdi omasta jaksamisesta, ja hae tukea puolisolta ja muulta lähipiiriltä.
• Tee yhteistyötä päiväkodin ja koulun kanssa yhteisten pelisääntöjen sopimiseksi – uhmakas lapsi tarvitsee paljon turvallisia aikuisia ympärilleen.

Uhmakkaalle lapselle on syytä hakea apua kodin ulkopuolelta, jos käytöksen oireet alkavat vaikuttaa lapsen pärjäämiseen päiväkodissa, koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa tai kotona. Apua on hyvä hakea myös silloin, kun omat voimat ja keinot vanhempana tuntuvat riittämättömiltä tai jos lapsen oireilu alkaa heijastua perheen muiden jäsenten hyvinvointiin.

Apua on haettava ehdottomasti, jos huomaa vanhempana käyttävänsä voimakeinoja, kuten fyysistä kuritusta uhmakkaan lapsen suitsimiseksi. Lieväasteisiin vaikeuksiin voi auttaa keskustelu neuvolassa tai perheneuvolassa. Lisäksi tarjolla on erilaisia vanhemmuuden ohjausryhmiä kuten Perhekoulu-POP (Pre-school Overactivity Programme)- ja Ihmeelliset vuodet -ryhmät (ks.

luku ). Osassa Suomea on käytössä myös internet-pohjaisia interventioita kuten Voimaperheet-ohjelma, Perusterveydenhuollossa voidaan koulu- ja neuvolapsykologien sekä puheterapeutin avustuksella selvittää, onko lapsella samanaikaista oppimiseen tai kielenkehitykseen liittyvää vaikeutta sekä mahdollisia tunne-elämän ongelmia.

Edellä mainitun lisäksi toimintaterapeutti voi kartoittaa lapsen mahdolliset aistitiedon säätelyn ja käsittelyn ongelmat sekä toiminnan ohjauksen vaikeudet. Varhaisessa vaiheessa on tarpeen selvittää lapsen kotitilanne ja vanhemmuuden riittävyys. Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapsi, jonka oireilu on vakavaa tai jolla on samanaikaishäiriöitä kuten ADHD tai masennus.

Erikoissairaanhoitoon ohjaus on paikallaan myös silloin, kun muutosta tilanteeseen ei saada perusterveydenhuollossa käytettävissä olevin menetelmin. Erikoissairaanhoidossa laaditaan kunkin lapsen ja perheen tarpeista käsin kuntoutussuunnitelma. Se voi sisältää lääkehoitoa, perhe- tai yksilöterapiaa sekä verkostoyhteistyötä.

1. Käypä hoito suositus. Käytöshäiriöt.
2. Laajasalo T, Saukkonen S & Aronen E. Kylmä ja tunteeton – onko lapsilla psykopatiaa? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014, 130:1 165–1 172.
3. Lehto-Salo P, Marttunen M. Tyttöjen käytöshäiriön erityspiirteet. Suomen lääkärilehti 2008 50:4 429–4 435.
4. Green R. Koulun hukkaamat lapset. Finn Lectura 2009.
5. Green R. Tulistuva lapsi. Finn Lectura 2010.
6. Ihmeelliset Vuodet-ohjelma ()
7. Sinkkonen J. Psykopatian monet kasvot. Duodecim 2021.
8. Voimaperheet-ohjelma

Artikkelin tunnus: pla00025 (025.000) © 2022 Kustannus Oy Duodecim : Käytöksen ongelmat
Katso täydellinen vastaus

Mistä lapsen Eroahdistus johtuu?

Mistä eroahdistuneisuus johtuu? – Ahdistuneisuustaipumus on vahvasti periytyvä ominaisuus, joten useimmilla eroahdistuneilla lapsilla on lähisukulainen, jolla on ainakin joskus ollut vastaavia oireita. Toisinaan vanhemmalla saattaa itsellään olla hoitamaton ahdistuneisuushäiriö.

Perintötekijöiden lisäksi oireeseen vaikuttaa ympäristö ja mallioppiminen. Ahdistuneisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat tutkimusten mukaan valppaita havaitsemaan mahdolliseen uhkaan liittyvät signaalit. He myös tulkitsevat oman selviytymiskykynsä muita huonommaksi. Lisäksi heillä saattaa olla muita enemmän selviytymiskeinoja, jotka johtavat toimintakykyä huonontaviin ongelmiin, kuten ahdistusta aiheuttavan asian välttely.

Lapsi saattaa omaksua näitä käyttäytymisen piirteitä vanhemman tai muun läheisen toiminnasta. Oireen ilmenemiseen vaikuttaa muun muassa lapsen ikä, temperamentti, kiintymyssuhteiden laatu, arjen muutokset tai pysyvyys sekä lapsen tunnesäätelykeinojen kypsyneisyys.
Katso täydellinen vastaus