Mitä Tehdä Kun Lapsi Lyö Aikuista?

Agressiokasvatus – artikkeli

Ohjeita haastavien tunteitten hallintaan
Raisa Cacciatore
Sanoita

On hyvä antaa lapselle mahdollisuus, lupa ilmaista harmia, kiukkua ja mustasukkaisuutta sanoin ja elein. Kiukkua ja tunteita voi myös piirtää tai nyrkkeillä tyynyyn, repiä sanomalehteä ja hyppiä tasajalkaa. Samalla aikuisen kannattaa toimia “kielenkääntäjänä”.

Lapsi kokee voimakkaan tunteen ja aikuinen sanoittaa sen (tuomitsematta, selkeästi): “Nyt sinua harmittaa, kun minä imetän vauvaa, enkä voi olla sinun kanssasi.” “Olet vihainen, kun et saa karkkia”, “Nyt taidat olla väsynyt ja kyllästynyt tähän kävelyyn”. Ja sitten neuvo, mitä tehdä, vaikkapa: “Kohta se tunne menee ohi.

Se on pelkkä tunne, ei haittaa. Et saa lyödä. Voit käydä kiljumassa tyynyyn, jos haluat.” Eli ettei vain hoeta ei-ei-eitä, vaan annetaan lapselle tunteista puhumisen kieli, tieto siitä että tunne menee aina (itsestäänkin) ohi ja keinoja suunnata aggressiota jonnekin sallittuun.

Tunteita voi oppia hallitsemaan, kunhan ensin saa jotenkin kiinni niistä.
Jos pahalla ololla on nimi (pettymys, raivo, suru), sen kanssa pärjää helpommin.
Rajanveto ei saa olla umpikuja Kun lapsi on poissa tolaltaan ja harmissaan, häntä kohtaan voi olla myötätuntoinen, mutta tehdä samalla selväksi se, että siskoa, äitiä, koiraa tai ketään muutakaan ei saa missään tapauksessa satuttaa.

Jos lapsi esim. lyö, on tilanteeseen puututtava välittömästi ja määrätietoisesti. Jämäkkä ja luja vanhempi ei kuitenkaan ole tyly tai pelotteleva, eikä itse raivoa. Lasta ei saa satuttaa, vaikka lyönnin estää. On tärkeää ymmärtää, ettei vihastumisen tunne ole paha, vaan se, että satuttaa toista.

Samalla kun estää, kannattaa kertoa, mitä suurella tunteella voisi tehdä.
Uohuva tunne on mielekäs reaktio, sen kautta lapsi opettelee pitämään puoliaan, vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja puolustautumaan.
Noita tunteita tarvitaan, niitä ei saa tukahduttaa.
Jos on suuri tunnekuohu päällä, sitä ei voi noin vain poistaa.

Niinpä on hyvä, kiellon yhteydessä, neuvoa mitä sitten saa tehdä. Sanoita tunne ääneen ja sitten kerro lapselle, että voit hyppiä tasajalkaa, silputa tuon sanomalehden tai piirtää kiukkukuvia, kunnes helpottaa.

Lapsella voi olla vaikka oma tyyny, jota voi potkia tai hakata lattiaan, kun suututtaa tms.
Kiittämällä kasvattaminen
Myönteisen kautta kannustamalla pääsee usein parempaan lopputulokseen kuin rankaisulla ja uhkailulla.
Tehokkain tapa saada lapsi tekemään jotain oikein on yleensä se, että oikein tekemisestä palkitaan.

Lapsi, jota kiitetään jostakin, mitä hän tekee, pyrkii pian toistamaan tekonsa. Jos aina kiitetään siitä, että hän syö nätisti, eikä yhtään maitolasia ole kaatunut, ja miten hienosti hän istuu keikkumatta, lapsi piankin oppii syömään nätisti. Jos sen sijaan aikuiset vaikenevat ja vasta virheen tapahtuessa sanovat kieltoja ja moitteita: Älä keiku! Ole kunnolla! lapsi hermostuu.

Ja oppii, että hän saa vain kielteistä huomiota. Mutta sekin voi olla parempi kuin ei mitään huomiota. Eli näin todennäköisesti vahvistetaan ei-toivottua käytöstä toivotun sijaan. Tarravihot, aurinkokuvat, ihailu ja respektipisteet tehoavat paremmin. Toistuvista rutiinijutuista, kuten iltatoimista tai pukemisista voisi saada joka kerralla tarran tarratauluun silloin, kun ne sujuvat.

Sitten kun tarroja on tietty määrä, voisi saada vaikka tehdä yhdessä jotain kivaa toisen vanhemman kanssa ilman muita sisaruksia, ylimääräisen iltasadun tai muuta sellaista. Myönteinen palaute Minkälaisia hyviä hetkiä on lapsen kanssa? Niissä hetkissä kannattaa kertoa lapselle, miten ihana ja rakastettava hän on.

Raivokohtausten uuvuttamien vanhempien on joskus vaikeaa nähdä lapsen rakastettavuutta.
Torumisesta ja kieltämisestä saattaa tulla kielteisen viestinnän kierre.
On hyvin tärkeää pitää huolta, että on joskus kiireettömiä hetkiä, jolloin lapsi saa jomman kumman vanhemman (tai molempien) jakamatonta huomiota, sitä itse vaatimatta.

Useinhan tällaisen huomion saa välittömästi, jos tekee jotakin erittäin kiellettyä – sekin voi olla lapsesta palkitsevaa. On hyvin tärkeää antaa jokaiselle lapselle myönteistä palautetta aina tilanteen tullen. On hyvä sanoa hänelle siitä, kuinka tärkeä ja rakas hän on, vaikka hän ei olisi sitä mitenkään erityisesti ansainnutkaan: Ihanaa, että olet minun lapseni! Toki myönteistä palautetta voi antaa myös silloin, kun lapsi toimii toivotulla tavalla.

Mutta että ilman suorittamistakin hän tuntisi olevansa riittävän hyvä sellaisenaan, kummankin vanhemman hyväksymä.
Hoida oma väsymys ja kiukku Kaiken keskellä on tärkeää, että vanhemmat huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan ja ottavat vuorotellen hetkiä, jolloin voi virkistyä ja tehdä jotain omaa mukavaa.

Näin saa voimia myös kohdata ristiriitatilanteita lapsen kanssa rauhallisemmin mielin. Monet ovat väsyneitä tilanteeseen osaltaan sen vuoksi, ettei isovanhempia ole käytettävissä hoitoavuksi. Silloin saattaisi olla mahdollista etsiä muuta vaihtoehtoa, esim.

MLL:n tai Väestöliiton lastenhoidosta? Monet hoitoalan opiskelijat tekevät mielellään työtä tilapäisenä lastenhoitajana. Yksi vaihtoehto on myös hoitaa vuorotellen tuttavaperheen kanssa. Parinkin tunnin aikuisten kahdenkeskinen aika voi tehdä uskomattoman hyvää. Älä lyö lasta Ihminen on väkivaltaisimmillaan pienenä, jolloin hän vaistomaisesti reagoi lyömällä, potkimalla ja puremalla riitaan tai uhkaan.

Se on synnynnäinen itsepuolustusreaktio. Siitä asti häntä aggressiokasvatetaan: ei saa lyödä. Mutta mitä sitten saa tehdä, se on myös sanottava. “Pysy aikuisena” tarkoittaa, että aikuisella tulisi olla itsellään hallussa jo vähemmän primitiivisiä keinoja.

Jos aikuinen kohtelee lasta loukaten ja satuttaen: tukistellen, luunappeja antaen, läimien ja nipistellen, lapsi oppii että sen arvoinen hänen kehonsa on: sitä saa satuttaa ja kaltoinkohdella.
Eikä lapsi taatusti opi arvostamaan ja kunnioittamaan väkivallattomuutta tai toisten koskemattomuuttakaan.
Kunnioituksen kulttuuri

Halveksunnan kulttuurissa lasta opetetaan moittimalla, ivalla, häpäisyllä, pelolla ja ankaruudella. Kurittaminen ja epäonnistumisten esiin nostaminen johtaa siihen, että lapsen itsetunto murenee. Jos lapselle sanotaan, että hän on aina vaikea, eikä koskaan kunnolla, hän lakkaa yrittämästä.

Jos vanhempi on hänet jo tuominnut luuseriksi, hän kokee, ettei pysty tuota leimaa enää poistamaan.
Lapsi jota nimitellään tyhmäksi ja ilkeäksi saa vain häpeän taakakseen, ei keinoja vaikeiden tilanteiden ja tunteitten hallintaan.
Surullista.
Unnioittava suhtautuminen itseen, lapseen ja nuoreen on tehokkainta väkivallan ehkäisyä.

Jos kunnioitan itseäni, en salli itseäni kohdeltavan huonosti. Näin annan lapsellekin itsekunnioituksen mallin. Jos kunnioitan lasta, en ikinä nimittele häntä, enkä taatusti lyö. Kun nuoren kohtaa kunnioittaen, hän kunnioittaa takaisin. Kunnioittavassa kulttuurissa kasvatetaan myönteiseen keskittymällä ja onnistumisten esiin nostamisella.

Puhe lapselle on lasta arvostavaa ja ymmärtävää, kannustavaa ja rohkaisevaa, lujaa ja määrätietoista, lempeää ja myötätuntoista. Lasta kasvatetaan kiittämällä, respektipisteillä ja tarravihoilla. Lapsi, joka oppii hyvät käytöstavat pienenä, saa aikuisena todennäköisemmin paremman työn ja enemmän terveyttä.

: Agressiokasvatus – artikkeli
Katso täydellinen vastaus

Onko normaalia että lapsi lyö?

Tunnetaitojen kehitys voi olla myöhässä – Jokaisella lapsella ja aikuisella on aggressio voimavarana. Aggressio ei ole ainoastaan huono asia, sillä se myös puskee ihmistä eteenpäin tavoittelemaan asioita, jotka voivat vaatia ponnistelua. Pienellä lapsella ilmenee aggressiivista käytöstä usein, eikä siitä yleensä tarvitse huolestua.

Mutta jos lapsen aggressiivinen käytös alkaa kuormittaa tämän ympärillä eläviä ihmisiä ja kuluttaa perheen voimavaroja kohtuuttomasti, on syytä etsiä ratkaisuja tilanteeseen. Vielä alakouluikäinenkin lapsi saattaa herkästi alkaa nujakoida ristiriitatilanteessa kaverinsa kanssa, ja se voi olla ihan normaalia.

Kyseisen lapsen kohdalla sosiaalisten tai tunnetaitojen kehitys voi kuitenkin olla myös viiveistä. Vielä alakouluikäinenkin lapsi saattaa herkästi lyödä ristiriitatilanteessa kaverinsa kanssa. Kuva: Colourbox – Lapset eivät ole koneita. Lastenpsykiatrisesta näkökulmasta meistä jokainen on yksilöllinen, ja aggressio on yksi piirre, joka liittyy tunne- ja sosiaalisten taitojen kehitykseen, sanoo lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatri Riikka Riihonen, joka on toinen kirjan kirjoittajista.

Ulttuurissamme pidetään lasta poikkeavasti kehittyneenä, jos hänellä on vaikeuksia oppia liikkumaan tai puhumaan.
Emme kuitenkaan ajattele tunnesäätelytaitojen olevan osa-alue, joka voi olla viiveisesti kehittynyt.
Yse on lapsen erityispiirteistä samalla tavoin kuin muissakin kehitysviiveissä.
Aikuiset eivät hoksaa, että aggressio on lapsella selviytymiskeino.

Lapsi ei ole tahallaan aggressiivinen. Niin sanottua tunnekylmää aggressiivisuutta on vähän, Riihonen kertoo. Kehityksen edetessä lapsi yleensä saavuttaa ikätoverinsa tunnesäätelytaidoissa – aivan samoin kuin lapsi, joka oppii pyöräilemään hieman muita myöhemmin.
Katso täydellinen vastaus

Mistä apua kun lapsi lyö?

Mikä avuksi kun lapsi lyö? – 10 kultaista keinoa lapsen väkivaltaisen käytöksen muuttamiseen:

Älä syytä tai moiti lasta.Kohtaa lapsi ymmärryksellä.Tarjoa apuvälineitä tunteiden säätelyyn.Opeta empatiaa.Ole johdonmukainen.Vahvista positiivista käytöstä.Älä lisää kuria.Lisää läheisyyttä ja hellyyttä.Selvitä syy.Anna tilaa tuntea.

Älä syytä tai moiti lasta. Et pääse käsiksi itse ongelmaan, jos syytät lasta tai olet vihainen hänelle. On tärkeää saada lapseen keskusteluyhteys, sillä vain yhteyden kautta asia on ratkaistavissa. Ole rauhallinen ja asetu lapsen lähelle. Huomaat kyllä, kun lapsi on valmis keskustelemaan kanssasi.

Kysy lapselta: Mitä tapahtui?Mikä sinua häiritsi tilanteessa?Miltä sinusta tuntui? Miltähän kaverista tuntui kun häntä lyötiin?Miten toimimme ensikerralla?

Lapselta on turha kysyä, MIKSI hän toimi tilanteessa tietyllä tavalla, sillä hän ei vielä itsekään tiedä tai osaa vastata kysymykseen. Mutta vanhemman tarjotessa heti ymmärrystään, lapsenkin on helpompi puhua tapahtuneesta ja käsitellä asia uudelleen yhdessä vanhemman kanssa.

Lasta voi auttaa myös se, että vanhempi ymmärtää lapsen yrittävän parhaansa. Usein vanhemmat saattavat tuntea myös häpeää lapsen väkivaltaisesta käytöksestä. Tarjoa välineitä tunteiden säätelyyn muilla keinoilla. Vanhemman on tärkeä sanoittaa lapsen tunnetilaa ja kertoa, että jokainen tunne on sallittu ja tärkeä, mutta ketään ei saa satuttaa.

Sen sijaan, saat tehdä näin, kun sinua suututtaa: Saat polkea jalkaa, työntää seinää, taputtaa käsiä yhteen, hyppiä tasajalkaaym. Ennakoi ja ohjaa lapsi omien rauhoittumisvälineiden luokse ennen kuin nyrkit heiluvat. Vain kokeilemalla voi löytää jokaiselle lapselle parhaan keinon säädellä negatiivisia tunteita.

Opeta empatiaa.
Miltähän tuosta lapsesta mahtoi tuntua? Miltähän sinusta olisi tuntunut jos joku olisi lyönyt sinua? Empatiaa on helppo harjoitella lapsen kanssa myös esimerkiksi satukirjojen avulla.
Un opetamme lasta ajattelemaan tilannetta muiden näkökulmasta, hän oppii pikkuhiljaa tekemään niin myös itse ilman apuamme ja lapsen empatiataidot kasvavat.

Ole johdonmukainen. Pidä rajoista kiinni ja puutu ajoissa lapsen väkivaltaiseen käytökseen. Ilman tätä, lapsi ei opi omia rajojaan eikä ymmärrä, millainen käytös on missäkin tilanteessa hyväksyttävää. Vahvista positiivista käytöstä. Kehu ja kannusta lasta jo ihan pienestäkin yrittämisestä.

Anna usein positiivista huomiota, halaile, suukottele ja kerro että rakastat.
Näin lapsi oppii, millainen kohtelu tuntuu mukavalta.
Ehut lisäävät lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta.
Lapsi haluaa jatkossakin käyttäytyä myönteisesti, kun keskitymme arjessa huomaamaan usein lapsen onnistumisen hetkiä.

Usein myös se, miten me ajattelemme lapsesta, näkyy meistä myös ulospäin. Ole siis tietoinen, miten ajattelet lapsestasi. Myös palkitseminen hyvästä käytöksestä voi auttaa. Tarrataulu on lapselle motivoiva keino harjoitella taitoa, kuten tässä tapauksessa kaveritaitoja.

Lisäksi lapsi kokee tällä keinolla konkreettista onnistumisen kokemusta. Kurin lisääminen ei ratkaise ongelmaa. Vanhemmat saattavat usein ajatella, että kun lapsi käyttäytyy ei-toivotusti, tulisikin olla vanhempana ankarampi ja lisätä kuria. Näin ei kuitenkaan ole. Positiivista vuorovaikutusta lisäämällä lapsen käyttäytyminenkin muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Lisää läheisyyttä ja hellyyttä. Läheisyyden kautta lapsi tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu perheensä jäsen, joka hyväksytään kaikkine tunteineen. Läheisyys myös vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Selvitä syy. Missä tilanteissa aggressiivinen käytös näyttäytyy? Lapsen aggressiiviselle käytökselle on aina jokin syy.

Lasta saattaa usein häiritä tilanteessa jokin asia.
Joskus myös aistiyliherkkyyttä voi olla taustalla.
Anna tilaa tuntea.
Jokainen tunne on sallittu, mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä päätämme tehdä tunteemme kanssa.
On tärkeää opettaa lapselle, että tunne ja teko ovat eri asioita.
Tunteet ovat arvokkaita elämässämme, sillä ne ohjaavat toimintaamme.

Ketään ei kuitenkaan saa satuttaa. Se että lapsella on tilaa tuntea, kasvattaa hänen tunteidensäätelytaitojaan. Jos emme saa tuntea niin kuin tunnemme, tunteemme voivat patoutua sisälle ja tällä voi olla negatiivista seurausta lapsen myöhemmälle kehitykselle.
Katso täydellinen vastaus

Miten reagoida kun taapero lyö?

Miten pitäisi toimia, kun kaksivuotias lapseni käyttäytyy väkivaltaisesti? Hän siis lyö, tönii ja puree toisia. Kohteeksi voi joutua niin tuttavaperheen lapsi kuin tuntematon lapsi puistossa. Myös pienempi sisarus joutuu välillä aggressiivisen käytöksen kohteeksi.

Miten siitä selvitään ja miten lapset voivat jatkaa leikkejä yhdessä? Uskon, että väkivaltaisuus ei johdu niinkään suuttumuksesta tai vihasta, vaan ehkä hänen kokemastaan epäreilusta kohtelusta, mustasukkaisuudesta tai pelosta. Ne ovat mielestäni lapselleni tyypillisempiä tunteita kuin viha. Neuvoton Kuvailet kiusallista, joskin täysin normaalia tunnesäätelyn kehitysvaihetta, johon moni taaperon vanhempi voi samastua.

Lapsilla on kaikki tunteet olemassa aivan kuten meillä aikuisillakin. He ovat vuoroin onnellisia, vihaisia, mustasukkaisia ja peloissaan. Ja paljon muutakin! Lapsi yrittää kertoa jotakin. Mitähän hänellä on mielessään? Olisi tärkeää kurkistaa käyttäytymisen taakse ja pohtia sen syitä.

Äytös ei koskaan ole sattumanvaraista, vaan aina mielen ohjaamaa.
Mitähän lapsen mielessä on? Hän yrittää kertoa jotakin.
Äyttääkö hän aggressiota välineenä hallitakseen ja kontrolloidakseen: “Haluan tuon lelun!” Kaipaako hän yhteyttä vanhemman kanssa, ja toisten pureminen on hänen keinonsa saada vanhempi reagoimaan? Vai elääkö lapsi tällä hetkellä jonkinlaisessa kuormittavassa tilanteessa, joka heijastuu ärtyvänä, stressaantuneena käytöksenä? Vanhempana voit ennen kaikkea ennakoida.

Kulje lapsen lähellä, pysy vierellä yhteisleikkien aikana. Katkaise tilanne mahdollisuuksien mukaan ennen kuin muksimista tapahtuu. Kerro yksinkertaisin sanoin, että kiukkuinen saa olla, mutta lyöminen ei sovi. Jos vahinko on kuitenkin jo sattunut, puutu heti jämäkästi mutta myötätuntoisesti.

Erro hyvin yksinkertaisin sanoin, että kiukkuinen saa olla, mutta lyöminen ei sovi. Ota lapsi syliin ja auta häntä rauhoittumaan. Kehu onnistumisista! Empatiaa toiselle lapselle voi osoittaa yhdessä lapsen kanssa ja vaikkapa puhaltaa pipiin. Voitte myös pyytää anteeksi yhdessä. Kommellusta voi käydä läpi rauhoittuneen lapsen kanssa jälkikäteen jutellen.

Häpeää kannattaa välttää, siitä ei ole mitään hyötyä. Ihmisen sanotaan olevan kaksivuotiaana aggressiivisimmillaan. Puheen oppiminen tuo yleensä näihin pulmiin helpotusta, kun ilmaisuun tulee uusi ulottuvuus. Jos toisten kolhiminen tuntuu vain jatkuvan tai oma jaksaminen alkaa olla lopussa, kannattaa hakeutua juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa.
Katso täydellinen vastaus

Miten lopettaa lapsen lyöminen?

Agressiokasvatus – artikkeli

Ohjeita haastavien tunteitten hallintaan
Raisa Cacciatore
Sanoita

Lapsi kokee voimakkaan tunteen ja aikuinen sanoittaa sen (tuomitsematta, selkeästi): “Nyt sinua harmittaa, kun minä imetän vauvaa, enkä voi olla sinun kanssasi.” “Olet vihainen, kun et saa karkkia”, “Nyt taidat olla väsynyt ja kyllästynyt tähän kävelyyn”. Ja sitten neuvo, mitä tehdä, vaikkapa: “Kohta se tunne menee ohi.

Tunteita voi oppia hallitsemaan, kunhan ensin saa jotenkin kiinni niistä.
Jos pahalla ololla on nimi (pettymys, raivo, suru), sen kanssa pärjää helpommin.
Rajanveto ei saa olla umpikuja Kun lapsi on poissa tolaltaan ja harmissaan, häntä kohtaan voi olla myötätuntoinen, mutta tehdä samalla selväksi se, että siskoa, äitiä, koiraa tai ketään muutakaan ei saa missään tapauksessa satuttaa.

You might be interested: Mitä Syödä Kun On Paha Olo?

Samalla kun estää, kannattaa kertoa, mitä suurella tunteella voisi tehdä. Kuohuva tunne on mielekäs reaktio, sen kautta lapsi opettelee pitämään puoliaan, vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja puolustautumaan. Noita tunteita tarvitaan, niitä ei saa tukahduttaa. Jos on suuri tunnekuohu päällä, sitä ei voi noin vain poistaa.

Lapsella voi olla vaikka oma tyyny, jota voi potkia tai hakata lattiaan, kun suututtaa tms.
Kiittämällä kasvattaminen
Myönteisen kautta kannustamalla pääsee usein parempaan lopputulokseen kuin rankaisulla ja uhkailulla.
Tehokkain tapa saada lapsi tekemään jotain oikein on yleensä se, että oikein tekemisestä palkitaan.

Raivokohtausten uuvuttamien vanhempien on joskus vaikeaa nähdä lapsen rakastettavuutta.
Torumisesta ja kieltämisestä saattaa tulla kielteisen viestinnän kierre.
On hyvin tärkeää pitää huolta, että on joskus kiireettömiä hetkiä, jolloin lapsi saa jomman kumman vanhemman (tai molempien) jakamatonta huomiota, sitä itse vaatimatta.

Mutta että ilman suorittamistakin hän tuntisi olevansa riittävän hyvä sellaisenaan, kummankin vanhemman hyväksymä.
Hoida oma väsymys ja kiukku Kaiken keskellä on tärkeää, että vanhemmat huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan ja ottavat vuorotellen hetkiä, jolloin voi virkistyä ja tehdä jotain omaa mukavaa.

MLL:n tai Väestöliiton lastenhoidosta? Monet hoitoalan opiskelijat tekevät mielellään työtä tilapäisenä lastenhoitajana.
Yksi vaihtoehto on myös hoitaa vuorotellen tuttavaperheen kanssa.
Parinkin tunnin aikuisten kahdenkeskinen aika voi tehdä uskomattoman hyvää.
Älä lyö lasta Ihminen on väkivaltaisimmillaan pienenä, jolloin hän vaistomaisesti reagoi lyömällä, potkimalla ja puremalla riitaan tai uhkaan.

Jos aikuinen kohtelee lasta loukaten ja satuttaen: tukistellen, luunappeja antaen, läimien ja nipistellen, lapsi oppii että sen arvoinen hänen kehonsa on: sitä saa satuttaa ja kaltoinkohdella.
Eikä lapsi taatusti opi arvostamaan ja kunnioittamaan väkivallattomuutta tai toisten koskemattomuuttakaan.
Kunnioituksen kulttuuri

Jos vanhempi on hänet jo tuominnut luuseriksi, hän kokee, ettei pysty tuota leimaa enää poistamaan.
Lapsi jota nimitellään tyhmäksi ja ilkeäksi saa vain häpeän taakakseen, ei keinoja vaikeiden tilanteiden ja tunteitten hallintaan.
Surullista.
Unnioittava suhtautuminen itseen, lapseen ja nuoreen on tehokkainta väkivallan ehkäisyä.

Puhe lapselle on lasta arvostavaa ja ymmärtävää, kannustavaa ja rohkaisevaa, lujaa ja määrätietoista, lempeää ja myötätuntoista. Lasta kasvatetaan kiittämällä, respektipisteillä ja tarravihoilla. Lapsi, joka oppii hyvät käytöstavat pienenä, saa aikuisena todennäköisemmin paremman työn ja enemmän terveyttä.

: Agressiokasvatus – artikkeli
Katso täydellinen vastaus

Saako lasta lyödä takaisin?

Väkivalta perheessä – Mannerheimin Lastensuojeluliitto Kaikenlainen väkivalta on lapselle ja nuorelle haitallista. Jotkut vanhemmat sallivat väkivallan ja hyväksyvät kurituksen osana kasvatusta. Alkoholin käyttö lisää väkivaltaisuutta. Lapsi saattaa joutua kotonaan näkemään monenlaista väkivaltaa televisiossa, internetissä, tietokonepeleissä ja sarjakuvissa.

Eniten hän kärsii sekä vanhempien välisestä että häneen itseensä kohdistuvasta väkivallasta. Fyysinen väkivalta on lapsen kehon satuttamista eri tavoin. Myös ruumiillinen kuritus on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa eikä sitä saa sallia. Se on myös laissa kielletty. Lasta ei saa esimerkiksi läimäyttää, tukistaa eikä hänelle saa antaa luunappeja.

Jos lapsi on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita, hänestä voidaan pitää kiinni tiukasti, mutta lempeästi. Lapsi voi vaurioitua, vaikkei häntä vahingoitettaisi fyysisesti. Lapsen jatkuva nimittely, nöyryyttäminen, tekemisten ja mielipiteiden mitätöinti, naurunalaiseksi tekeminen, uhkailu ja pelottelu ovat henkistä väkivaltaa ja aiheuttavat lapselle ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta.

Vanhemman arvaamaton käytös, lapsen hoidon ja avun laiminlyönti ja kodin jatkuvasti kireä ilmapiiri saavat lapsen tuntemaan itsensä turvattomaksi ja murentavat hänen luottamustaan vanhempaansa. Seksuaaliseen väkivaltaan kuuluvat mm. seksuaalinen ahdistelu ja koskettelu ja pakottaminen seksiin tai sen yritys.

Lapseen kohdistuvat kaikki seksuaaliset teot ovat aina rikoksia. Lapset voivat liittyä kolmella tavalla väkivaltaan perheessä: he voivat olla väkivallan näkijöitä ja kuulijoita, kohteita tai välineitä. Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa lapsessa samantapaisia oireita kuin fyysinen väkivalta.

Väkivallan seuraaminen sivusta on lapsesta pelottavaa ja hämmentävää. Lapsi ahdistuu nähdessään, kuinka omaa vanhempaa tai sisarusta satutetaan. Hän voi myös pelätä, että joutuu itse väkivallan kohteeksi. Väkivallan kohdistuminen muihin perheenjäseniin on vaikutuksiltaan yhtä vahingollista kuin lapsi itse olisi väkivallan kohteena.

Vaikka lapset eivät ole paikalla väkivaltatilanteessa, he usein kuulevat ja oppivat aavistamaan tapahtuneen. Lapseen kohdistuva väkivalta haavoittaa aina lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Lapsen kannalta erityisen vaurioittavaa on juuri oman vanhemman väkivalta lasta kohtaan.

Vanhemman pitäisi olla lapselle turvan lähde.
Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampia vammoja hän voi saada aikuisen kovakouraisessa käsittelyssä.
Voimakas lyhytkestoinenkin ravistelu tai päähän kohdistuvat iskut ovat pienelle erittäin vaarallisia.
Ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia ja pysyviä vammoja aivojen ja silmien alueelle.

Kun vanhempi menettää kyvyn hallita omia vihan tunteitaan, ajattelukyky hämärtyy eikä hän osaa kontrolloida omaa voiman käyttöään. Lapsi voi olla myös väkivallan välineenä, jolla vanhemmat uhkailevat toisiaan. He voivat uhkailla toista sillä, että tulevat vahingoittamaan lasta fyysisesti tai henkisesti.

Lasten ja toisen vanhemman tapaamisten estäminen voi myös olla vallan väline samoin kuin toisen sättiminen lasten kuullen. Väkivallan vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat sekä välittömiä että välillisiä. Osa väkivallan vaikutuksista tulee suoraan lasten omakohtaisten kokemusten kautta, osa välillisesti heikentyneen vanhemmuuden kautta.

Väkivalta luo pelon ilmapiirin, joka on lapsen jatkuva seuralainen ja hän kantaa mielessään alituista huolta. Väkivaltaa kokeneen lapsen tasapainoinen kehitys voi vaikeutua ja hän saattaa altistua psykosomaattisille ja psyykkisille sairauksille kuten masennukselle.

Hän voi tuntea sekä voimattomuutta että vihaa, ja oireilla usein vakavasti. Lapsi on usein ahdistunut ja turvaton. Alttius käytösongelmiin, sopeutumattomuuteen ja aggressiivisuuteen kasvaa. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet ovat tavallisia väkivallasta kärsivän lapsen oireita. Nuoret ovat taitavia salaamaan perheessä tapahtuvan väkivallan.

Hämärtynyt kyky ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin, saa heidät keskittymään jälkien peittelyyn ja todisteiden salailuun. Nuori ehkä häpeää perhettään eikä viihdy kotona. Väkivaltaa kokenut nuori, jolla on huono itsetunto, hakee huomiota negatiivisella käyttäytymisellä (alkoholi, huumeet, rikokset, väkivaltaisuus).

Toisaalta nuori voi myös eristää itsensä muista, eikä aiheuta hiljaisella surullaan ongelmia. Koettu väkivalta heikentää lapsen ja nuoren itsetuntoa, vääristää minäkuvaa ja aiheuttaa vaikeuksia hallita omaa elämää. Ongelmat saattavat kuitenkin ilmaantua vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta. Lapsi tai nuori saattaa alkaa käyttäytyä itse väkivaltaisesti, sillä hän on oppinut lyömisen tavaksi purkaa kiukkua.

Väkivaltaa perheessä kokenut voi joutua tulevaisuudessa toistuvasti väkivallan uhriksi. Kun voimat kasvavat, väkivallan uhriksi joutunut saattaa lyödä takaisin. Perheessä tapahtuva väkivalta on usein perheen yhteinen salaisuus. Häpeä estää kertomisen. Kukaan ei uskonut perheen perustamisvaiheessa, että omassa perheessä voisi tulla olemaan väkivaltaa.

Myös pelko väkivallan paljastumisen seurauksista voi nostaa kynnystä kertoa asiasta. Lapsellekin on ehkä sanottu, että väkivalta on perheen yksityisasia eikä siitä saa puhua. Jokaisella on oikeus turvalliseen, väkivallattomaan kotiin. Yksikin lyönti on liikaa. Täytyy myös ajatella, että käyttäytymismallit siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille.

Onko oma tai perheessä vallitseva tapa toimia sellainen, jonka toivoisi siirtyvän omille lapsille? Olisiko syytä katkaista sukupolvien ketju? Lukemista lapsen kanssa: Laiho, S.2000. Urhea Pikku-Nalle. Lasten Keskus., Ylönen, H.2009. Satuviitta. Ensi- ja turvakotien liitto.
Katso täydellinen vastaus

Mitä tehdä kun lapsi saa raivokohtauksia?

Torumisen sijasta näytä, että yrität ymmärtää – Aikuisen toiminnalla on iso merkitys, kun lapsi päästää tunteet valloilleen. Weckström kannustaa aikuista auttamaan lasta näiden tunteiden sanoittamisessa ja tunnistamisessa. Aikuisen tehtävä on tukea lasta siinä, että tilanteessa päästään eteenpäin.

– Voi kysyä vaikka, harmittaako häntä lähteä ulos tai onko kurja pukea haalaria päälle, tai tarvitseeko hän apua. Tarvitaan sellaista rauhallista tilanteen ja tunteiden sanoittamista, ja toisaalta myös välittämistä ja hyväksymistä. Pitäisi näyttää, että ymmärtää ja hyväksyy lapsen tunteen, sen, että päiväkotipäivä jännittää eikä huvittaisi lähteä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee vanhemman apua tunteidensa hallitsemiseen. Aikuisen tuella lapsi oppii säätelemään tunteitaan ajan kanssa.
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti?

Lapsen aggressiivisuus ja väkivaltaisuus Aggressiolla tarkoitetaan tunnetta, johon voi liittyä esimerkiksi raivoa, vihaa, pettymystä tai kostonhimoa. Yleensä poikia pidetään tyttöjä aggressiivisempina, vaikka sukupuolierot näyttävän olevan oletettua pienempiä.

Toisaalta yhteiskunta on yleensä ottaen sallivampi poikien aggressiivisuuden suhteen. Lapsilla aggressiivisuuden esiintymishuippu on kolmantena ikävuotena. Sen jälkeen lapsen itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidot kehittyvät nopeasti, ja hän oppii hallitsemaan aggressiotaan sosiaalisesti hyväksyttävillä tavoilla.

Tunteiden hallinnan ja säätelyn taidot auttavat lasta säätelemään virittyneisyyttä ja mahdollistavat myönteisen kanssakäymisen ja tehokkaan ongelmanratkaisun. Tämä osaltaan vähentää lapsen aggressiivisuuden määrää. Aggressiivisella käytöksellä, väkivallalla, tarkoitetaan puolestaan tekoja, joiden tarkoituksena on tahallisesti aiheuttaa toiselle ihmiselle harmia, vahingoittaa ja jossa toisen tunteista ei välitetä.

Väkivaltaisuus ilmenee sekä fyysisesti että psyykkisesti, suorasti ja epäsuorasti, suunnattuna ihmiseen itseensä tai toisiin.
Aggressiivisuus voi ilmetä suorana väkivaltana tai hienosyisemmin alistamisena, pelotteluna, loukkaamisena, syyllisyyttä herättämällä tai huomioimatta jättämisenä.
Aggressiivisella käytöksellä on monet kasvot.

Hyökkäävälle aggressiivisuudelle ei useinkaan löydy selvää syytä, ja se näkyy esimerkiksi toistuvana kiusaamisena. Puolustavasta aggressiivisuudesta puhutaan tilanteissa, joissa ihminen puolustaa joko itseään tai toisia koetussa uhkatilanteessa tai yllytettynä.

Vihamielinen aggressiivisuus puolestaan on vahvaa reagointia koettuun uhkaan, ja siihen usein liittyy voimakas autonomisen hermoston aktivaatio, suoranainen raivo. Välineellinen eli pro-aktiivinen aggressiivisuus on suunnitelmallinen keino päästä toivottuun lopputulokseen. Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen ongelma on aggressionhallinnan taitojen puutteellisuus, mikä altistaa jatkuville konflikteille, raivokohtauksille ja väkivallalle.

Lapsi tuntee usein turhautumista ja vihaa, ja hänen minäkuvansa voi olla kielteinen. Aggressiivisella lapsella on vaikeutta havainnoida ja käsitellä sosiaalisen ympäristön viestejä. Ympäristö tulkitaan aiempien kokemusten perusteella helposti uhkaavaksi ja vihamieliseksi.

Aggressiivisilla lapsilla on muihin verrattuna niukemmin jaettuja myönteisiä tunteita, ja he ovat muita epäsuositumpia.
Pitkittäistutkimuksissa lapsuusiän aggressiivisuuden on todettu ennustavan kouluun sopeutumattomuutta, kuten heikkoa koulumenestystä, pinnaamista ja koulutyöstä kiinnostumattomuutta.

Lapsuuden aggressiivisuus ennustaa niin ikään aikuisiän fyysistä aggressiivisuutta, lapsuudesta aikuisuuteen ulottuvaa rikollisuutta, alkoholin ongelmakäyttöä, parisuhteen rikkonaisuutta sekä työuran vaikeuksia. Osa havaituista yhteyksistä selittynee erilaisilla vaikeuksien kehillä.

Toisaalta tutkimuksissa on aggressiivisuuden negatiivisilta vaikutuksilta suojaaviksi tekijöiksi todettu lapsikeskeistä kasvatusta, johon liittyy vanhempien hyvä keskinäinen suhde, myönteinen suhde isään, äidin antama tuki ja ohjaus sekä fyysisestä rankaisusta pidättäytyminen. Myös lapsen hyvät kaveri- ja ihmissuhdetaidot sekä heikompien puolustaminen, ystävällisyys ja kyky selviytyä näyttäytyvät merkityksellisinä tekijöinä.

Väkivaltaisuuden takana voi olla useita eri syitä. Ulkoiset syyt liittyvät perheeseen, ikätovereihin, kouluun tai asuinympäristöön. Aggressiivinen käytös voi olla toisaalta opittu malli, toisaalta jollekin lapselle ainoa mahdollisuus selvitä kasvuympäristön ongelmien keskellä.

Sisäisiä syitä aggressiiviselle käytökselle ovat sosiaalisten taitojen harjaantumattomuus, impulsiivisuus, voimakas tarve välittömälle tarpeen tyydytykselle ja epärealistinen usko väkivallan toimivuuteen tavoitteiden saavuttamisessa. Taustalla voi olla myös heikko negatiivisten tunteiden kuten vihan ja häpeän sietokyky tai arvomaailman ja moraalin itsekeskeisyys tai konkreettisuus.

Myös perinnöllisillä tekijöillä näyttää olevan merkitystä aggressiivisuudessa. Lapsen ongelmana voi olla myös aggression puute, Hänen voi olla vaikea ilmaista negatiivisia tunteita, mikä johtaa näiden tuntemusten tukahduttamiseen. Pahimmillaan aggression puute voi kääntyä lasta itseään vastaan ja altistaa ahdistuneisuudelle ja masentuneisuudelle.

Harjoita lapsen tunteiden ja käytöksen säätelyn taitoja, anna rakentavia malleja.
Opeta toisten kunnioitusta omalla lasta kunnioittavalla käytöksellä.
Mieti, mitä tekijöitä lapsen aggressiivisuuden takana voisi olla?

Lapsen väkivaltaisuutta on hyvä lähteä selvittelemään, jos siitä aiheutuu toistavia ongelmia tai jos lapsen pärjääminen ikätovereiden kanssa, koulussa tai harrastuksissa kärsii. Lisäksi apua on haettava, jos lapsen aggression takia kotona alkaa vallita väkivallan ilmapiiri tai jos lyödään tai muutoin kohdellaan toinen toisia epäkunnioittavasti.

Varhaisella puuttumisella pyritään ehkäisemään aggressiivisen käyttäytymisen ajankohtaisia ja myöhempiä epäsuotuisia vaikutuksia.
Erityisesti aggressiivisia lapsia tulisi tukea myönteisten ongelmanratkaisutaitojen oppimisessa.
Ongelmiin voi hakea apua perheneuvoloista, joissa voidaan arvioida aggressiivisuuden taustalla olevia sisäisiä ja ulkoisia syitä ja hakea ratkaisuja näihin.

Hoitona voi olla esimerkiksi perheterapia tai muita interventioita. Vaikea-asteinen aggressiivisuus on syy erikoissairaanhoidon lähetteeseen. Tarvittaessa lapsen ja perheen tueksi voidaan kytkeä lastensuojelu. Varsin laajalti kouluissa, nuorisotaloilla ja terveydenhoidossa on käytössä ART-ryhmäkuntoutus (aggression replacement therapy).

Green R. Koulun hukkaamat lapset. Finn Lectura 2009.
Green R. Tulistuva lapsi. Finn Lectura 2010.
Keltikangas-Järvinen L. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY 2010.
Pulkkinen L (toim.) Lapsesta aikuiseksi. Atena kustannus 1996.
Sinkkonen J. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun? WSOY 2012.
ART-ryhmä ()

You might be interested: Miksi Korkea Kuume On Ihmiselle Vaarallista?

Artikkelin tunnus: pla00026 (026.000) © 2022 Kustannus Oy Duodecim : Lapsen aggressiivisuus ja väkivaltaisuus
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi häpeää vanhempiaan?

30.6.2021 Kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu Miks mua ärsyttää näin kauheasti? Voi ei, faija on tuolla! Varhaisnuoruudessa persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Murrosikä on nimensä mukaisesti aikaa, jolloin nuori kohtaa uusia haasteita kasvaessaan lapsesta aikuiseksi.

Jokainen nuori on kuitenkin yksilö.
Aikki nuoret eivät käyttäydy niin kuin murrosikäisten oletetaan käyttäytyvän.
Aikki eivät kapinoi tai riitele jatkuvasti vanhempiensa kanssa tai koe voimakkaita tunnekuohuja.
Temperamentti, aiemmat elämänkokemukset ja perhesuhteiden kiinteys vaikuttavat siihen, millä tavalla nuori käy läpi nuoruuttaan ja siihen liittyviä haasteita.

Monilapsisissa perheissä on usein monta erilaista tapaa elää murrosikää. Toisilla kuohuntavaihe voi tulla myös myöhemmin kuin toisilla. Nuoruusikä on ensimmäisen kolmen ikävuoden ohella tärkein vaihe persoonallisuuden kehityksessä. Persoonallisuudella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä taipumuksia ajatella, tuntea ja käyttäytyä.

Sekä varhaislapsuudessa että nuoruusiässä kehitykseen kuuluu, että lapsi ymmärtää olevansa vanhemmistaan erillinen yksilö.
Varhaislapsuudessa itsenäistyminen on konkreettista: lapsi esimerkiksi vaatii saada tehdä asioita itse ilman vanhemman apua.
Nuoruudessa itsenäistyminen tapahtuu henkisellä tasolla.

Nuoren on kehityttävä omaksi persoonakseen, jolla on omia mielipiteitä, asenteita ja mieltymyksiä. Nuori alkaa muodostaa uudenlaista suhdetta itseensä ja vanhempiinsa. Hän tiedostaa, ettei ole enää lapsi, muttei vielä aikuinenkaan. Hänellä ei ole valmista mallia siitä, millaiseksi suhde vanhempiin pitäisi muodostaa.

Toisaalta hän haluaisi olla lähellä vanhempia ja toisaalta hyvin kaukana heistä.
Tämä etäisyyden ja läheisyyden välinen ristiriita näkyy varhaisnuoren käytöksessä usein tunteiden ailahtelevuutena ja vanhempien haastamisena.
Nuoren itsenäistyminen on sekä nuorelle että vanhemmille haastava ja kipeä prosessi.

Se on kuitenkin välttämätön kehityksen kannalta. Omat vanhemmat saattavat tuntua nuoresta ärsyttäviltä. Vanhempien puheet saavat nuoren ärsyyntymään ja monesti vanhemman hyväntahtoinen ilme tai ele tulkitaan vihamieliseksi. Riita saattaa syttyä herkästi pienestäkin ärsykkeestä.

Nuori saattaa myös hävetä omia vanhempiaan. Syy häpeään ei ole vanhemman persoonassa: ärsyttävistä ja hävettäviksi koetuista vanhemmista on helpompi irtautua. Nuori siirtää lähellä oleviin aikuisiin kokemansa pienuuden ja epävarmuuden tunteet. Hän tarkkailee aikuisen reaktioita kommentteihinsa ja kritiikkiinsä.

Usein irrottautuminen on vaikeinta läheisimmäksi koetusta aikuisesta ja hänen kanssaan syntyy eniten ristiriitoja. Konflikteja vanhempien kanssa tarvitaan. Niiden avulla nuori tekee eroa itsensä ja vanhempiensa välille ja luo pohjaa tulevalle aidosti itsenäiselle minälleen.

Tunne-elämä kuohuu varhaisnuoruudessa. Aiemmin valoisasta, avoimesta ja toiveikkaasta lapsesta saattaa tulla pahantuulinen, töykeä ja vähäsanainen nuori. Nuori voi vaikuttaa itseensä uppoutuneelta ja kyvyttömältä ottamaan toiset huomioon. Varhaisnuorella ei riitä energiaa olla empaattinen. Nuori saattaa olla ärtyisä ja levoton, ja hänen voi olla vaikea keskittyä koulutyöhön.

Nuori ei aina hallitse omia tunnereaktioitaan. Kuohuvat tunteet saattavat yllättää myös nuoren itsensä voimakkuudellaan. Nuori saattaa tuntea äärimmäistä epätoivoa, häpeää tai raivoa pienestäkin asiasta. Murrosiässä nuori joutuu tekemään töitä tunteidensa kanssa.

Nuoren itsetunto saattaa vaihdella.
Nuori voi olla ajoittain ujo, epävarma ja itseensä tyytymätön.
Hän on saattanut aikaisemmin olla täysin sinut itsensä kanssa, mutta nyt hän tuntee epävarmuutta itsestään.
Hän tutkailee ulkoista olemustaan kriittisesti.
Äsitys itsestä saattaa vaihdella jyrkästi myönteisestä kielteiseen.

Muuttuva keho ja heittelehtivät tunteet hämmentävät. Syy tunnemyrskyihin, mielialan muutoksiin ja itsekeskeiseen ajatteluun on sekä hormonaalisissa tekijöissä että uudenlaisissa sisäisissä vaatimuksissa, joita nuori kohtaa. Nuoren kehossa tapahtuu lyhyessä ajassa paljon muutoksia.

Psyykkinen kehitys etenee kuitenkin fyysistä kehitystä hitaammin.
Mielen yritys sopeutua tilanteeseen näkyy usein lapsenomaisena käytöksenä, taantumana.
Lapsenomainen käytös voi ilmetä uhona, rivoina puheina ja röyhkeänä käytöksenä.
Myös levottomuus, epäsiisteys, piereskely, kiroilu, uppiniskaisuus ja aggressiivisuus saattavat lisääntyä.

Tällainen käytös on normaalia ja menee aikanaan ohi. Taantuma on kehityksellisesti välttämätön vaihe nuoruudessa. Varhaisnuori on kypsymätön ja niin pitääkin. Kehitystä ei voi kiirehtiä. Nuori elää hetkessä: toiminta on lyhytjännitteistä ja asioista edetään nopeasti toiseen.

Energiaa, uhoa ja voimakkaita tunteita riittää, mutta täyttä harkinta- ja riskinarviointikykyä tai syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä ei vielä tarpeeksi. Nuoren päähän pälkähtää ideoita, jotka sillä hetkellä tuntuvat loistavilta ajatuksilta ja jotka nuori toteuttaa usein ennakkoluulottomasti. Erehdyksiä sattuu.

Varhaisnuoruus on riskialtista aikaa: nuori voi ajautua väärään seuraan ja tehdä asioita, joita ei oikeasti haluaisi. Väärät valinnat opettavat kantapään kautta. Ajoittainen haikeus ja alakulo kuuluvat varhaiseen nuoruuteen. Aikuistuminen ja lapsen maailman taakse jättäminen edellyttävät luopumista.

Nuori tajuaa, että vanhemmat eivät välttämättä pysy aina hänen elämänsä tärkeimpinä ihmisinä.
Nuori ymmärtää, että muutos on lopullinen.
Aikuisuuteen on matkattava, halusi tai ei.
Paluuta lapsen maailmaan ei ole.
Myös aggression tunteet, kuten pelko, häpeä, pettymys tai raivo, kuuluvat elämään.
Ne korostuvat erityisesti murrosiässä.

Nuori hallitsee, purkaa ja käsittelee omia aggression tunteitaan esimerkiksi musiikin, vaatetuksen, lävistysten, elokuvien ja tietokonepelien avulla. Niiden kautta on mahdollista tutustua tunteisiin, pysähtyä niiden äärelle ja sietää niitä. Tunteiden piirtäminen kuviksi ja niiden esittäminen yhdessä muiden kanssa ovat myös hyviä keinoja tutustua omiin tunteisiin.
Katso täydellinen vastaus

Milloin Unnutus loppuu?

Uimapukusääntö antaa rajat – Lasten itsetyydytys eli unnutus on yleistä. Väestöliiton vuonna 2013 toteuttamassa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) 70 % päiväkotien ammattilaisista kertoi, että omassa päiväkotiryhmässä on lapsia, jotka unnuttavat avoimesti ainakin joskus.

Vanhemmista 8 % kertoi, että oma alle kouluikäinen lapsi unnuttaa avoimesti usein.20 % vanhemmista havaitsi unnutusta harvoin.
Moni lapsi unnuttaa myös silloin, kun kukaan ei näe.
Aiken ikäiset lapset unnuttavat.
Viimeistään kouluikäiset kuitenkin omaksuvat sopivuussääntöjä ja julkinen unnutus katoaa.

Seksuaalikasvatukseen panostetaan nyt myös varhaiskasvatuksessa. Kuva: Emilia Malin / Yle Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatorella on vanhemmille yksinkertainen neuvo: Älä tee mitään. – Tutkiskele omia tunteitasi, mitä olet ehkä itse kokenut ja miten parhaiten tukisit lapsesi kehoitsetuntoa.

Suhtaudu lapsen kehoon kunnioittaen ja anna nimi joka paikalle, neuvoo Cacciatore. Itsensä koskettelua muiden nähden kannattaa kuitenkin lempeästi rajoittaa. Esimerkiksi uimapukusääntö on selkeä tapa havainnollistaa asia lapselle: uikkarin alla ovat yksityiset paikat. – Kerro, että ne paikat ovat samanlaisia kuin muutkin, mutta erityisen omia ja arvokkaita, ja siksi niitä ei ole tapana näyttää kaikille tai kosketella kaikkien nähden.

Jos lapsi kokee “jääneensä kiinni” unnutuksesta ja vanhemman reaktio on negatiivinen, vahinko voi olla suuri, mutta sitä voi myöhemmin lievittää. – Siitä voi tulla voimakas kokemus, että minussa on jotain todella pahaa ja olen pettymys. Lapsi kätkee sen sydämeensä ja kun seksuaalisuus kehittyy eteenpäin, siitä voi tulla isojakin ongelmia.

Harvinaisissa tapauksissa unnuttamisesta voi tulla ongelma.
Cacciatoren mukaan lapsen itsetyydytys voi olla oireilua, joka kertoo stressistä tai muista huolista.
Silloin unnutukseen liittyy pakonomaisuus, ahdistuneisuus tai tuskaisuus.
Lapsen voi olla vaikeaa lopettaa, kun pyydetään.
Silloin tarvitaan apua, ja vanhemmat voivat kääntyä esimerkiksi neuvolan puoleen.

– Silloinkin on tärkeää, että siitä ei seuraa rangaistus, vaan että lapsi saa apua kun oirehtii, Cacciatore painottaa.
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi lyö päätään?

Lapsen uhmakohtauksen tullen vanhemmalla voi mennä sormi suuhun. Miten toimia, kun taapero heittelee tavaroita, pomppii raivosta kihisten tasajalkaa tai hakkaa päätään lattiaan? Väestöliiton psykologin Suvi Larun mukaan vanhemman on tärkeintä pysyä rauhallisena.

– Vanhempi näkee, jos tunteet menevät yli. Silloin lapsi tarvitsee aikuista rauhoittumiseen. Lapselle pitää vauvasta lähtien opettaa, että omaa kehoa pitää rakastaa samoin kuin muita. Ketään ei saa satuttaa eikä tavaroita rikkoa. Uhmaikä kuuluu lapsen kehitykseen ja näkyy käyttäytymisessä tyypillisesti toisen ja kolmannen ikävuoden tienoilla.

Kun lapsi lyö – Mitä teen kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti? 22.11.22

Larun mukaan uhmakohtauksissa on kyse lapsen turhautumisesta. Taapero yrittää viestiä vanhemmilleen mielipidettään mutta ei vielä osaa ilmaista itseään. – Lapsi hakee rajoja uhmaamalla tilanteissa, joissa hän kokee, ettei pysty vaikuttamaan asioihin. Uhmakohtaus iskee usein pukiessa, syödessä tai nukkumaan mennessä.
Katso täydellinen vastaus

Miten auttaa aggressiivista lasta?

Moni perhe hakee apua lapsen aggressioon – näin kierre katkaistaan: “Vanhemmilla merkittävä rooli” Lapsensa aggressiivisen käytöksen kanssa painivat vanhemmat eivät ole harvinaisuus, vaikka asiasta ei välttämättä puhuta paljon. Lastenpsykiatri Riikka Riihonen kertoo, että lasten aggressio on läsnä hänen jokaisessa työpäivässään.

– Mielestäni se on aika luontevaakin, koska se on asia joka kiinnittää huomiota. Jotkut psyykkiset oireet ovat sen tyyppisiä, että ne eivät niin häiritse mutta jos lapsi kohdistaa aggressiivista käytöstä vanhempiinsa, kasvattajiinsa tai toisiin lapsiin, se on hankala juttu. Se johtaa isoihin ongelmiin ja sen takia vanhemmat ovat tosi neuvottomia.

Riihosen mukaan tällaisten lasten kanssa työskentely on mielekästä, koska he ovat sitkeitä, hyviä yrittämään ja haluavat onnistua. – Joskin osa heistä ei usko siihen, että onnistuisivat, mikä on aika surullista, mutta sitäkin voidaan auttaa. Mutta aggressiivisesti käyttäytyvillä lapsilla on elämänvoimaa ja se on mielestäni tosi mukava lähtökohta.

Jokainen ihminen tuntee joskus vihaisuutta, kiukkua ja pettymystä.
Lapsilla tällaiset vaikeat ja voimakkaat tunteet voivat tulla näkyväksi aggressiivisena käytöksenä, koska lapsi ei ole vielä oppinut keinoja joilla hän voi säädellä omaa oloaan, eikä tiedä muutakaan tapaa toimia suuren tunteen vallassa.

Siksi kiukku voi näkyä tavaroiden heittelynä, lyömisenä tai raivokohtauksena. Aggressiota, vihaisuutta ja oman tahdon ilmaisemista esiintyy yleisti uhmaiässä olevilla lapsilla. Kaikille vaihe ei tule yhtä voimakkaana, mikä johtuu jokaisen yksilöllisestä kapasiteetista ottaa vastaan erilaisia tunteita herättäviä kokemuksia.

Irjassamme puhumme tunnesäätelyämpäristä.
Toisilla se on aika pieni ja tunteita mahtuu sinne vain vähän.
Toisilla se on jo pienenä lapsena aika iso.
Tällaiset lapset ovat hyvin rauhallisia ja vakaita eivätkä mitkään asiat hetkauta heitä hirveästi suuntaan tai toiseen.
Un ämpäri tulee täyteen, se loiskuu yli, mikä näkyy käytöksessä esimerkiksi aggressiivisena toimintana, kertoo Riihonen.

Riihonen on lastenpsykiatri ja lääketieteen tohtori joka opiskelee lasten ja nuorten kognitiiviseksi psykoterapeutiksi. Hän on julkaissut tänä vuonna lasten- ja nuortenpsykiatrian erikoislääkäri, perheterapeutti ja kognitiivisen psykoterapian psykoterapeutti ja kouluttaja Minna Koskisen kanssa kirjan Kuinka kiukku kesytetään? (PS-kustannus), joka neuvoo vanhempia lasten aggressiokasvatuksessa.

Samalla heiltä ilmestyi myös samaan aihepiiriin pureutuva satukirja Aada ja kiukkuleijona (Kumma).
Moni vanhempi saattaa suomia itseään siitä, jos lapsi suuttuessaan satuttaa muita.
Taipumus ei johdu surkeasti epäonnistuneesta kasvatuksesta, vaan aggressiivinen käytös on normaali osa lapsen käytösvalikoimaa.

Vanhemmat voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, jäävätkö aggressiiviset kiukun osoitukset päälle pysyvästi. – Vanhemmilla ja kaikilla lasten kanssa olevilla kasvattajilla on hyvin merkittävä rooli siinä, vakiintuuko aggressiivinen käytös lapsen toimintaan silloin kun hän on kiukkuinen vai oppiiko hän ajan myötä käyttämään muita keinoja, Riihonen toteaa.

Eino jolla aggressiiviseen käytökseen voi vaikuttaa on lapsen toivotun käytöksen myönteinen vahvistaminen. Riihosen mukaan sillä on kaikkein paras vaikutus kaikkeen lasten käyttäytymiseen. – Jos lapsi toimii aggressiivisesti, häntä voidaan auttaa eniten sillä tavalla, että aletaan vahvistaa sitä hyvää käytöstä jota hän osoittaa joissain tilanteissa.

Toisin sanoen kun lapsi toimii oikein, eikä esimerkiksi lyö tai pure hermostuessaan, hän saa aitoja kehuja ja huomiota. Väärää toimintaa taas ei vahvisteta antamalla sille huomiota. – Lapsen aggressiivinen käytös alkaa tökkiä aikuista pahasti. Silloin käy niin, että aikuinen joutuu rajaamaan lasta paljon sanallisesti.

Samalla kehumisen määrä vähenee.
Vaikka se kuulostaa erikoiselta, onnistumisen kokemukset motivoivat lasta eniten harjoittelemaan aggression hallinnan taitoja.
Tietyistä perheelle tärkeistä rajoista on pidettävä kiinni johdonmukaisesti, mutta aggressiivista käytöstä ei voi yleensä kitkeä rangaistuksin.

Ne eivät toimi kovin hyvin, Riihonen kertoo. Aikuisen on naksautettava omat aivonsa sellaiseen suuntaan, että saa lapsen harjoittelemaan vaikean tunteen sietämistä. Se tarkoittaa, että aikuisen on suhtauduttava myönteisesti silloin, kun lapsi yrittää toimia oikein, vaikka olisi ärtynyt.

On tavallista, että joillakin lapsilla tunnereaktiot ovat voimakkaita. Esimerkiksi juuri uhmaiässä lapsi voi olla todellinen villipeto käytökseltään. Lapsen kehittyessä tunnesäätelytaidot vahvistuvat, mutta siihen tarvitaan aina aikuisen tukea. Jos lapsella on hankala olo, häntä ei pitäisi jättää yksin selviytymään siitä vaan aikuisen on pyrittävä olemaan myötätuntoinen lasta kohtaan.

Kun lapsi vähitellen saa tunnereaktion haltuun, se vähentää aggressiivista käytöstä. Väkivaltaiseksi äityviä kiukunpurkauksia voi myös ennaltaehkäistä. – Ensinnäkin on hyödyllistä, että kaikille lapsille puhutaan tunteista. Että aikuinen itsekin kertoisi, että hänestä tuntuu tältä tänään.

Silloin tunnepuheesta tulee normaali osa arkea ja lapsi oppii myös havainnoimaan omia tunteitaan. Riihonen kertoo, että jos aikuinen pystyy suhtautumaan myötätuntoisesti silloin, kun lapsi kiukuttelee, se on hyvää aggression ennaltaehkäisyä. – Kun lapsen tunnesäätelyämpäri menee nurin, siinä on kyse hänelle ylivoimaisesta tunteesta.

Hän ei tee sitä tahallaan. Hän ei vain osaa tai pysty muunlaiseen käytökseen. Paras tuki on, jos aikuinen pysyy silloin rauhallisena. Sehän on aika vaikea tehtävä aikuisille, Riihonen muistuttaa. Kun tilanne on päällä eli lapsi on juuri tönäissyt leikkikaverin kumoon tai lyönyt vanhempaa, kaikkein tärkeintä on Riihosen mukaan tilanteen turvaaminen.

Väkivaltaisen teon jatkaminen estetään ja lapsi otetaan pois tilanteesta. Kun kaikki osapuolet ovat rauhoittuneet, tilanteen voi selvittää. – Vaikka tilanteet tulevat joskus todella nopeasti, yleensä taustalla on erilaisia tekijöitä jotka saavat aikaan sen, että lapsi reagoi niin voimakkaasti. Silloin vanhemman tehtävä on pohtia, onko lapsi väsynyt, nälkäinen, tai tuliko tilanteessa riitaa.

Miksi hän reagoi voimakkaasti juuri tässä tilanteessa? Hieman isomman lapsen kanssa tilanteesta voi jo keskustella. Asiaa kannattaa käsitellä tilanne kerrallaan. – On tärkeää, että lapsi ymmärtää, että kiukku on ihan hyödyllinen tunne. Kiukun tehtävä on se, että ihminen huomaa, että nyt tämä ei mennyt niin kuin halusin.

Sitä kautta kiukulla on tärkeä tehtävä ihmisen hyvinvoinnin kannalta ja sen takia se pitää oppia tuntemaan.
Toinen asia on se, mitä ihminen tekee kun on kiukkuinen.
Lasta ei auta se, että yleisellä tasolla sanotaan, ettei toisia saa lyödä.
Lapsesta voi tunteen ollessa päällä tuntua siltä, ettei ole vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Siksi tilanne kannattaa käydä läpi lasta kuunnellen. – Ei lähdetä sille tyypilliselle linjalle, että miksi teit noin tai miksi löit häntä, vaan käydään läpi mitä tilanteessa tapahtui juuri ennen kuin lapsi löi. Kun tilanteita käydään lapsen kanssa läpi, hän oppii itsekin huomaamaan, että kyseessä on tapahtumien ketju.

Lyöminen ei tullutkaan yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan sitä edelsi toisia tapahtumia ja tunteita.
Omaan toimintaan voi vaikuttaa.
Riihosen ja Koskisen kirjassa esitellään liikennevalomalli, jota voi käyttää kiukun tason mittaamiseen.
Joillakin lapsilla lyöminen tapahtuu vasta punaisella valolla eli kun lapsi on ihan pois tolaltaan.

On paljon tilanteita, joissa olennaista olisikin löytää keltainen liikennevalo. Eli kun lapsi on vain vähän ärtynyt, silloin on oikea aika puuttua asiaan. Tämä toimii myös ennaltaehkäisevässä mielessä, Riihonen selittää. Kun kasvattaja tai lapsi itse huomaa, että hän hiiltyy ja tunnetila alkaa mennä keltaisen valon alueelle, hänet ohjataan tekemään tai hän alkaa itse tehdä jotain mikä rauhoittaa häntä, jolloin hän ei päädy punaisen valon alueelle.

Ihmiset rauhoittuvat eri tavoilla, mutta useimmat lapset tarvitsevat aikuisen siihen.
On vähän nykyajan ilmiö, että odotamme lasten selviytyvän kiukusta itse, mutta sehän ei mene niin vaan myös monet aikuiset hermostuessaan voivat hyötyä siitä, että on joku toinen ihminen, jolle asiaa saa purkaa.
Lapselle aikuinen on tällainen henkilö.

You might be interested: Miten Paljon Vettä Pitää Juoda Päivässä?

Toiset taas eivät voi ollenkaan sietää sitä, että ovat silloin toisen ihmisen seurassa. Näiden pohtiminen auttaa paljon eteenpäin. Juttu on julkaistu alun perin helmikuussa 2020. : Moni perhe hakee apua lapsen aggressioon – näin kierre katkaistaan: “Vanhemmilla merkittävä rooli”
Katso täydellinen vastaus

Mitä tehdä jos lapsi ei tottele?

Jos omat keinot eivät riitä – Apua kannattaa hakea, jos lapsi ei tottele lainkaan ja jos vanhempi tuntee menettäneen otteensa lapseen. Jo se, että asiasta pääsee avautumaan ystävälle, voi helpottaa tilannetta. Lisäksi apua voi saada päiväkodin, neuvolan tai koulun henkilökunnalta.

Olen huomannut, että nykyvanhemmat osaavat onneksi kysyä apua, Penttala sanoo.
Pukeminen on tyypillinen tilanne, jossa lapsi ei tottele vanhempaa.
Harmillinen puoli tosin on se, ettei apua välttämättä aina saa riittävän nopeasti.
Uupunut vanhempi todennäköisesti haluaisi apua heti, mutta keskusteluaika saattaa mennä kahden kuukauden päähän.

– Yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Usein jo 1-3 tunnin keskustelu voi riittää tilanteen parantamiseksi.
Katso täydellinen vastaus

Saako lapselle suuttua?

1. Yritän ymmärtää sinua ja kokemustasi – Lasten käytöstä tai tekoja ei aina tarvitse hyväksyä. Lapset tekevät välillä tyhmästi, ihan niin kuin aikuisetkin tekevät välillä tyhmästi. Vanhempien kuuluu silloin puuttua asiaan. Suuttua saa, käskeä saa, neuvotella saa – ja pitääkin.

Lapsen tekoja ei aina tarvitse hyväksyä ja suuttua saa.
Mutta silloinkin tunnetta lapsen käytöksen takana on tärkeä yrittää ymmärtää.
Silloinkin kun aikuinen ei hyväksy lapsen tekoja, tunnetta, ajatuksia ja kokemusta niiden takana on tärkeää yrittää ymmärtää.
Äidin ja isän on osoitettava lapselle, että he yrittävät eläytyä siihen, miltä lapsesta tuntuu.

“Ennen puhuttiin paljon sanoittamisesta. Siinä ajatus on, että aikuinen auttaa lasta tunteiden käsittelyssä nimeämällä hänelle tunteita: ‘rikoit kaverin lelun, koska olit kateellinen’ tai ‘sinua itkettää, koska olet harmistunut’. Tunteiden sanoittaminen on yhä tärkeää, mutta vaarana on, että aikuinen luulee tietävänsä lapsen tunteet lasta paremmin ja menee tunteiden tulkinnan kanssa metsään”, Leea Mattila sanoo.

On tärkeää, että aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu. ” “Siksi on tärkeää, että aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu. Tietämisen sijaan aikuisen pitäisi osoittaa, että hän yrittää ymmärtää. Lapselta voi kysyä, miltä sinusta nyt tuntuu, ja sanoa vaikka, että mahdatkohan nyt jännittää?” Sen sijaan, että vain reagoisi lapsen käytökseen, aikuisen pitäisi etsiä tunnetta, joka lapsen käyttäytymisen takana on.

Kun aikuinen tekee näin, hän samalla opettaa lasta suhtautumaan muihin arvostavasti ja kuunnellen. Myös lapsen kyky säädellä tunteitaan kehittyy.
Katso täydellinen vastaus

Miksi vanhemmat suosivat toista lasta?

Meneekö rakkaus tasan? – Lempilapsi on usein aikuisen salaisuus. Vanhemman on vaikea tunnustaa, että yksi lapsista tuntuu muita läheisemmältä. Moni sekoittaa suosimisen rakkauden määrään ja kokee tunteistaan huonoa omaatuntoa.

“Vanhempi voi suosia yhtä lasta, vaikka rakkaus menisi tasan”, Tuovi Keränen sanoo.
Suosimisen syy voi olla käytännöllinen.
“Helposti suosikki on se, jonka kanssa sujuu ja jolta saa eniten vastakaikua.”

Joidenkin ihmisten välillä kemiat vain kohtaavat. Aikuinen ja lapsi voivat olla niin samanlaiset, että he ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta. “Helposti suosikki on se, jonka kanssa sujuu ja jolta saa eniten vastakaikua.” Toisaalta lapsi, joka on esimerkiksi pienenä vaatinut paljon huomiota, voi sykähdyttää erityisellä tavalla.

Suosimiseen vaikuttaa moni asia, kuten lapsen ulkonäkö, sukupuoli, syntymäjärjestys, aikuisen oma tilanne ja temperamentti. Syyt voivat olla myös tiedostamattomia, kuten oma lapsena koettu sisarkateus”, Keränen listaa. Vaikka vanhempi väittäisi olevansa kaikessa tasapuolinen, lapset huomaavat herkästi, kun näin ei ole.

Toisinaan vanhempi ei tunnusta suosimista edes itselleen. Keräsen mukaan tämä johtuu siitä, että aikuinen ei välttämättä tunne ilmiötä eikä ihan itseäänkään. Perhedynamiikan kannalta on kuitenkin sitä hankalampaa, mitä syvemmälle salaisuus on piilotettu.
Katso täydellinen vastaus

Voiko vanhempi pakottaa lasta?

20.11.2017 Kaikkien aikuisten yhteisenä tehtävänä on huolehtia, että nämä lapsen oikeuksien sopimuksen kohdat toteutuvat.

Lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille lapsille. Ketään lasta ei saa syrjiä. Aikuisten täytyy aina selvittää mikä on lapselle parasta, kun he päättävät lapsen asioista. Lapsille kuuluvat kaikki oikeudet, jotka kerrotaan tässä sopimuksessa. Valtion täytyy huolehtia, että sopimus toteutuu. Lapsen vanhempien täytyy huolehtia lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Lapsen kasvatus on vanhempien yhteinen tehtävä. Valtio auttaa heitä tässä tehtävässä. Lapsella on oikeus hyvään elämään. Valtion täytyy huolehtia, että lapsi saa kasvaa rauhassa. Lapselle on oikeus saada nimi. Lapsella on oikeus saada kotimaa ja olla sen kansalainen. Lapselle on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän kanssaan. Lapsella on oikeus pitää oma nimensä ja kansalaisuutensa. Lapsella on oikeus tuntea sukulaisensa. Lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä olla heidän kanssaan. Lapselle on oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa, jos hän ei asu heidän luonaan. Hän voi esimerkiksi tavata heidät tai soittaa heille. Viranomaiset voivat estää yhteydenpidon, jos se vahingoittaa lasta. Joskus lapsi ja hänen vanhempansa voivat joutua eri maihin. Silloin valtion täytyy yrittää palauttaa heidät toistensa luokse. Aikuiset eivät saa kuljettaa lasta toiseen maahan ilman lupaa. Valtion velvollisuus on estää se. Lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä asioista, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Aikuisten täytyy ottaa huomioon lapsen mielipide, kun he päättävät lapsen asioista. Heidän täytyy myös kertoa päätöksestä niin, että lapsi ymmärtää sen. Lapsella on oikeus mielipiteeseensä. Mielipide ei saa loukata toisia ihmisiä. Lapsella on oikeus ajatella vapaasti. Lapsella on oikeus uskontoon. Lapsella on oikeus itse päättää, kuuluuko hän uskontokuntaan, mutta lapsen ei ole pakko kuulua mihinkään uskontokuntaan. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta tämän oikeuden käyttämisessä. Lapsella on oikeus liittyä yhdistyksiin ja käydä niiden kokouksissa. Lapsella on oikeus yksityisyyteen eli kukaan ei saa kertoa lapsen asioista toiselle ihmiselle ilman lapsen lupaa. Lapsen kunniaa tai mainetta ei saa loukata. Kukaan vieras ei saa tulla lapsen kotiin ilman lupaa. Vain lapsi itse saa avata omat kirjeensä. Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti. Aikuisten täytyy suojella lasta tiedolta, joka vahingoittaa häntä. Lapsen vanhempien pitää huolehtia lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Valtion ja kuntien täytyy auttaa vanhempia, jos he tarvitsevat apua. Aikuisten täytyy suojella lasta väkivallalta ja huonolta kohtelulta. Lasta ei saa satuttaa millään tavalla. Lapsella on oikeus saada apua, jos vanhemmat eivät huolehdi hänestä tai kohtelevat häntä huonosti. Silloin lapsi voi asua esimerkiksi toisessa perheessä tai lastenkodissa. Lapsi voi palata omaan kotiin, jos olot kotona paranevat. Lapsen kotia ei saa vaihtaa monta kertaa. Lapsella on oikeus säilyttää suhteet hänelle tärkeisiin ihmisiin. Lapsi voi saada pysyvästi uudet vanhemmat, jos lapsen omat vanhemmat ovat kuolleet tai eivät voi huolehtia hänestä. Tätä sanotaan adoptioksi. Lapsi voi tulla Suomeen toisesta maasta pakolaisena. Myös silloin aikuisten täytyy huolehtia hänestä. Vammaisella lapsella on oikeus saada hoitoa ja apua. Hänellä on oikeus erikoishoitoon, joka on parasta hoitoa hänelle. Lapsi voi saada hyvän elämän, kun häntä hoidetaan oikein. Vammaista lasta pitää auttaa niin, että hän voi käydä koulua ja hänellä voi olla harrastuksia. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapsella on oikeus saada hoitoa, jos hän sairastuu. Lapsella on oikeus päästä lääkäriin. Myös äidin terveydestä täytyy huolehtia, kun hän odottaa vauvaa. Muiden aikuisten täytyy hoitaa lasta hyvin, jos hän ei voi asua omien vanhempiensa luona. Lastensuojelun työntekijöiden täytyy välillä tarkistaa, voiko lapsi muuttaa takaisin omaan kotiin. Lapsella ja hänen vanhemmillaan on oikeus saada valtiolta apua raha-asioissa. Lapsella on oikeus saada koti, ruokaa ja vaatteita. Valtion ja kuntien pitää auttaa vanhempia niin, että lapsi voi elää turvallisesti. Lapsella on oikeus käydä koulua. Peruskoulun täytyy olla ilmainen. Kurin täytyy koulussa olla reilua. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki lapset käyvät peruskoulun. Valtion täytyy tarjota lapselle mahdollisuus opiskella myös peruskoulun jälkeen. Koulun täytyy antaa lapselle tietoja ja taitoja. Sen täytyy opettaa lapselle omaa äidinkieltä. Opettajien täytyy kertoa lapsen omasta ja muiden maiden kulttuureista. Opettajien täytyy kertoa myös lasten oikeuksista ja ihmisoikeuksista. Koulussa lapset oppivat, mitä tarkoittavat monikulttuurisuus, ympäristönsuojelu ja tasa-arvo. Lapsella on oikeus omaan kulttuuriin, uskontoon ja kieleen. Nämä oikeudet ovat myös lapsella, joka kuuluu vähemmistöryhmään tai alkuperäkansaan. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa. Lapsella on oikeus tutustua taiteeseen ja kulttuuriin eli käydä esimerkiksi konserteissa, museoissa ja teatterissa. Lapsi ei saa tehdä sellaista työtä, joka vahingoittaa terveyttä tai haittaa koulunkäyntiä. Aikuisten täytyy suojella lasta huumeilta. Aikuisen täytyy suojella lasta seksuaaliselta häirinnältä. Kukaan ei saa houkutella tai pakottaa lasta seksiin. Valtioiden täytyy estää lapsikauppa. Lapsikauppa tarkoittaa, että joku ryöstää lapsen hänen vanhemmiltaan ja myy hänet toiselle ihmiselle. Lapsikauppa on rikos. Aikuisten täytyy suojella lasta huonolta kohtelulta. Kukaan ei saa kiduttaa tai rangaista lasta julmasti. Lasta ei saa laittaa vankilaan, jos ei ole pakko. Jos lapsi joutuu vankilaan, aikuisten täytyy huolehtia hänestä siellä hyvin. Lapsi ei saa olla vankilassa pitkään. Lapsi ei saa mennä armeijaan tai osallistua sotaan. Aikuisten täytyy suojella lapsia sodassa. Valtion täytyy auttaa lasta, jos häntä on kohdeltu väärin. Lasta täytyy suojella ja kunnioittaa, vaikka hän on rikkonut lakia tai häntä epäillään siitä. Jonkin valtion laki voi olla lapselle parempi kuin tämä sopimus. Silloin ihmisten täytyy noudattaa oman maan lakia. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki sen asukkaat tietävät lapsen oikeudet. YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo, että kaikki noudattavat tätä sopimusta. – 54, Nämä kohdat kertovat siitä, kuinka pitkään sopimus on voimassa ja miten valtiot noudattavat sopimusta.

Lähde: Lapsiasiavaltuutetun toimisto Kerro meille, mitä mieltä olit sivusta. Huomioimme palautteen MLL.fi:n kehittämisessä. Palaute annetaan nimettömänä.
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi lyö itseään?

Lapsi puree: näin estät lasta puremasta Monet 1,5–3-vuotiaat lapset purevat. Pureminen on lapsen tapa ilmaista tunteita, mutta se johtuu osittain myös siitä, että lapsen kyky ilmaista itseään kielellisesti ei riitä. Siinä, missä 5-vuotias sanoo: “Älä koske.

Se on minun!”, pienempi lapsi saattaa puolustaa omaisuuttaan hampaillaan. Miksi lapset purevat? Pureminen on vaikea asia monille vanhemmille. Se on hyvin primitiivistä käytöstä, ja vanhemmat saattavat luulla, että pureva lapsi on jollakin tavalla häiriintynyt. Pureminen aiheuttaa ongelmia päivähoidossa ja leikeissä muiden lasten kanssa.

Lapset voivat toisinaan purra myös, kun he ovat innoissaan tai iloisia. Tämänikäinen lapsi ei vielä juurikaan osaa miettiä tekojensa seurauksia. Kun lapsi puree, hän on usein itse yhtä yllättynyt ja surullinen kuin uhrinsa. Apua purevalle lapselle Kun lapsi puree jotakuta toista, toimi välittömästi.

Lapsen tarkkaavaisuus herpaantuu nopeasti.
Siksi hän tarvitsee selkeää ja välitöntä palautetta käytöksestään.
Vältä epämääräisiä ohjeita, kuten ” Olepa kiltti siskollesi “, sillä lapsi ei ymmärrä, miten tämä lausahdus liittyy puremiseen.
Okeile tätä: ” Ei! Ihmisiä ei saa purra, vain ruokaa purraan! ” Älä pure lasta takaisin.

Se vain kertoo lapselle, että pureminen on hyväksyttävää käytöstä. Lapsi ei ymmärrä vanhemman vihaisuutta ja vain pelästyy eikä opi mitään. Ohjeet ovat mukaillen teoksesta Toddlers and Preschoolers, jonka on kirjoittanut Lawrence Kutner, Ph.D. (Avon, 1994).
Katso täydellinen vastaus

Miksi lapsi lyö päätään?

Vanhempi näkee, jos tunteet menevät yli.
Silloin lapsi tarvitsee aikuista rauhoittumiseen.
Lapselle pitää vauvasta lähtien opettaa, että omaa kehoa pitää rakastaa samoin kuin muita.
Etään ei saa satuttaa eikä tavaroita rikkoa.
Uhmaikä kuuluu lapsen kehitykseen ja näkyy käyttäytymisessä tyypillisesti toisen ja kolmannen ikävuoden tienoilla.

Miksi 6-vuotias lyö?

Eskariuhma on 5 – 6-vuotiaan itsenäistymisvaihe – Lapsi elää 5 – 6-vuotiaan itsenäistymisvaihetta, johon viitataan puhekielessä joskus sanalla eskariuhma. Se on kehitysvaihe, jolloin tunnekuohut voivat ottaa lapsen valtaansa. Kaikille lapsille ei näin käy, mutta erityisesti temperamentiltaan tulisempien esikoululaisten tunteet voivat kuohua kovastikin.

Vastaavia vaiheita ovat 2 – 3-vuotiaan tahtoikä ja 12 – 15-vuotiaan murrosikä.
Uhma on aika kielteinen sana.
Siitä tulee mielleyhtymä, että lapsi olisi paha tai huono vanhempia uhmatessaan.
Puhuisin mieluummin vaikkapa eskaristressistä, Cacciatore toteaa.
Esikouluikäinen on yhtä aikaa sekä iso että pieni.

Hän alkaa irtautua vanhemmistaan ja kiinnostua ympäröivästä maailmasta uudella tavalla. Kaverisuhteiden merkitys kasvaa, ja vanhempien täydellisyys ja kaikkivoipaisuus alkavat karista. Samaan aikaan lapsi kuitenkin tarvitsee vielä kovasti vanhempiensa tukea, apua ja läsnäoloa.

Tämä ristiriitaisuus voi kuohuttaa lapsen tunteita. – Esikouluikäisen elämässä on myös paljon muutoksia, uusia haasteita ja vaatimuksia. Kouluun meno ja siitä puhuminen voivat pelottaa. Lisäksi älyllinen kehitys on tässä iässä nopeaa, ja kiinnostus oppimiseen alkaa lisääntyä. Lapsi haluaisi jo osata monta asiaa, mutta hermoja ja kärsivällisyyttä ei välttämättä vielä ole.

Kaikki tämä saa aikaan voimakkaita tunteita. Voimakkaat tunteet jylläävät meilläkin lähes päivittäin. Esikoululainen on itkuherkkä, mutta kysyessäni, mikä häntä harmittaa, saan vastaukseksi kiukkuisen huudon: – Ei mikään!
Katso täydellinen vastaus

Miksi 1-vuotias lyö?

Toisia lapsia satuttavan taaperon käyttäytymismalli on tavallinen, joskin vanhempien mielestä usein kiusallinen kehitysvaihe. 2-vuotias Paul istuu päiväkodin ryhmähuoneen lattialla tutkimassa pikkuautoa. Äkkiä hän nousee ja käy tönäisemässä leikkikaverin nurin. Viikonloppuna taapero mätkäisee puistossa liukumäkeen takanaan jonottavaa lasta otsaan. Kielto ei tunnu auttavan ja tilanne toistuu lukuisia kertoja.

Paul sanoo, että hänen mielestään lyöminen on kivaa. Paulin äiti Anna on ymmällään. – Tuntuu voimattomalta kun allekirjoitan ja noudatan kasvatuksessani kiintymysvanhemmuuden periaatteita ja sitten oma lapseni läpsii ja tönii ja tuntuu hyvin epäempaattiselta. Olenko kasvattanut hirviön? Väkivaltainen käyttäytymismalli on melko tavallinen vaihe 1-3-vuotiaiden taaperoiden kehityksessä, rauhoittelee Mannerheimin Lastensuojeluliiton suunnittelija Eeva Oksanen,

– Pienet lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia tilanteita, sitä miten leikitään toisten lasten kanssa. Yksilöllinen temperamentti vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Impulsiiviselle, nopeasti kiihtyvälle lapselle saattaa tulla näitä tilanteita enemmän kuin sellaiselle, jolle itsensä rauhoittaminen on helpompaa.

Yleensä lyöminen, töniminen tai muu toisten satuttaminen kumpuaa siitä, että pienellä taaperolla ei ole vielä hyviä keinoja ilmaista itseään, tai edes ymmärtää omaa tunnetilaansa. Lapsi ei välttämättä osaa kertoa syytä käytökselleen tai hän voi sanoa, että muiden satuttaminen on hauskaa. Pienen taaperon voi olla vaikeaa eläytyä toisen lapsen näkökulmaan.

Hän tarvitsee vielä aikuisen kertomaan, miltä satuttaminen tuntuu toisesta lapsesta. Vanhempi ja lapsi voivat myös pohtia yhdessä, miten muita tönivästä lapsesta itsestään tuntuisi, jos häntä tönittäisiin.
Katso täydellinen vastaus

Piia-Noora Vuorela Vuotiaana