Miksi Eri Soittimien Äänet Ovat Erilaisia?

By Miten

Miksi Eri Soittimien Äänet Ovat Erilaisia
Äänen taajuus ja spektri – Pääartikkeli äänenkorkeus Äänen taajuuden yksikkö on hertsi (Hz). Taajuus kertoo ääniaaltojen värähtelyjen lukumäärän sekunnissa. Mitä enemmän värähdyksiä ääniaalloissa on, sitä korkeampi ääni syntyy. Ihmiskorva on herkimmillään aistimaan ääniä 500–4 000 hertsin välillä.

Ihmisen korva erottaa yleensä taajuuksia 20–20 000 Hz, ja ääniä, joiden taajuus on niiden yläpuolella, kutsutaan ultraääniksi, Ääniä, jotka ovat taajuudeltaan niin matalia, että ihmiskorva ei kykene niitä havaitsemaan, kutsutaan infraääniksi, Yleensä infraäänellä tarkoitetaan alle 20 hertsin taajuisia ääniä.

— Pianon äänialue on n.30–5 000 Hz. Äänen taajuuden kaksinkertaistuminen tai puolittuminen merkitsee oktaavin muutosta sävelkorkeudessa. Yleensä äänen spektri koostuu useista eri ääneksistä, mutta puhtaan siniaallon voidaan katsoa olevan äänes, jolla on vain yksi taajuus ja amplitudi,
Katso täydellinen vastaus

Miten ääni syntyy soittimissa?

Peda.net > Varkaus > Repokankaan koulu > e-Opin alakoulun materiaalit > eYmpäristöoppi luokille 1-4 > Fysiikka ja kemia > Ympäristön ilmiöitä > Ääni > Äänen lähteitä > Kuinka ääni syntyy soittimissa? Kieli, lehdykkä tai kalvo Ääni on aineen, kuten ilman, värinää. Monissa soittimissa ilma saadaan värisemään kielen, lehdykän tai kalvon avulla. Ne ovat äänen lähteitä. Terävä särmä Ääntä syntyy myös silloin, kun ilmavirta osuu terävään särmään. Terävä särmä pakottaa ilman värisemään.

Sen värinän me kuulemme äänenä. Näin syntyy myös tuulen ulvonta rakennuksen särmissä. Huulet Torvet saadaan soimaan, kun ilmavirta pakotetaan kulkemaan huulten välistä. Näin ilma alkaa väristä. Samaan tapaan syntyy oma äänesi. Syvällä nielussasi on äänihuulet. Äänihuulet on ihmisen oma sisäinen soitin ja äänen lähde.

Seuraavat kuvakansiot erilaisista soittimista ja äänenlähteistä auttavat ymmärtämään asiaa. Näpäytä “Näytä kuvat katselutilassa” ja sitten vasemman yläkulman i-kuvaketta, jolloin kuvateksti ilmestyy. Nuoli-ikonilla pääset seuraavaan kuvaan.

Katso täydellinen vastaus

Mihin perustuu äänen kuuleminen?

Äänen havaitseminen perustuu ääniaallon aiheuttaman ilmanpaineen vaihtelun muuttumiseen hermoimpulsseiksi. Havaintoon vaikuttavat lukuisat kuulon, äänilähteen sekä tilan akustiset ominaisuudet. Kuuloaistimuksen vastaanottaa korva, mutta matalat äänet voidaan tuntea myös värähtelynä.

Ihminen havaitsee ääniaaltojen antamat signaalit ja muodostaa niistä käsitteitä. Alle sekunnin kestävästä äänestä voidaan havaita ominaisuuksia kuten äänenkorkeus, kesto, äänen väri ja äänen voimakkuus sekä suunta mistä ääni tulee. Näistä ihminen voi erottaa akustisia vihjeitä äänten merkityksestä sekä tunnistaa tutut äänteet.

Noin sekunnin kestävästä äänestä voidaan jo erottaa äänenvirtaa, segmenttejä, dynamiikkaa, sykettä tai rytmiä, sekä harmoniaa ja dissonanssia, etenkin jos kyse on musiikin havaitsemisesta.
Katso täydellinen vastaus

Miten ääni käyttäytyy kun se törmää erilaisiin pintoihin?

Äänen kuuleminen tilassa – Kun tilassa ihminen alkaa tuottamaan ääniä eli ilmanpaineen vaihtelua, säteilevät ääniaallot huoneessa siten, että mikrofoniin ensimmäiseksi saapuu suora ääni – olettaen että puhutaan kohti mikrofonia. Seuraavaksi saapuvat ensiheijasteiden muodostamat aallot – pienen viiveen jälkeen. Miksi Eri Soittimien Äänet Ovat Erilaisia Koska ihminen kuulee suoran ja heijastuneen äänen eron, se merkitsee, että tästä suhteesta hän havaitsee kuinka etäällä äänilähde sijaitsee. Mitä enemmän kuullaan hajaääniä, sitä kauempaa ääni kuuluu. Suora ääni kuullaan myös voimakkaampana kuin hajaäänet silloin kun äänilähde on lähellä.

  • Tärkeätä on myös se, että kuulomme kykenee erottamaan ensiheijasteet ja hajaäänet toisistaan.
  • Ensiheijasteilla – tai aikaisilla heijasteilla, kuten tätä toista aaltoa myös kutsutaan, on tärkeä merkitys tilavaikutelmalle.
  • Mitä kovemmat seinäpinnat tilassa on ja mitä pienempi tila on, sitä lyhyemmän ajan kuluessa heijasteet seuraavat suoraa ääntä ja sitä voimakkaammin ne soivat.

Näin ensiheijasteet antavat värin tilalle. Ne myös lisäävät suoran äänen voimakkuutta mikäli saapuvat 50 ms aikana ensimmäisestä havaitusta ääniaallosta. Jos ensimmäiset heijasteet saapuvat myöhemmin, ne kuullaan erillisenä kaikuna (engl. echo), Tästä voit vakuuttua sulkemalla silmäsi ja kuuntelemalla ihmisiä seinän takaa ja vertailemalla sitä ääneen, kun he astuvat pois huoneesta samaan tilaan. Miksi Eri Soittimien Äänet Ovat Erilaisia Jokaisella tilalla on oma akustinen profiilinsa. Sellainen tila, jossa on paljon seinämateriaaleja, mattoja lattioissa ja pehmeitä kalusteita, tuottaa erilaisen jälkikaiun kuin kovaseinäinen tyhjä koppi. Ääniaallot heijastuvat pinnoista samoin geometrisin periaattein kuin muutkin fysikaaliset aaltotyypit – kuten valo heijastuu peilistä. Ääni kohtaa esteen. Estettä lyhyemmät aallonpituudet heijastuvat – estettä pidemmän aallonpituudet kiertävät esteen. Jos esteessä on aallonpituuteen verrattuna pieni aukko, jatkuu äänen leviäminen tämän takana kuin uuden äänilähteen aiheuttamana. Äänten aallonpituudet ovat ihmisen kuuloalueella yllättävän vaihtelevia: matalin ihmisen kuulema ääni on n.20 hertsiä eli 20 ilmanpaineen vaihtelua eli värähdystä sekunnissa. Tällöin 330/20 = 16,5 metriä on 20 Hz:n taajuutta vastaava aallonpituus, ja 20 000 värähdystä sekunnissa, joka on korkein kuultu ääni, vastaava aallonpituus on 330/20 000 = 0, 0165 metriä eli 1,65 senttimetriä. Kykenemme siis aistimaan tilassa aallonpituuksia, jotka vaihtelevat liki 17 metrin ja puolentoista sentin välissä! Normaali miehen tuottama puhealue on noin 80 hertsistä yli 8000 hertsiin, naisella matalimmat taajuudet ovat oktaavia korkeampi eli alkaen noin 160 hertsistä ja päätyen myös hieman yli 8000 hertsiin.

Korkeimmat puheen taajuudet sisältävät lähes yksinomaan s-äänteitä. Matalimmat äänet ovat vokaaleja, ä- ja ö-äänteet. Aallonpituuksiltaan puhealue ulottuu miehillä siten neljästä metristä neljään senttiin ja naisilla kahdesta metristä samoihin lukemiin. Aallonpituuksilla on ratkaiseva merkitys tilavaikutelman tunnistamisen kannalta.

Sisällä matalimmat äänet heijastuvat seinistä, katosta ja lattiasta, koska niiden aallonpituus on niin suuri. Korkeammat äänet heijastuvat jo pienimmistäkin tasaisista pinnoista. Jos huoneessa on yhdensuuntaisia pintoja, ääniaallot heijastuvat pinnalta toiselle ja aiheuttavat ns.

  • Seisovia aaltoja eli huoneresonansseja.
  • Oska huoneissa yleensä ainakin katto ja lattia ovat toisiinsa nähden samansuuntaisia, usein myös seinät keskenään, on todennäköistä että huoneessa esiintyy seisovia aaltoja.
  • Ahden metrin seisova aalto syntyy saman levyisessä tilassa, mutta yhtä hyvin neljän – tai kahdeksan metrin leveydellä olevien pintojen väliin.

Sisätiloissa on siis yhtä aikaa useita seisovia aaltoja. Tämä merkitsee sitä, että huoneen tietyissä kohdissa seisova aalto synnyttää kyseisen taajuuden korostumisen (ns. tärykaiun) tai vastaavasti vaimenemisen. Koska huoneessa voi olla useita seisovia aaltoja, vaihtelee tilan sointi huoneessa pienilläkin etäisyyksillä.

  1. Seisovat aallot värittävät tilavaikutelmaa – yhdessä nurkassa sointi voi olla kumiseva, toisessa kolkko.
  2. Mikrofonin paikkaa studiossa on siksi usein haettava, ja tilaa muokattava siten, että tasaisia pintoja muokataan mm.
  3. Huonekaluilla, jota heijasteet hajaantuvat tilaan tasaisesti.
  4. Ääniaalto on ilmahiukkasten värähtelyä, ilmanpaineen vaihtelua.

Kun ääniaalto etenee, se merkitsee värähtelyliikkeen siirtymistä. Mitä korkeampi taajuus, sitä nopeampaa värähtely on. Äänen edetessä energiaa kuluu, tämä tarkoittaa sitä, että ääniaallosta katoaa korkeita taajuuksia. Kun aaltoliike kohtaa esteen, osa värähtelystä heijastuu, mutta esteen materiaalista riippuen varsinkin korkeat taajuudet vaimenevat, mikäli materiaali on esimerkiksi niin huokoinen (eli pehmeä) että se alkaa värähdellä samalla taajuudella.

Tällöin äänienergia muuttuu nopeasti kitkan ansiosta lämpöenergiaksi. Tällaiseen akustiseen vaimentamiseen perustuvat esimerkiksi ns. tuulisuojat. Kun äänilähde äänitetään tilassa yhdestä pisteestä yhdellä mikrofonilla, syntyy tallenteeseen taajuuksien heijastumisesta johtuvia kulkuaika- ja vaihe-eroja.

Luonnossa äänet sisältävät useita taajuuksia. Osa taajuuksista vaimenee alla olevan kuvan kaltaisessa tilanteessa, koska heijastunut taajuus on pidemmän matkan kuljettuaan eri vaiheessa kuin suoraan edennyt taajuus. Osa taajuuksista taas korostuu, mikäli suora taajuus osuu samaan vaiheeseen heijastuneen kanssa.

Äytännössä tämä merkitsee äänen värittymistä. Sitä voi hallita siirtämällä mikrofonia etäämmälle tai lähemmäksi heijastavia pintoja. Etäältä tallennettu ääni on yleensä tummempi soinniltaan kuin lähiääni. Myös heijastunut ääni on tummempaa kuin suora ääni seinä-, katto- ja lattiamateriaalien vaimennusominaisuuksista riippuen.

Matalat taajuudet, joilla aina on pitkä aallonpituus, eivät vaimene niin nopeasti kuin korkeat taajuudet. Matalien taajuuksien vaimentaminen vaatii kaupunkiseudulla rakenteellisia ratkaisuja, studiot on tehtävä huone – huoneessa periaatteella, eli ns.

Kelluvilla rakenteilla irti kiinteistä perustuksista, myös ilmastointi ja kaapeloinnit on tehtävä huolellisesti, ettei niistä pääse muodostumaan äänisiltoja studioon. Sellaista tilaa, jossa on vähän hajaääniä, eli sellaisia heijastuksia, jotka kimpoilevat pinnoilta toiseen, sanotaan diffuusioltaan alhaiseksi.

Hyvin rakennettu studio on sellainen. Diffuusoriksi sanotaan rakennelmaa, jolla ääniaallot hajotetaan eri suuntiin tilassa. Käytännössä tämä voidaan tehdä seiniin pintarakenteilla, syvennyksillä, kulmilla, mutta myös verhoilla ja kankailla. Kattoon voidaan lisätä akustiikkalevyjä tai rakentamalla erilaisia paneeleja esimerkiksi puusta, lattiamateriaalina käytetään yleensä mattoja.

Sisätilojen heijasteet, niiden väliset viiveet ja hajaäänten määrä, sekä heijastusten sointi määrittelevät kunkin tilan profiilin. Kymmenen – viisikymmentä millisekuntia suoran äänen jälkeen määrittävät äänilähteen etäisyyden ja tilan koon. Usein ensimmäiset heijasteet ovat erilaisia kuulijan vasemmalla ja oikealla korvalla kuultuna.

Isommissa tiloissa kuultava kaje kuullaan aikaisintaan n.160 ms suoran äänen jälkeen. Vasta tällainen viive luo äänelle jälkikaiun, “hännän”, joka lisää tilantunnetta, lämpöä ja sävyjä. Näiden vyöhykkeiden väliin jäävän 50 – 160 ms aika-alueen merkitys on erottaa äänilähde sen aiheuttamasta kajeesta.

  1. Analysoimalla tilojen ominaisuuksia niitä voidaan myös simuloida, eli rakentaa vastaavan kuuloisia tiloja keinotekoisesti.
  2. Tarjolla on ainakin kaksi tapaa: joko muokata erilaisilla siirrettävillä seinillä eli sermeillä tai muilla materiaaleilla ja rekvisiitalla huonetiloja, tai muokata tilaa sähköisesti erilaisilla analogi- tai digitaalilaitteilla.

Huonetiloja simuloivia ohjelmia kutsutaan suomeksi usein hieman harhaanjohtavasti kaikuohjelmiksi tai vain efektilaitteiksi. Sellaisia ne usein ovatkin, jollei niissä ole riittäviä parametrejä, eli keinoja säädellä laitteen ominaisuuksia uskottavan tilan luomiseksi.

Äänitystilan muokkaaminen tuottaa usein paremman lopputuloksen, jos tavoitteena on luonnollisen kuuloinen sisätila ja äänilähteitä on useita. Mikäli aikaa on vähän käytössä ja studio rakenteellisesti huono, on tilan sähköinen akustointi helpompi ratkaisu. Kummallakin tekniikalla on omat ongelmansa. Äänitystilan akustinen muokkaus vie enemmän aikaa ja vaatii studion rakenteelta paljon: sen on oltava hiljainen, siellä on oltava vähän seisovia aaltoja, sen on oltava riittävän kokoinen ja pintoja on voitava muokata lisäämällä tai käsittelemällä niitä peittäviä materiaaleja.

Lisäksi tarvitaan rekvisiittaa ja lavasteita. Miten sitten esimerkiksi juhlasalin akustiikka eroaa pienestä makuuhuoneesta? Ainakin siten, että seinien etäisyydet ovat suuremmat, joten ensiheijastukset viipyvät pidempään suoran äänen jälkeen. Ne ovat myös hiljaisempia kuin suora ääni.

Makuuhuoneessa voimakkuusero on pienempi. Hajaääniä on juhlasalissa määrällisesti enemmän mutta harvemmassa eli diffuusio on alhainen. Heijastukset ovat taajuudeltaan kirkkaampia kuin makuuhuoneessa, koska vaimentavia pintoja on vähemmän. Juhlasalin jälkikaiku on noin 1–2 sekuntia koosta riippuen, pienessä makuuhuoneessa ehkä 0,1 – 0,2 sekuntia eli 100-200 ms.

Juhlasalin jälkikaiuntapofiili. Makuuhuoneen jälkikaiuntaprofiili. Tilan sähköinen muokkaaminen siten että tuloksena on luonnolliselta kuulostava keinotila edellyttää että huonetilaohjelmaan syötetään vain suoraa ääntä. Pienikin määrä ensiheijasteita tai hajaääniä paljastaa äänilähteen alkuperän tilassa.

  1. Se, miten mikrofoniin onnistutaan tallentamaan vain suoraa ääntä, riippuu mikrofonin herkkyydestä ja suuntakuviosta.
  2. Ondensaattorimikrofonia epäherkempi hyvälaatuinen dynaaminen mikrofoni on usein toimiva ratkaisu tallentaa vain suoraa ääntä.
  3. Jos mikrofoni on herkkä kondensaattorimikrofoni, on äänilähteen pyrittävä mahdollisimman lähelle, mikäli suoraa ääntä pyritään tallentamaan.

Suuntakuvioista hertta eli kardioidi vaimentaa mikrofonin takaa tulevia ääniä varsin tehokkaasti. Keilamainen suuntakuvio voisi olla myös mahdollinen, mutta tällaisissa ns. suuntamikrofoneissa sisätiloissa käytettynä suuntakuvio usein leviää keilaa laajemmaksi ja sointi kärsii.
Katso täydellinen vastaus

Miksi ihmisillä on erilainen ääni?

Miksi kaikki ihmiset kuulostavat erilaisilta? Ihmisen äänen yksilölliset erot perustuvat suurimmaksi osaksi äänihuulien rakenteeseen: niiden pituuteen, paksuuteen ja jous-tavuuteen. Äänihuuliksi sanotaan kahta kurkunpäässä sijaitsevaa poimua, jotka värähtelevät keuhkoista tulevassa ilmassa.

  1. Mitä pitemmät äänihuulet ovat, sitä matalampi on.
  2. Miehillä on yleensä pitemmät äänihuulet kuin naisilla.
  3. Siihen, miltä ääni kuulostaa, vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät, kuten elimet ja jopa luusto.
  4. Ulos tulevan äänen sointia muokkaa myös kielen sijainti.
  5. Se voi olla hyvin lähellä nielua tai suuontelon etuosassa.

Äänen väriin ja sointiin vaikuttavat merkittävästi myös rintakehän muoto ja koko sekä pallealihas. Äänen voimakkuuden määrää taas se voima, jolla ilma puristuu keuhkoista äänihuulien läpi. Ääntä voi muuttaa muuttamalla kielen ja huulien asentoa. Kielellä ja huulilla tuotetaan myös puhutun kielen äänteet.
Katso täydellinen vastaus

Miksi ääni ei kulje?

Mekanismi ja syyt – Äänen käheys tai sen häviäminen kuiskaukseksi johtuu äänihuulten turpoamisesta tai niiden liikkuvuuden häiriöstä. Tämän seurauksena äänihuulten normaali avautuminen ja sulkeutuminen estyvät, ja ilmaa pääsee huulten välistä puheen kaikissa vaiheissa.

  1. Näin äänestä häviää sen normaali kirkkaus.
  2. Ylivoimaisesti yleisin – ja ohimenevä – syy on viruksen aiheuttama kurkunpäätulehdus.
  3. Tämä voi esiintyä joko pelkästään kurkunpäähän liittyvänä oireena ja siis äänen käheytenä tai osana tavallista flunssaoireistoa.
  4. Ohimenevästi ääni voi käheytyä myös kuivumisen seurauksena esimerkiksi reippaan ripulin vuoksi.

Pitkäaikaisen äänen käheyden syitä voivat olla tupakointi tai muu altistuminen kurkunpäätä ärsyttäville aineille, pitkittynyt hengitysteiden tulehdus tai allergia sekä myös pitkäaikainen hengitysteiden hoito kortisonisuihkeilla. Harvinaisempia syitä ovat kurkunpään kasvain tai äänihuulen tai -huulten halvaus.

  • Myös pitkäaikainen äänen käyttö tai yskiminen voivat aiheuttaa äänen väsymistä ja käheyttä.
  • Aamuisen käheyden syynä voi olla yöllä mahalaukusta kurkunpäähän nousevien happojen aiheuttama ärsytys,
  • Äänihuulten oheneminen ikääntymisen myötä voi aiheuttaa sen, että äänihuulet sulkeutuvat epätäydellisesti ja ääni muuttuu käheäksi.

Voimakas ruumiillinen rasitus tai satunnainen kurkunpäätä ärsyttävä tekijä voi aiheuttaa ohimenevän toiminnallisen äänihuulisalpauksen, jonka pääoireena on tukehtumisen tunne ja hengityksen vinkuminen.
Katso täydellinen vastaus

Mitä äänen siirtyminen vaatii?

Ääntä tuottavia soittimia Ääni on kuultavissa olevaa mekaanista aaltoliikettä tai mainitun aaltoliikkeen kuuloelinten kautta aiheuttama kuuloaistimus tajunnassa. Ääniaalto ei etene tyhjiössä vaan tarvitsee väliaineen edetäkseen. Väliaine voi olla missä tahansa olomuodossa, kuten nesteenä, kaasuna, kiinteänä tai plasmana,

Un väliaineena on kaasu (esimerkiksi ilma ) ääniaalto etenee pitkittäisenä. Kiinteissä aineissa esiintyy myös poikittaisia ääniaaltoja. Tieteellistä äänentutkimusta kutsutaan akustiikaksi, Ultraääniksi kutsutaan yli 20 000 Hz:n taajuuksia ja infraääniksi alle 16 Hz:n taajuuksia, Korkeataajuuksisen ultraäänen avulla suoritettavilla mittauksilla voidaan selvittää muun muassa paksuuksia, etäisyyksiä tai jonkin kohteen sijainti.

Ultraääntä käytetään lämmönlähteenä hitsauksessa erityisesti muoveja hitsattaessa. Kaikuluotaimien toiminta perustuu ultraääneen. Ääntä käytetään musiikissa ja laulamisessa taiteellista tai viihteellistä arvoa sisältävien kuuloaistimusten tuottamiseen.
Katso täydellinen vastaus

Onko ääni energiaa?

Ääni on mekaanista aaltoliikettä ja välittää näin mekaanista energiaa.
Katso täydellinen vastaus

Voiko omaa ääntä muuttaa?

Iris Seesjärven vieraskynäartikkeli puheääneen liittyvästä häpeästä. Oletko saanut arvostelua puheäänestäsi? Onko sen sanottu olevan esimerkiksi liian hiljainen, liian voimakas, liian korkea tai liian matala, jopa käytetty sellaisia sanoja kuin ärsyttävä, honottava, kimeä, käheä tai muuta? Onko sinulla ollut lapsuudessa r- tai s-vika? Tällaisilla kokemuksilla voi olla edelleen voimakas vaikutus suhteessa omaan puheääneesi.

You might be interested:  Miksi Veitsiä Ei Saa Pestä Tiskikoneessa?

Oma ääni on osa identiteettiä eikä perusääntä voi muuttaa, vaikkakin puhetekniikkaa voidaan kehittää. Olen laululliseen häpeään erikoistuneena laulupedagogina pohtinut paljon laululliseen häpeään vaikuttavia seikkoja ja sitä, kuinka paljon häpeä voi ylipäätään kahlita omaa laulamista. Yhtä olennaista on pohtia myös sitä, miten epävarmuus ja häpeä omasta puheäänestäkin vaikuttaa puhumiseen.

Häpeän tunne kuristaa kurkkua ja laittaa kehon lukkoon. Mikäli puheääni on saanut kovaakin kritiikkia, muistaa sen myöhemmin samantyyppisissä tilanteissa. Puhetekniikan/puheäänen heikkoudetkin hävettävät, jos äänesi vaikkapa väsyy helposti. Häpeää voit tuntea joko omasta äänestäsi tai puheestasi ja sen sisällöstä – tai sekä että.
Katso täydellinen vastaus

Miksi ihmisen ääni muuttuu vanhetessa?

Yksilöllinen ääniala ja äänen kapasiteetti määräytyvät hyvin monen tekijän summana.Äänen käheys johtuu joko äänihuuliraon sulun tai limakalvon värähtelyominaisuuksien häiriöstä.Mikä tahansa äänihuulen limakalvoa vaurioittava tai sen liikettä häiritsevä muutos voi aiheuttaa käheyttä.Käheyden hoidoksi voidaan tarvita ääniterapiaa tai kirurgiaa sen mukaan, mikä käheyden aiheuttaa. Ihmisääni syntyy äänihuulissa ja perustuu keuhkoista tulevaan ilmaan ja äänihuulien lima­kalvovärähtelyyn. Jotta limakalvo alkaisi värähdellä, äänihuulien täytyy olla läheisessä kontaktissa ja ilman purkautua niiden välistä. Purkautuva ilma aiheuttaa limakalvovärähtelyn, jonka taajuuteen eli sävelkor­keuteen ja voimakkuuteen vaikuttavat äänihuulien pituus, paksuus ja jäntevyys, limakalvo­sulun tiiviys sekä henkitorvesta tulevan ilman paine. Käheydellä tarkoitetaan äänessä kuultavaa poikkeamaa, kuten karheutta, vuotoisuutta, voimattomuutta, katkeilua tai puristeisuutta. Se johtuu joko äänihuuliraon sulun tai limakalvon värähtelyominaisuuksien häiriöstä: limakalvo ei liu’u notkeasti ja symmetrisesti ­äänihuulen pinnalla tai äänihuulten limakalvot eivät kosketa toisiaan. Käheyden syy on useimmiten äänihuulessa, ja vika on lähes aina limakalvossa, harvemmin lihaksessa. Ongelma voi olla myös kurkunpään lihasten jäykkyyden säätelyssä, usein perifeerisessä hermossa. Äänihuulen limakalvo käsittää epiteelin ja sen alaisen tukikerroksen lamina proprian. ­Lamina proprian kerrosrakenne on äänilähteen toiminnan kannalta oleellinen (kuva 1). Sen pintakerroksessa, Reinken tilassa on hyvin löyhää, hyytelömäistä kudosta, jonka varassa epiteeli pääsee joustavasi ja pehmeästi liukumaan lamina proprian elastisen keskikerroksen ja jäykemmän ja tiiviimmän syväkerroksen päällä. Kaksi jälkimmäistä kerrosta muodostavat äänijänteeksi kutsutun rakenteen (1). Ääntäessä limakalvon kaikki kerrokset värähtävät, epiteeli liukuu alla olevan liukkaan kerroksen varassa, venyy, joustaa ja iskee toisen ääni­huulen epiteeliä vasten. Jopa tuhat kertaa sekunnissa tapahtuva värähtely vaatii myös tehokkaan pinnallisen voitelun. Terveeseen äänihuuleen kuuluu ohut, tasainen limakelmu ääni­huulen pinnalla. Ilman sitä äänihuulien liukuminen toisiaan vasten vaikeutuu. Äänen tuotto on parhaimmillaan, kun äänihuulien sulku on täydellinen ja välistä pur­kautuvan ilman synnyttämä värähdysliike on ­symmetrinen ja tasainen sekä liikelaajuudeltaan ­että värähdystaajuudeltaan (kuva 2). Tässä katsauksessa esitellään tyypillisimmät äänen käheyden syyt. Ne on jaettu kolmeen pääryhmään: rakenteellisiin, neurologisiin ja toiminnallisiin. Rakenteelliset käheyden syyt Kurkunpäätulehdus Äänen käheytymisen tavallisin syy on kurkunpään ja äänihuulien tulehdus (kuva 3A). Useat ylähengitystieinfektioita aiheuttavat virukset voivat aiheuttaa akuutin kurkunpäätulehduksen, jota pahentaa tautiin liittyvä yskiminen. Äänihuulen limakalvo turpoaa ja alkaa punoittaa. Krooninen kurkunpäätulehdus voi liittyä myös esimerkiksi liiallisen äänenkäytön tai yskän aiheuttamaan rasitukseen. Usein syynä ovat paikalliset ärsykkeet, kuten tupakka ja alkoholi, allergiaoireet, astma ja inhaloitavat kortikoidit tai närästyksen aiheut­tama haponnousu (2). Äänilepo, höyryhengitys ja vesipiipun käyttö ovat suositeltavia, mikäli käheys liittyy ylähengitystieinfektioon. Dysplasia ja syöpä Äänihuulen limakalvon dysplasiat ilmenevät usein tasaisena tai läiskäisenä vaaleana muutoksena, leukoplakiana. Leukoplakian seurauksena limakalvo paksuntuu ja värähdysominaisuudet muuttuvat, ja tämä johtaa äänen asteittaiseen käheytymiseen. Pahanlaatuiset muutokset voivat kehittyä kudoksen erilaistumishäiriöiden kautta hitaasti mutta myös ilman, että selvää erilaistumishäi­riötä olisi ollut kliinisesti todettavissa. Muutos etenee limakalvossa syvyyssuuntaan ja kasvaa liukukerroksen alla olevaan äänijänteeseen ja lihakseen. Käheyttä pahentaa rakenteisiin syntyvä ylimääräinen massa, joka on seurausta turvotuksesta ja kasvainsolukosta. Tupakka on tärkein kurkkusyövän riskitekijä. Jos vuosikymmeniä tupakoinut entinenkin tupakoitsija käheytyy ilman edeltävää ylähengitystieinfektioita, äänihuulet tulee tutkia kahden viikon kuluessa (kuva 3B). Kyhmy Äänen käheytyminen on usein seurausta pitkäkestoisesta prosessista, jossa äänihuulen limakalvo paksuntuu mekaanisen rasituksen seurauksena ja kontaktipinnoille kehittyy pieniä ­limakalvovaurioita. Mikäli rasitus edelleen jatkuu, limakalvoon muodostuu äänihuulikyhmyt, joissa on runsaasti sidekudosta ja fibroblasteja, mutta toisin kuin limakalvopolyypissa, verekkyys ei ole lisääntynyt (3). Äänihuulikyhmyt kehittyvät äänihuulen ­etu- ja keskikolmanneksen rajalle, johon kohdistuu suurin mekaaninen rasitus (kuva 3C). Äänihuulikyhmy muistuttaa kehittymiseltään ja ennusteeltaan rasituksen seurauksena ihoon muodostuvaa kovettumaa eli känsää (4). Se ei ole seurausta yksittäisestä äänen väärinkäytöstä, vaan kehittyy ajan kuluessa, ja sen vuoksi myös hoito vaatii pitkäjänteistä työtä. Kyhmy ei parane, ellei rasitus oleellisesti vähene (5). Hoito tarkoittaa äänirasituksen vähentämistä ja yleensä myös merkittävää muutosta äänenmuodostustekniikassa (6). Äänihuulikyhmyt ovat tavallisia kovaäänisillä pikkupojilla ja riskiryhmää ovat tyypillisesti perheen tai poikaseurueen pienimmät. Toisaalta myös runsaasti ääntä käyttävälle naiselle voi muodostua äänihuulikyhmyt. Poikien kyhmyt yleensä paranevat kasvun ja äänenmurroksen myötä, eikä niitä aikuisella miehellä juurikaan tavata. Sitä vastoin naisilla äänihuulikyhmy voi liittyä yksilöllisiin ammatillisiin tai toiminnal­lisiin riskitekijöihin, ja vaiva on usein pitkäkestoisempi ja uusiutumistaipumus suuri. Lau­lajista kyhmyille ovat alttiina erityisesti korkeiden äänialojen edustajat. Polyyppi Äänihuulipolyyppi aiheuttaa yleensä nopean ­käheytymisen, joka on usein yhdistettävissä yksittäiseen tapahtumaan, voimakkaaseen huutoon tai muuhun virheellisen äänenkäytön ­aiheuttamaan limakalvon vaurioon. Pienet polyypit voivat kutistua itsestään, ­mutta paraneminen vaatii äänilepoa (7). Pitkä­kestoinen, ääniterapiaan reagoimaton polyyppi vaatii leikkaushoidon. Polyyppi poistetaan ­limakalvosta ja samalla mahdollinen syöttävä verisuoni tarpeen mukaan poltetaan laserilla (kuva 3D). Reinken edeema Reinken edeema on laakea pullistuma, joka yleensä kattaa koko äänihuulen ylä- ja mediaalipinnan. Kyseessä on limakalvonalaisen liukukerroksen geelimäisen aineen ylituotannosta johtuva polyyppimainen turvotus. Tämä ilmiö esiintyy lähes yksinomaan tupakoivilla naisilla ja johtaa massavaikutuksen kautta siihen, että ääniala madaltuu, äänestä ­tulee miesmäinen ja pahimmillaan karhean ­käheä (kuva 3E). Kysta Äänihuulikysta poikkeaa polyypista erityisesti siinä, että kystassa on limakalvon verhoama ontelo. Se voi olla synnynnäinen rakenne tai se muodostuu äänihuulen limarauhasen tukkeutuessa. Se ei ole suoraan yhdistettävissä äänen käyttöön. Kysta voi olla limakalvonsisäinen tai sijaita äänijänteen alla lihas­kudoksen ympäröimänä. Se paranee harvoin itsestään. Granulooma Virheellinen äänenkäyttö, närästys ja erityisesti krooninen rykiminen voivat aiheuttaa äänihuulen takaosaan granuloomamuutoksen, joka muista äänihuulimuutoksia poiketen ei aiheuta välitöntä äänen käheytymistä. Kyseessä on ­värähtelevän äänihuulen takaosan kiinnitys­alueen eli kannuruston processus vocaliksen haavauma, jonka seurauksena rustokalvoon ­tulee vaurio. Alueelle kohdistuu voimakas paine, jos käytetään puristeista, matalaa ääntä. Sen vuoksi granulooma on tyypillisempi miehillä. Rustokalvon haavalla on voimakas kasvutaipumus ja granulooma voi kasvaa kookkaaksi. Sen spontaanin paranemisen ennuste on hyvä, kun kurkunpään rasitus saadaan eliminoitua. Granulooman poisto operatiivisesti johtaa yleensä muutoksen uusimiseen (8) (kuva 3F). Papillooma Kurkunpään papillomatoosi on hyvänlaatuinen sairaus, jonka seurauksena äänihuulien limakalvolle kasvaa pehmeää kudosmassaa. Ylimääräinen massa käheyttää ääntä ja hoitamatto­mana ahtauttaa hengitystä. Papillooma hoidetaan kirurgisesti mutta taudin uusiutumistaipumuksen vuoksi suurin osa potilaista joudutaan leikkaamaan toistuvasti. Kyseessä on HPV-6- ja HPV-11-viruskantojen aiheuttaman harvinainen sairaus, jonka ilmaan­tuvuus on 0,5–2/100 000 vuodessa. Lapsilla ­tavataan hyvin harvinaista juveniilia papillomatoosia, jolla on suurempi taipumus levitä alahengitysteihin. Papillooma on miehillä kolme kertaa yleisempi kuin naisilla (9) (kuva 3G). Äänihuulen atrofia Ihmisen vanhetessa äänen laatu muuttuu ja ­rasituksensieto heikkenee. Äänen muutokset perustuvat äänihuulen joustavien rakenteiden, limakalvon ja äänijänteen ohenemiseen ja ­lihasmassan pienenemiseen eli atrofiaan. Sen seurauksena äänihuulet kaareutuvat ja ääniraon sulku jää mediaalisten kontaktipintojen osalta vajaaksi (10). Äännön yhteydessä äänihuulien väliin jäävästä sukkulamaisesta raosta karkaa ­ilmaa ja äänihuulet värähtelevät epäsymmet­risesti, joka kuullaan käheytenä (kuva 3H). Äänen ikääntyminen, myös presbyfoniaksi tai atrofiseksi dysfoniaksi kutsuttu äänen toiminnallisuuden heikkeneminen, etenee yksi­löllisesti, mutta on selvemmin kuultavissa mie­hillä (11). Vanhenevan miehen puheäänen kor­keus nousee, ja äänen voimistamisesta tulee työlästä. Äänihuuliatrofia on ikääntymiseen liittyvä normaali ilmiö. Tilanteissa, joissa äänihuulen atrofia johtaa hankalaan kommunikaatio-ongelmaan, on sitä viime vuosina lisääntyvässä määrin hoidettu äänihuulia täyttävällä injektiolla. Ääninäyte äänihuuliatrofiasta on ­artikkelin verkkoversiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 45/2019). Hermostolliset käheyden syyt Liikkumaton äänihuuli Neurogeenisesta tai mekaanisesta syystä äänihuulten liike voi heikentyä (hypomobiliteetti) tai puuttua kokonaan (immobiliteetti) (12). ­Kurkunpää saa hermotuksensa kiertäjähermon ­(n. vagus) haarojen, palaavahermon (n. recurrens) ja ylemmän kurkunpäähermon (n. laryngeus superior) kautta. Kaulassa hermot sijaitsevat kaulavaltimon vieressä. Oikealla palaavahermo kiertyy solisvaltimon alta kurkunpäähän, vasemmalla se kiertää aortan kaaren. Kallonpohjan, kaulan tai rintakehän alueen leikkaus, trauma tai hermoa painava tai vau­rioit­tava tekijä, kuten kasvain, aivorungon ­alueen verenkiertohäiriö tai intubaatio, voivat vaurioittaa hermoa ja aiheuttaa osittaisen ­(pareesi) tai täydellisen (paralyysi) äänihuuli­halvauksen. Usein halvauksen syy ­jää tuntemattomaksi tai syyksi epäillään ylähengitys­teiden virusinfektiota. Äänihuulten liike voi heikentyä myös mekaanisesti rengas-kannurustonivelen (cricoaryte­noidea-nivel) vamman tai liikettä rajoittavan prosessin vuoksi. Näitä ovat mm. sijoiltaan­meno eli dislokaatio tai subluksaatio intubaa­tiossa, jäykistyminen reumassa, arpeutuminen vamman jälkeen tai kurkunpään pahanlaatuisen kasvaimen leviäminen nivelen alueelle (13). Hermoperäisen ja mekaanisen syyn erottaminen voi olla hankalaa. Apuna voi käyttää elektro­myografiaa (EMG). Äänihuulihalvaus on hieman yleisempi miehillä. Anatomisista syistä 2/3 halvauksista on vasemmanpuolisia. Ääni on vuotoinen ja yskiminen ponnetonta. Aspiraatiota esiintyy herkästi, koska ääniraon sulku jää vajaaksi. Diagnoosi perustuu kliiniseen löydökseen peilitutkimuksessa tai videolaryngoskopiassa. Syyn selvittämiseksi kaulan ja rintakehän alueen tietokonetomografia on aiheellinen. Aivope­räistä syytä epäiltäessä myös pään magneetti­kuvauksesta voi olla hyötyä. Äänihuulihalvauksen hoito valitaan aiheut­tajan mukaan. Se kohdistetaan käheyden korjaamiseen ja aspiraation ehkäisemiseen. Idiopaattisissa halvauksissa kolmasosalla liike ­palautuu kokonaan tai osittain ja noin puolella puheääni palautuu hyväksi (14). Jos toispuolisen paralyysin jälkeen ääni jää huonoksi, on syytä konsultoida erikoislääkäriä. Kirurgiset korjausmenetelmät parantavat useimpien ääntä merkittävästi. Spasmodinen dysfonia ja äänen vapina Spasmodisessa dysfoniassa ja äänihuulten vapinassa (tremor) äänihäiriö johtuu kurkunpään liikehäiriöstä. Aiheuttaja on joko fokaalinen hallitsematon lihasjänteyden säätelyhäiriö ­(dystonia) tai vapina (15). Spasmodisen dysfonian syytä ei tiedetä, mutta ylijännittyvien lihasten botuliinitoksiini-­injektio antaa lähes aina väliaikaisen helpotuksen oireisiin. Tremorin hoito botuliinitoksiinilla tai lääkkeillä auttaa 50–60 %:a potilaista (16). Ääninäyte spasmodisesta dysfoniasta on ­artikkelin verkkoversiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 45/2019). Muut neurologiset syyt Äänihäiriö voi olla myös neurologisen taudin ­oire. Parkinsonin taudissa äänihäiriö johtuu taudille luonteenomaisesta lihasten vajaatoiminnasta ja sitä esiintyy 70–90 %:lla potilaista. Tyypillisiä oireita ovat äänen heikkous, käheys, sävelkorkeuden madaltuminen ja monotonisuus sekä puheen motorinen häiriö (17). Jos lääkityksestä ei saada riittävää apua, käheyttä voidaan hoitaa ääniterapialla tai äänihuulitäytöllä. Progressiivinen supranukleaarinen halvaus ja multisysteeminen atrofia ovat harvinaisia, epätyypillisiä parkinsonismin muotoja. Niihin liittyy osalla ääni-, puhe- ja nielemisvaikeuksia. Jälkimmäisessä saattaa myös esiintyä kurkunpään epäjohdonmukaisesta supistumisesta johtuva äänekäs sisäänhengitysääni stridor, erityisesti nukkuessa (18). Myös MS- ja ALS-tautiin voi liittyä käheyttä. Toiminnalliset käheyden syyt Työperäinen äänihäiriö Neljäsosa väestöstä toimii ammateissa, joissa ääni on oleellinen osa työkykyä (19). Ääniammatit jaetaan neljään ryhmään: korkean äänenlaadun vaativat ammatit (laulajat, näyttelijät), suuren kuormituksen ammatit (opettajat), vähäisen kuormituksen ammatit (lääkäri, sihteeri) ja muut (tarjoilijat, asiakaspalvelussa työsken­televät). Naiset kärsivät työperäisistä äänihäiriöistä useammin. Naisilla äänihuulet värähtelevät ­jopa kaksi kertaa tiheämmin kuin miehillä. He ovat myös yliedustettuina ääniammateissa. Työperäisiä äänihäiriöitä ilmenee, kun töihin liittyvät äänivaatimukset tai olosuhteet ylittävät kurkunpään kapasiteetin (20). Ammatin ja työtehtävien äänivaatimukset, akustiset olosuhteet, äänenkäytön tekniikka sekä ympäristön ja henkilön itsensä aiheuttamat ääntä rasittavat tekijät ovat kaikki merkittäviä työperäisen äänihäiriön kehittymisessä ja hoidossa. Hyperfunktionaalinen dysfonia Hyperfunktionaalinen dysfonia johtuu vääränlaisen äänentuoton aiheuttamasta kurkunpään liiallisesta lihasaktiviteetista. Äänihuulet puristuvat tarpeettoman lujasti yhteen joko virheellisen ­äänenkäyttötavan vuoksi tai kompensatorisesti korvaamaan äänihuulten vajaata sulkeutumista tai esimerkiksi tupakan tai kuivan sisäilman vaikutuksesta häiriintynyttä limakalvo­värähtelyä. Hoitona käytetään ääniterapiaa sekä kaulan ja kurkunpään lihaksistoa rentouttavia menetelmiä. Hypofunktionaalinen dysfonia Harvinaisessa hypofunktionaalisessa ääni­häi­riössä äänihuulet liikkuvat, mutta niiden kontakti on voimaton ja välillä äänirako jää ­kauttaaltaan lievästi auki. Potilas pystyy yleensä tuottamaan ääntä, mutta se on heikko. Äänen voimistaminen ei onnistu ja ääniala on rajoit­tunut. Äänenkato eli habituaalinen afonia Täydellistä äänenkatoa pidetään yleensä psykosomaattisena oireena. Potilas ei pysty tuottamaan äänihuulisulkua puhuessaan. Sen sijaan yskiessä sulku onnistuu lähes aina täysin normaalisti. Ääni on kuiskaava ja voimaton. Äänenkato alkaa yleensä äkillisesti ja voi myös parantua nopeasti ilman hoitoa (21). Häiriö on yleisempi naisilla (22). Hoitona käytetään ääniterapiaa, jossa yskiessä tapahtuva äänihuulten kontakti yritetään ­yhdistää vokaalien tuottamiseen. Taskuhuuliääni eli ventrikulaarinen dysfonia Taskuhuuliääntä käyttävä potilas tuottaa äänen taskuhuulien värähtelyllä. Kyseessä on harvinainen toiminnallinen äänihäiriö, jossa virheellisen äänentuottomekanismin taustalla on äänihuuliatrofia tai muusta syystä johtuva sulkuvaje, jossa ilma purkautuu hallitsemattomasti ­äänihuulien välistä. Tavallisin syy lienee kuitenkin tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön ­aiheuttama krooninen kurkunpäätulehdus. Taskuhuulien tuottama ääni on yleensä matala ja karhea. Häiriö on yleisempi miehillä. Etiologian selvittäminen ja mahdollisten ärsyttävien tekijöiden, kuten tupakan välttäminen on keskeistä hoidossa. Ääniterapia tai botuliinitoksiini-injektio taskuhuuliin voi auttaa, jos ­kyseessä on virheellinen äänenkäyttötapa. Äänihuulitäyttö on parempi vaihtoehto, jos syynä on atrofinen dysfonia (21). Muut toiminnallisen käheyden syyt Toisinaan äänen käheys johtuu toiminnallisesta häiriöstä. Toiminnallisen käheyden taustalla ei ole rakenteellista tai hermostollista poikkeavuutta, eikä se siksi ei sovi edellisen ryhmittelyn piiriin. Lauluäänen kannalta kyseessä voi olla ääni- tai hengitystekniikan puute. Toiminnallinen häiriö voi ilmetä äänihuulten tai koko kurkunpään toiminnan säätelyhäiriönä, joka on kuultavissa käheytenä. Ääniterapia voi auttaa näihin oireisiin, ja puhe­terapeutin ja psykologin yhteisvastaanotto voi olla aiheellinen. Käheyden tutkiminen Käheän potilaan tutkimiseen kuuluu äänen aistinvarainen arviointi sekä kurkunpäästatuksen tutkiminen optisilla menetelmillä. Jos aikuisen käheys kestää yli kaksi viikkoa, pitää tarkastaa äänihuulet peilillä tai endoskoopilla. Jos korvin kuultavan käheyden syy ei näillä keinoilla selviä, potilas on syytä lähettää erikoissairaanhoitoon. Erikoislääkäri käyttää tutkimukseen videolaryngoskooppia, joko jäykkää 70 tai 90 asteen endoskooppia suun kautta tai taipuisaa tähystintä nenän kautta. Molemmissa vaihtoehdoissa voidaan käyttää stroboskoop­pista valoa, joka äänen taajuuden lähelle synkronoitaessa mahdollistaa hidastetun äänihuulivärähdyksen arvioinnin. Videolaryngoskoopilla saadaan stroboskooppivaloa käyttämällä hidastettu kuva ­äänihuulen värähdyksestä ja selvä käsitys äänihuulien tilasta ja mahdollisesta pato­logiasta. Videokuvauksen etu on se, että kuva tallentuu ja helpottaa löydöksen seurantaa. Lopuksi Yksilöllinen ääniala ja äänen kapasiteetti määräytyvät hyvin monen tekijän summana. Ääni­alaa voidaan harjoittelemalla laajentaa lähinnä ylöspäin. Puheäänen taajuus vaihtelee. Miehillä se on 80–150 Hz ja naisilla 150–200 Hz ja laulu­äänen taajuus vastaavasti 80–440 Hz ja 150– yli 1 000 Hz äänialan mukaan. Mikä tahansa äänihuulen limakalvoa vau­rioittava tai sen liikettä häiritsevä muutos kuuluu äänen käheytenä. Äänen tuoton kapasiteetti on kuitenkin yksilöllinen, ja kun se ylitetään, ääni muuttuu huonolaatuiseksi (7). Kirkkainkin ääni sortuu, jos sitä kulutetaan yli rajojen. Ihmiselle ominaista kurkunpään ja äänihuulien herkästi värähtelevää kerrosrakennetta ei tavata muilla eläimillä (23). Tämän herkän elimen fysiologian ja anatomian kokonaisvaltaista hahmottamista tarvitaan erityisesti, kun hoidetaan ammattiäänen ongelmia. Teemu Kinnari LKT, dosentti, kliininen opettaja, vt. osastonylilääkäri Helsingin yliopisto ja Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka Petra Pietarinen LKT, dosentti, kliininen opettaja, erikoislääkäri Helsingin yliopisto ja Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka Ahmed Geneid LKT, dosentti, ylilääkäri Helsingin yliopisto, Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka ja foniatrian poliklinikka Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 45/2021. Kirjallisuutta 1. Hirano M. Morphological structure of the vocal cord as a vibrator and its variations. Folia Phoniatr Logop 1974;26:89–94.2. Pitman MJ. Singer’s dysphonia: Etiology, treatment, and team management. Music and Medicine 2010;2:95–103.3. Altman KW. Vocal fold masses. Otolaryngol Clin North Am 2007;40:1091–108.4. Wallis L, Jackson-Menaldi C, Holland W, Giraldo A. Vocal fold nodule vs. vocal fold polyp: answer from surgical pathologist and voice pathologist point of view. J Voice 2004;18:125–9.5. Murry T, Woodson GE. A comparison of three methods for the management of vocal fold nodules. J Voice 1992;6:271–6.6. Holmberg EB, Hillman RE, Hammarberg B, Södersten M, Doyle P. Efficacy of a behaviorally based voice therapy protocol for vocal nodules. J Voice 2001;15:395–412.7. Benninger MS. The professional voice. J Laryngol Otol 2011;125:111–6.8. Zeitels SM, Casiano RR, ­Gardner GM, Hogikyan ND, Koufman JA, Rosen CA. Management of common voice problems: Committee report of the Voice and Swallowing Committee, American Academy of Otolaryngology – Head and Neck Surgery. Otolaryngol Head Neck Surg 2002;126:333–48.9. Derkay CS, Bluher AE. Recurrent respiratory papillomatosis: update 2018. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg 2018;26:421–5.10. am Zehnhoff-Dinnesen A, ­Akbulut S, Chávez Calderón E ym. Special kinds and clinical manifestation of voice disorders. Kirjassa: am Zehnhoff-Dinnesen A, Wiskirska-Woznica B, Neumann K, Nawka T, toim. Phoniatrics I, 1. painos. Berlin, Heidelberg: Springer 2020;239–347.11. Kendall K. Presbyphonia: a review. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg 2007;15:137–40.12. Snow G, Guardini E. Movement disorders and voice. Otolaryngol Clin N Am 2019;52:759–67.13. Rosen CA, Mau T, Remacle M ym. Nomenclature proposal to describe vocal fold motion impairment. Eur Arch Otorhinolaryngol 2016;273:1995–9.14. Sulica L. The natural history of idiopathic unilateral vocal fold paralysis: evidence and problems. Laryngoscope 2008;118:1303–7.15. Geneid, A, Lindestad P-Å, Granqvist S, Möller R, Södersten M. Long-term follow-up of patients with spasmodic dysphonia and improved voice despite discontinuation of treatment. Folia Phoniatr Logop 2016;68:144–51.16. Hertegård S, Granqvist S, Lindestad P-Å. Botulinum toxin injections for essential voice tremor. Ann Otol Rhinol Laryngol 2000;109:204–9.17. Sewall GK, Jiang J, Ford CN. Clinical evaluation of Parkinson’s-related dysphonia. Laryngoscope 2006;116:1740–4.18. Liimatainen S, Haapasalo H, Kähärä V, Paetau A, Honkaniemi J. Epätyypilliset parkinsonismit – haasteellinen tautiryhmä. Duodecim 2005;121:1757–66.19. Vilkman E. Occupational safety and health aspects of voice and speech professions. Folia Phoniatr Logop 2004;56:220–53.20. Vilkman E. Occupational risk factors and voice disorders. Logoped Phoniatr Vocol 1996;21:137–41.21. Wendler J, Seidner W, Kittel G, Eysholdt U, toim. Lehrbuch der Phoniatrie und Pädaudiologie, 3. painos. Stuttgart: Thieme 1996.22. Günther V, Mayr-Graft A, Miller C, Kinzl H. A comparative study of psychological aspects of recurring and non-recurring functional aphonias. Eur Arch Otorhinolaryngol 1996;253:240–4.23. Benninger MS. The human voice: Evolution and performance. Music and Medicine 2010;2:104–8.
Katso täydellinen vastaus

You might be interested:  Miten Monta Kertaa Voi Kieltäytyä Työtarjouksesta?

Mistä äänen värinä johtuu?

Äänihuulten värähtelyominaisuudet heikkenevät – Mikä edellämainittuja muutoksia ääneen sitten aiheuttaa? Ikääntyessä lihasmassa pienenee ja äänihuulten värähtelyominaisuudet heikkenevät. Äänihuulilihas pienenee. Etenkin miehillä äänihuulet voivat kaarevoitua.

  • Äänihuulten pinnalla on limakalvo, jonka ilmanpaine saa värähtelemään.
  • Äänihuulten limakalvojen keskikerros ohenee ikääntyessä koska limakalvojen elastaani- ja kollageenisäikeissä tapahtuu muutoksia.
  • Limakalvojen heikkeneminen altistaa äänihuulet vaurioitumiselle aiempaa herkemmin.
  • Äänihuulimassan pienenemisestä ja limakalvojen ohenemisesta sanotaan atrofiaksi.

Äänihuulten ohentuessa sulkeutumisvaihe hidastuu. Heikentyneen äänihuulisulun myötä ääni voi muuttua vuotoiseksi. Muutokset äänihuulissa vaikuttavat voimakkuuden säätelyyn ja heikentävät äänen dynamiikkaa ja laatua. Äänihuulten limakalvojen tulee olla kosteat, jotta ne värähtelisivät optimaalisesti.
Katso täydellinen vastaus

Mitä ääni kertoo ihmisestä?

Ääni kertoo paljon – Ihmisen äänestä voidaan tehdä päätelmiä, kuka hän on, mistä hän tulee, miten hän suhtautuu elämäänsä, millä mielellä hän on juuri nyt. Puhujan äänestä voidaan päätellä, miten hän suhtautuu asiaan, kuulijaan ja itseensä. Ääni on kiinni tunteissa ja tunteitten lisäksi äänestä voidaan erottaa myös fyysinen vireystila.

Ihmisen fyysisestä koosta ääni ei kuitenkaan kerro. – Ääni kertoo pikemminkin pään onteloiden muodosta. Nykykäsityksen mukaan poskiontelot eivät osallistu äänen muodostukseen, mutta muut pään alueen ontelot kyllä vaikuttavat. Flunssaisena ääni on yleensä painoksissa, kun äänihuulet turpoavat ja ontelot ovat tukkeessa.

Joillakin ääni on käheänä ilman flunssaakin. Foniatrin pakeille tullaan yleensä jonkin ääneen liittyvän ongelman kanssa. Nykyään kuitenkin vaikkapa äänen käheyttä ei lähdetä korjaamaan, jos ihminen ei itse koe asiaa häiritsevänä. – Pienellä lapsella ääni voi olla käheänä ihan pelkästään reippaasta äänen käytöstä.
Katso täydellinen vastaus

Montako oktaavia ihminen kuulee?

Kuuloalue 20-20 000 Hz sisältää n.10 oktaavia.
Katso täydellinen vastaus

Montako oktaavia pystyy laulamaan?

Laulajan äänialalla on rajansa Länsimaisen musiikin perustana on keskiajalta asti ollut oktaaviin perustuva seitsensävelinen sävelasteikko. Eurooppalaisessa järjestelmässä oktaavi jakautuu 12 osaan, jotka ovat puolen sävelaskeleen päässä toisistaan. Musiikissa tavallisesti käytetty sävelala jaetaan puolestaan kahdeksaan oktaaviin.

Rajakohtina pidetään c-säveliä. Kenenkään ääniala ei voi ulottua matalimmasta subkontrasta korkeimpaan neliviivaiseen c:hen. Harrastelijalaulajan ääniala on tyypillisesti vajaat kaksi oktaavia, kun taas osa ammattimaisista – etenkin naispuolisista – oopperalaulajista pystyy liikkumaan kahden ja kolmen oktaavin välillä.

Kahden oktaavin ääniala riittää yleensä esimerkiksi iskelmälaulajalle, sillä populaarimusiikissa käytetään poikkeuksetta alle kahden oktaavin sävelalaa. Niin sanotun taidelaulun esittäjien äänialaan kohdistuvat vaatimukset alkoivat kasvaa oopperan kehityksen myötä 1500-luvulla.

Vielä keskiajalla puolentoista oktaavin ääniala oli laulajilla tavallinen, mutta 1700-luvulta alkaen monet säveltäjät kirjoittivat teoksiinsa osia, joiden esittäminen edellyttää jopa kolmen oktaavin äänialaa, kuten Mozartin Taikahuilussa Yön kuningattaren rooli.1920-luvulla syntyneen maailmankuulun perulaisen laulajattaren Yma Sumacin ääniala oli laajimmillaan neljä ja puoli – joidenkin lähteiden mukaan jopa täydet viisi – oktaavia.

Sumac pystyi siirtymään notkeasti tavallista bassoääntä alempaa korkean c:n yläpuolelle. : Laulajan äänialalla on rajansa
Katso täydellinen vastaus

Mistä lähtee Maailman kovin ääni?

Fivethirtyeight-nettisaitin tiedepalstalla vastataan lasten lähettämiin kysymyksiin. Viisivuotias Kara Jo kirjoittaa, että hän haluaa kuulla maailman kovimman äänen. – Ei. Ei, et todella halua, Kara Jolle vastataan. Saitti muistuttaa, että ääni on mekaaninen asia.

Mitä kovempi ääni, sitä kovempi isku. Tarpeeksi kova ääni heittää ihmisen takapuolelleen maahan. Ääni voi tappaa. Australian Alice Springsissa karjatilalliset kuulivat 27. elokuuta 1883 äänen kuin kaksi laukausta olisi ammuttu kiväärillä. Sillä hetkellä Indonesiassa lähes 4 000 kilomerin päässä purkautui Krakataun tulivuori.

Tiedemiesten mukaan se aiheutti äänen, joka ilmeisesti on kovin ihmisen koskaan mittaama ääni. Ihmiset kuulivat Krakataun purkauksen tuhansien kilometrien päässä – ei pamauksina, vaan ilmanpaineen muutosten kautta. On myös todistettu, että purkauksen ääni kiersi koko maapallon ympäri ilmeisesti neljästi.

  1. Brittialus oli 60 kilometrin päässä – joka toisella sen miehistön jäsenellä tärykalvot puhkesivat.160 kilometrin päässä Krakataun purkaus olisi ollut 172 desibeliä.
  2. Askelotti on maapallon äänekkäin eläin: sen suunnistamista varten päästämä ääni on voimakkuudeltaan vedessä 174 desibeliä.
  3. Nasan äänekkäin tuottama ääni tuli Saturnus V -raketista ja oli 204 desibeliä Ihminen kärsii altistuksista yli 110 desibelin äänille.

Kun Tseljabinskin meteori räjähti taivaalla helmikuussa 2013, sen infraääni havaittiin 15 000 kilometrinkin päässä. Ääniaallot kiersivät ympäri maapallon – mutta niitä ihminen ei kuullut.
Katso täydellinen vastaus

Miksi oma ääni kuulostaa erilaiselta kun kuuntelee sitä nauhoitettuna?

Huomaatko kuvassa mitään outoa? Katso tarkemmin! – 0:34 : Miksi oma ääni kuulostaa niin oudolta nauhalta kuultuna?
Katso täydellinen vastaus

Miten ääni syntyy?

Mistä ihmisen ääni tulee? Artikkelikuva Miksi sisarukset usein kuulostavat toisiltaan? Periytyykö ääni? Onko puheääni uniikki vai löytyykö jostain kaksi samanlaista ääntä?

Teksti: Sami Vähäkoski Julkaistu: 2.7.2014

Ääntä koskeviin kysymyksiin vastaa logopedian professori ja puheterapeutti Susanna Simberg, “Äänihän syntyy äänihuulista joita ihmisellä on kaksi. Keuhkoista tuleva ilmanpaine saa äänihuulet värisemään ja täten muodostuu ihmisen ääni. Tämä ääni on vielä kuitenkin aika heikko.

  • Puheääni vahvistuu äänihuulten yläpuolella sijaitsevissa onteloissa ja saa siten sävynsä.
  • Onteloiden rakenne onkin suurin tekijä puheäänessä ja sen sävyjen vaihteluissa.
  • Esimerkiksi suuontelossa kielen paikalla on suuri vaikutus puheäänen sävyyn.
  • Onteloiden rakenteissa on paljon vaihteluita, muutenhan ääni olisi monotoninen ja yksioikoinen.

Jos ajatellaan ihan tervettä, normaalisti kehittynyttä ihmistä, voidaan sanoa että ääni on osaksi geneettinen, sillä onteloiden rakenteet määräytyvät geenien mukaan. Useinhan sisaruksilla on samankaltaiset äänet. Sitä, kuinka suuren osan siitä tekee geenit ja kuinka suuri osa tulee taas ympäristöstä, kuten esimerkiksi perheen tietystä puhekulttuurista on vaikea erotella.

Kahdeksan faktantarkastajaa työskentelee Albanian pääkaupungin Tiranan keskustan sivukujalla olevassa toimistossa. Heidän työnsä ei miellytä vallanpitäjiä. Sähköiset viestintävälineet, kuten televisio, radio ja internet, kahmaisevat selkeasti suurimman osan suomalaisten median parissa viettämästä ajasta, selviää Tilastokeskuksen vuoden 2020 tilastosta. Eniten aikaa kuluu internetissä. Itä-Afrikan kuhiseva bisneskaupunki Nairobi tunnetaan yhä ryöstöistä ja turvattomuudesta. Millaista on työskenellä vartijana Nairobissa? Entä miltä tilanne näyttää suomalaisen silmin? Kirjeenvaihtaja Merja Määttänen avaa Nairobin turvallisuustilannetta.

: Mistä ihmisen ääni tulee?
Katso täydellinen vastaus

Miten ääni syntyy rummussa?

Peda.net Kirjaudu Luo tili Peda.net > Varkaus > Luttilan koulu > Luokat > 2A Jaana Juvonen > eYmpäristöoppi luokille 1-4 (kopio) > Fysiikka ja kemia > Ympäristön ilmiöitä > Ääni > Äänen lähteitä > Kieli, lehdykkä ja kalvo äänen lähteenä > Rumpujen ääni syntyy rummun kireästä kalvosta ja metallilautasesta. Ne molemmat saavat ilman värisemään, kun niitä lyödään rumpupalikoilla. Miksi Eri Soittimien Äänet Ovat Erilaisia www.shutterstock.com Tämän kuvan tekstivastine: (tyhjä tekstivastine) shutterstock_86876089_fyke_p.jpg 59,5 kt

    Varkaus

      Varhaiskasvatus ja esiopetus Kangaslammin koulu Könönpellon koulu Lehtoniemen koulu Luttilan koulu

        Yhteystiedot Luokat

          1 b Marja-Leena Launo 1lk Virpi Kinnunen 2A Jaana Juvonen

            eYmpäristöoppi luokille 1-4 (kopio)

              Biologia ja maantieto Fysiikka ja kemia

                Ympäristön aineita Ympäristön ilmiöitä

                  Yksinkertaisia laitteita Ääni

                  Äänen lähteitä

                  Tehtävät Työkortit Video

                  Ääni-ilmiöitä Kuulon suojelu

                Valo Lämpö Sähköisiä ilmiöitä Magneettisia ilmiöitä

            Terveystieto Opettajalle Lisenssi

          Linkkejä lapsille (kopio) Matematiikka (kopio) Tieto- ja viestintätekniikka (kopio) Ympäristö- ja luonnontieto (kopio) Äidinkieli (kopio)

        2B Marita Kasanen-Kohvakka 3A Susanna Naukkarinen 3B Jari Parkkila 4lk Maiju Koivunen 5lk Roosa Koistinen 6lk Tatu Korhonen Erityisopetus Annukka Honkanen Kielten opetus Vara

      ProKoulu Koulun tiedotteet Kerhotoiminta Oppilashuolto Oppimisen tukitoimet Monialaiset oppimiskokonaisuudet Vanhempainyhdistys Opetussuunnitelma IP-kerho **************** Kuvia

    Puurtilan koulu Repokankaan koulu Waltterin koulu OPS 2016 ****************************** Tietosuojaselosteet TVT OppilasAgentit

Katso täydellinen vastaus

Miten ääni syntyy Äänihuulissa?

Yksilöllinen ääniala ja äänen kapasiteetti määräytyvät hyvin monen tekijän summana.Äänen käheys johtuu joko äänihuuliraon sulun tai limakalvon värähtelyominaisuuksien häiriöstä.Mikä tahansa äänihuulen limakalvoa vaurioittava tai sen liikettä häiritsevä muutos voi aiheuttaa käheyttä.Käheyden hoidoksi voidaan tarvita ääniterapiaa tai kirurgiaa sen mukaan, mikä käheyden aiheuttaa. Ihmisääni syntyy äänihuulissa ja perustuu keuhkoista tulevaan ilmaan ja äänihuulien lima­kalvovärähtelyyn. Jotta limakalvo alkaisi värähdellä, äänihuulien täytyy olla läheisessä kontaktissa ja ilman purkautua niiden välistä. Purkautuva ilma aiheuttaa limakalvovärähtelyn, jonka taajuuteen eli sävelkor­keuteen ja voimakkuuteen vaikuttavat äänihuulien pituus, paksuus ja jäntevyys, limakalvo­sulun tiiviys sekä henkitorvesta tulevan ilman paine. Käheydellä tarkoitetaan äänessä kuultavaa poikkeamaa, kuten karheutta, vuotoisuutta, voimattomuutta, katkeilua tai puristeisuutta. Se johtuu joko äänihuuliraon sulun tai limakalvon värähtelyominaisuuksien häiriöstä: limakalvo ei liu’u notkeasti ja symmetrisesti ­äänihuulen pinnalla tai äänihuulten limakalvot eivät kosketa toisiaan. Käheyden syy on useimmiten äänihuulessa, ja vika on lähes aina limakalvossa, harvemmin lihaksessa. Ongelma voi olla myös kurkunpään lihasten jäykkyyden säätelyssä, usein perifeerisessä hermossa. Äänihuulen limakalvo käsittää epiteelin ja sen alaisen tukikerroksen lamina proprian. ­Lamina proprian kerrosrakenne on äänilähteen toiminnan kannalta oleellinen (kuva 1). Sen pintakerroksessa, Reinken tilassa on hyvin löyhää, hyytelömäistä kudosta, jonka varassa epiteeli pääsee joustavasi ja pehmeästi liukumaan lamina proprian elastisen keskikerroksen ja jäykemmän ja tiiviimmän syväkerroksen päällä. Kaksi jälkimmäistä kerrosta muodostavat äänijänteeksi kutsutun rakenteen (1). Ääntäessä limakalvon kaikki kerrokset värähtävät, epiteeli liukuu alla olevan liukkaan kerroksen varassa, venyy, joustaa ja iskee toisen ääni­huulen epiteeliä vasten. Jopa tuhat kertaa sekunnissa tapahtuva värähtely vaatii myös tehokkaan pinnallisen voitelun. Terveeseen äänihuuleen kuuluu ohut, tasainen limakelmu ääni­huulen pinnalla. Ilman sitä äänihuulien liukuminen toisiaan vasten vaikeutuu. Äänen tuotto on parhaimmillaan, kun äänihuulien sulku on täydellinen ja välistä pur­kautuvan ilman synnyttämä värähdysliike on ­symmetrinen ja tasainen sekä liikelaajuudeltaan ­että värähdystaajuudeltaan (kuva 2). Tässä katsauksessa esitellään tyypillisimmät äänen käheyden syyt. Ne on jaettu kolmeen pääryhmään: rakenteellisiin, neurologisiin ja toiminnallisiin. Rakenteelliset käheyden syyt Kurkunpäätulehdus Äänen käheytymisen tavallisin syy on kurkunpään ja äänihuulien tulehdus (kuva 3A). Useat ylähengitystieinfektioita aiheuttavat virukset voivat aiheuttaa akuutin kurkunpäätulehduksen, jota pahentaa tautiin liittyvä yskiminen. Äänihuulen limakalvo turpoaa ja alkaa punoittaa. Krooninen kurkunpäätulehdus voi liittyä myös esimerkiksi liiallisen äänenkäytön tai yskän aiheuttamaan rasitukseen. Usein syynä ovat paikalliset ärsykkeet, kuten tupakka ja alkoholi, allergiaoireet, astma ja inhaloitavat kortikoidit tai närästyksen aiheut­tama haponnousu (2). Äänilepo, höyryhengitys ja vesipiipun käyttö ovat suositeltavia, mikäli käheys liittyy ylähengitystieinfektioon. Dysplasia ja syöpä Äänihuulen limakalvon dysplasiat ilmenevät usein tasaisena tai läiskäisenä vaaleana muutoksena, leukoplakiana. Leukoplakian seurauksena limakalvo paksuntuu ja värähdysominaisuudet muuttuvat, ja tämä johtaa äänen asteittaiseen käheytymiseen. Pahanlaatuiset muutokset voivat kehittyä kudoksen erilaistumishäiriöiden kautta hitaasti mutta myös ilman, että selvää erilaistumishäi­riötä olisi ollut kliinisesti todettavissa. Muutos etenee limakalvossa syvyyssuuntaan ja kasvaa liukukerroksen alla olevaan äänijänteeseen ja lihakseen. Käheyttä pahentaa rakenteisiin syntyvä ylimääräinen massa, joka on seurausta turvotuksesta ja kasvainsolukosta. Tupakka on tärkein kurkkusyövän riskitekijä. Jos vuosikymmeniä tupakoinut entinenkin tupakoitsija käheytyy ilman edeltävää ylähengitystieinfektioita, äänihuulet tulee tutkia kahden viikon kuluessa (kuva 3B). Kyhmy Äänen käheytyminen on usein seurausta pitkäkestoisesta prosessista, jossa äänihuulen limakalvo paksuntuu mekaanisen rasituksen seurauksena ja kontaktipinnoille kehittyy pieniä ­limakalvovaurioita. Mikäli rasitus edelleen jatkuu, limakalvoon muodostuu äänihuulikyhmyt, joissa on runsaasti sidekudosta ja fibroblasteja, mutta toisin kuin limakalvopolyypissa, verekkyys ei ole lisääntynyt (3). Äänihuulikyhmyt kehittyvät äänihuulen ­etu- ja keskikolmanneksen rajalle, johon kohdistuu suurin mekaaninen rasitus (kuva 3C). Äänihuulikyhmy muistuttaa kehittymiseltään ja ennusteeltaan rasituksen seurauksena ihoon muodostuvaa kovettumaa eli känsää (4). Se ei ole seurausta yksittäisestä äänen väärinkäytöstä, vaan kehittyy ajan kuluessa, ja sen vuoksi myös hoito vaatii pitkäjänteistä työtä. Kyhmy ei parane, ellei rasitus oleellisesti vähene (5). Hoito tarkoittaa äänirasituksen vähentämistä ja yleensä myös merkittävää muutosta äänenmuodostustekniikassa (6). Äänihuulikyhmyt ovat tavallisia kovaäänisillä pikkupojilla ja riskiryhmää ovat tyypillisesti perheen tai poikaseurueen pienimmät. Toisaalta myös runsaasti ääntä käyttävälle naiselle voi muodostua äänihuulikyhmyt. Poikien kyhmyt yleensä paranevat kasvun ja äänenmurroksen myötä, eikä niitä aikuisella miehellä juurikaan tavata. Sitä vastoin naisilla äänihuulikyhmy voi liittyä yksilöllisiin ammatillisiin tai toiminnal­lisiin riskitekijöihin, ja vaiva on usein pitkäkestoisempi ja uusiutumistaipumus suuri. Lau­lajista kyhmyille ovat alttiina erityisesti korkeiden äänialojen edustajat. Polyyppi Äänihuulipolyyppi aiheuttaa yleensä nopean ­käheytymisen, joka on usein yhdistettävissä yksittäiseen tapahtumaan, voimakkaaseen huutoon tai muuhun virheellisen äänenkäytön ­aiheuttamaan limakalvon vaurioon. Pienet polyypit voivat kutistua itsestään, ­mutta paraneminen vaatii äänilepoa (7). Pitkä­kestoinen, ääniterapiaan reagoimaton polyyppi vaatii leikkaushoidon. Polyyppi poistetaan ­limakalvosta ja samalla mahdollinen syöttävä verisuoni tarpeen mukaan poltetaan laserilla (kuva 3D). Reinken edeema Reinken edeema on laakea pullistuma, joka yleensä kattaa koko äänihuulen ylä- ja mediaalipinnan. Kyseessä on limakalvonalaisen liukukerroksen geelimäisen aineen ylituotannosta johtuva polyyppimainen turvotus. Tämä ilmiö esiintyy lähes yksinomaan tupakoivilla naisilla ja johtaa massavaikutuksen kautta siihen, että ääniala madaltuu, äänestä ­tulee miesmäinen ja pahimmillaan karhean ­käheä (kuva 3E). Kysta Äänihuulikysta poikkeaa polyypista erityisesti siinä, että kystassa on limakalvon verhoama ontelo. Se voi olla synnynnäinen rakenne tai se muodostuu äänihuulen limarauhasen tukkeutuessa. Se ei ole suoraan yhdistettävissä äänen käyttöön. Kysta voi olla limakalvonsisäinen tai sijaita äänijänteen alla lihas­kudoksen ympäröimänä. Se paranee harvoin itsestään. Granulooma Virheellinen äänenkäyttö, närästys ja erityisesti krooninen rykiminen voivat aiheuttaa äänihuulen takaosaan granuloomamuutoksen, joka muista äänihuulimuutoksia poiketen ei aiheuta välitöntä äänen käheytymistä. Kyseessä on ­värähtelevän äänihuulen takaosan kiinnitys­alueen eli kannuruston processus vocaliksen haavauma, jonka seurauksena rustokalvoon ­tulee vaurio. Alueelle kohdistuu voimakas paine, jos käytetään puristeista, matalaa ääntä. Sen vuoksi granulooma on tyypillisempi miehillä. Rustokalvon haavalla on voimakas kasvutaipumus ja granulooma voi kasvaa kookkaaksi. Sen spontaanin paranemisen ennuste on hyvä, kun kurkunpään rasitus saadaan eliminoitua. Granulooman poisto operatiivisesti johtaa yleensä muutoksen uusimiseen (8) (kuva 3F). Papillooma Kurkunpään papillomatoosi on hyvänlaatuinen sairaus, jonka seurauksena äänihuulien limakalvolle kasvaa pehmeää kudosmassaa. Ylimääräinen massa käheyttää ääntä ja hoitamatto­mana ahtauttaa hengitystä. Papillooma hoidetaan kirurgisesti mutta taudin uusiutumistaipumuksen vuoksi suurin osa potilaista joudutaan leikkaamaan toistuvasti. Kyseessä on HPV-6- ja HPV-11-viruskantojen aiheuttaman harvinainen sairaus, jonka ilmaan­tuvuus on 0,5–2/100 000 vuodessa. Lapsilla ­tavataan hyvin harvinaista juveniilia papillomatoosia, jolla on suurempi taipumus levitä alahengitysteihin. Papillooma on miehillä kolme kertaa yleisempi kuin naisilla (9) (kuva 3G). Äänihuulen atrofia Ihmisen vanhetessa äänen laatu muuttuu ja ­rasituksensieto heikkenee. Äänen muutokset perustuvat äänihuulen joustavien rakenteiden, limakalvon ja äänijänteen ohenemiseen ja ­lihasmassan pienenemiseen eli atrofiaan. Sen seurauksena äänihuulet kaareutuvat ja ääniraon sulku jää mediaalisten kontaktipintojen osalta vajaaksi (10). Äännön yhteydessä äänihuulien väliin jäävästä sukkulamaisesta raosta karkaa ­ilmaa ja äänihuulet värähtelevät epäsymmet­risesti, joka kuullaan käheytenä (kuva 3H). Äänen ikääntyminen, myös presbyfoniaksi tai atrofiseksi dysfoniaksi kutsuttu äänen toiminnallisuuden heikkeneminen, etenee yksi­löllisesti, mutta on selvemmin kuultavissa mie­hillä (11). Vanhenevan miehen puheäänen kor­keus nousee, ja äänen voimistamisesta tulee työlästä. Äänihuuliatrofia on ikääntymiseen liittyvä normaali ilmiö. Tilanteissa, joissa äänihuulen atrofia johtaa hankalaan kommunikaatio-ongelmaan, on sitä viime vuosina lisääntyvässä määrin hoidettu äänihuulia täyttävällä injektiolla. Ääninäyte äänihuuliatrofiasta on ­artikkelin verkkoversiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 45/2019). Hermostolliset käheyden syyt Liikkumaton äänihuuli Neurogeenisesta tai mekaanisesta syystä äänihuulten liike voi heikentyä (hypomobiliteetti) tai puuttua kokonaan (immobiliteetti) (12). ­Kurkunpää saa hermotuksensa kiertäjähermon ­(n. vagus) haarojen, palaavahermon (n. recurrens) ja ylemmän kurkunpäähermon (n. laryngeus superior) kautta. Kaulassa hermot sijaitsevat kaulavaltimon vieressä. Oikealla palaavahermo kiertyy solisvaltimon alta kurkunpäähän, vasemmalla se kiertää aortan kaaren. Kallonpohjan, kaulan tai rintakehän alueen leikkaus, trauma tai hermoa painava tai vau­rioit­tava tekijä, kuten kasvain, aivorungon ­alueen verenkiertohäiriö tai intubaatio, voivat vaurioittaa hermoa ja aiheuttaa osittaisen ­(pareesi) tai täydellisen (paralyysi) äänihuuli­halvauksen. Usein halvauksen syy ­jää tuntemattomaksi tai syyksi epäillään ylähengitys­teiden virusinfektiota. Äänihuulten liike voi heikentyä myös mekaanisesti rengas-kannurustonivelen (cricoaryte­noidea-nivel) vamman tai liikettä rajoittavan prosessin vuoksi. Näitä ovat mm. sijoiltaan­meno eli dislokaatio tai subluksaatio intubaa­tiossa, jäykistyminen reumassa, arpeutuminen vamman jälkeen tai kurkunpään pahanlaatuisen kasvaimen leviäminen nivelen alueelle (13). Hermoperäisen ja mekaanisen syyn erottaminen voi olla hankalaa. Apuna voi käyttää elektro­myografiaa (EMG). Äänihuulihalvaus on hieman yleisempi miehillä. Anatomisista syistä 2/3 halvauksista on vasemmanpuolisia. Ääni on vuotoinen ja yskiminen ponnetonta. Aspiraatiota esiintyy herkästi, koska ääniraon sulku jää vajaaksi. Diagnoosi perustuu kliiniseen löydökseen peilitutkimuksessa tai videolaryngoskopiassa. Syyn selvittämiseksi kaulan ja rintakehän alueen tietokonetomografia on aiheellinen. Aivope­räistä syytä epäiltäessä myös pään magneetti­kuvauksesta voi olla hyötyä. Äänihuulihalvauksen hoito valitaan aiheut­tajan mukaan. Se kohdistetaan käheyden korjaamiseen ja aspiraation ehkäisemiseen. Idiopaattisissa halvauksissa kolmasosalla liike ­palautuu kokonaan tai osittain ja noin puolella puheääni palautuu hyväksi (14). Jos toispuolisen paralyysin jälkeen ääni jää huonoksi, on syytä konsultoida erikoislääkäriä. Kirurgiset korjausmenetelmät parantavat useimpien ääntä merkittävästi. Spasmodinen dysfonia ja äänen vapina Spasmodisessa dysfoniassa ja äänihuulten vapinassa (tremor) äänihäiriö johtuu kurkunpään liikehäiriöstä. Aiheuttaja on joko fokaalinen hallitsematon lihasjänteyden säätelyhäiriö ­(dystonia) tai vapina (15). Spasmodisen dysfonian syytä ei tiedetä, mutta ylijännittyvien lihasten botuliinitoksiini-­injektio antaa lähes aina väliaikaisen helpotuksen oireisiin. Tremorin hoito botuliinitoksiinilla tai lääkkeillä auttaa 50–60 %:a potilaista (16). Ääninäyte spasmodisesta dysfoniasta on ­artikkelin verkkoversiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 45/2019). Muut neurologiset syyt Äänihäiriö voi olla myös neurologisen taudin ­oire. Parkinsonin taudissa äänihäiriö johtuu taudille luonteenomaisesta lihasten vajaatoiminnasta ja sitä esiintyy 70–90 %:lla potilaista. Tyypillisiä oireita ovat äänen heikkous, käheys, sävelkorkeuden madaltuminen ja monotonisuus sekä puheen motorinen häiriö (17). Jos lääkityksestä ei saada riittävää apua, käheyttä voidaan hoitaa ääniterapialla tai äänihuulitäytöllä. Progressiivinen supranukleaarinen halvaus ja multisysteeminen atrofia ovat harvinaisia, epätyypillisiä parkinsonismin muotoja. Niihin liittyy osalla ääni-, puhe- ja nielemisvaikeuksia. Jälkimmäisessä saattaa myös esiintyä kurkunpään epäjohdonmukaisesta supistumisesta johtuva äänekäs sisäänhengitysääni stridor, erityisesti nukkuessa (18). Myös MS- ja ALS-tautiin voi liittyä käheyttä. Toiminnalliset käheyden syyt Työperäinen äänihäiriö Neljäsosa väestöstä toimii ammateissa, joissa ääni on oleellinen osa työkykyä (19). Ääniammatit jaetaan neljään ryhmään: korkean äänenlaadun vaativat ammatit (laulajat, näyttelijät), suuren kuormituksen ammatit (opettajat), vähäisen kuormituksen ammatit (lääkäri, sihteeri) ja muut (tarjoilijat, asiakaspalvelussa työsken­televät). Naiset kärsivät työperäisistä äänihäiriöistä useammin. Naisilla äänihuulet värähtelevät ­jopa kaksi kertaa tiheämmin kuin miehillä. He ovat myös yliedustettuina ääniammateissa. Työperäisiä äänihäiriöitä ilmenee, kun töihin liittyvät äänivaatimukset tai olosuhteet ylittävät kurkunpään kapasiteetin (20). Ammatin ja työtehtävien äänivaatimukset, akustiset olosuhteet, äänenkäytön tekniikka sekä ympäristön ja henkilön itsensä aiheuttamat ääntä rasittavat tekijät ovat kaikki merkittäviä työperäisen äänihäiriön kehittymisessä ja hoidossa. Hyperfunktionaalinen dysfonia Hyperfunktionaalinen dysfonia johtuu vääränlaisen äänentuoton aiheuttamasta kurkunpään liiallisesta lihasaktiviteetista. Äänihuulet puristuvat tarpeettoman lujasti yhteen joko virheellisen ­äänenkäyttötavan vuoksi tai kompensatorisesti korvaamaan äänihuulten vajaata sulkeutumista tai esimerkiksi tupakan tai kuivan sisäilman vaikutuksesta häiriintynyttä limakalvo­värähtelyä. Hoitona käytetään ääniterapiaa sekä kaulan ja kurkunpään lihaksistoa rentouttavia menetelmiä. Hypofunktionaalinen dysfonia Harvinaisessa hypofunktionaalisessa ääni­häi­riössä äänihuulet liikkuvat, mutta niiden kontakti on voimaton ja välillä äänirako jää ­kauttaaltaan lievästi auki. Potilas pystyy yleensä tuottamaan ääntä, mutta se on heikko. Äänen voimistaminen ei onnistu ja ääniala on rajoit­tunut. Äänenkato eli habituaalinen afonia Täydellistä äänenkatoa pidetään yleensä psykosomaattisena oireena. Potilas ei pysty tuottamaan äänihuulisulkua puhuessaan. Sen sijaan yskiessä sulku onnistuu lähes aina täysin normaalisti. Ääni on kuiskaava ja voimaton. Äänenkato alkaa yleensä äkillisesti ja voi myös parantua nopeasti ilman hoitoa (21). Häiriö on yleisempi naisilla (22). Hoitona käytetään ääniterapiaa, jossa yskiessä tapahtuva äänihuulten kontakti yritetään ­yhdistää vokaalien tuottamiseen. Taskuhuuliääni eli ventrikulaarinen dysfonia Taskuhuuliääntä käyttävä potilas tuottaa äänen taskuhuulien värähtelyllä. Kyseessä on harvinainen toiminnallinen äänihäiriö, jossa virheellisen äänentuottomekanismin taustalla on äänihuuliatrofia tai muusta syystä johtuva sulkuvaje, jossa ilma purkautuu hallitsemattomasti ­äänihuulien välistä. Tavallisin syy lienee kuitenkin tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön ­aiheuttama krooninen kurkunpäätulehdus. Taskuhuulien tuottama ääni on yleensä matala ja karhea. Häiriö on yleisempi miehillä. Etiologian selvittäminen ja mahdollisten ärsyttävien tekijöiden, kuten tupakan välttäminen on keskeistä hoidossa. Ääniterapia tai botuliinitoksiini-injektio taskuhuuliin voi auttaa, jos ­kyseessä on virheellinen äänenkäyttötapa. Äänihuulitäyttö on parempi vaihtoehto, jos syynä on atrofinen dysfonia (21). Muut toiminnallisen käheyden syyt Toisinaan äänen käheys johtuu toiminnallisesta häiriöstä. Toiminnallisen käheyden taustalla ei ole rakenteellista tai hermostollista poikkeavuutta, eikä se siksi ei sovi edellisen ryhmittelyn piiriin. Lauluäänen kannalta kyseessä voi olla ääni- tai hengitystekniikan puute. Toiminnallinen häiriö voi ilmetä äänihuulten tai koko kurkunpään toiminnan säätelyhäiriönä, joka on kuultavissa käheytenä. Ääniterapia voi auttaa näihin oireisiin, ja puhe­terapeutin ja psykologin yhteisvastaanotto voi olla aiheellinen. Käheyden tutkiminen Käheän potilaan tutkimiseen kuuluu äänen aistinvarainen arviointi sekä kurkunpäästatuksen tutkiminen optisilla menetelmillä. Jos aikuisen käheys kestää yli kaksi viikkoa, pitää tarkastaa äänihuulet peilillä tai endoskoopilla. Jos korvin kuultavan käheyden syy ei näillä keinoilla selviä, potilas on syytä lähettää erikoissairaanhoitoon. Erikoislääkäri käyttää tutkimukseen videolaryngoskooppia, joko jäykkää 70 tai 90 asteen endoskooppia suun kautta tai taipuisaa tähystintä nenän kautta. Molemmissa vaihtoehdoissa voidaan käyttää stroboskoop­pista valoa, joka äänen taajuuden lähelle synkronoitaessa mahdollistaa hidastetun äänihuulivärähdyksen arvioinnin. Videolaryngoskoopilla saadaan stroboskooppivaloa käyttämällä hidastettu kuva ­äänihuulen värähdyksestä ja selvä käsitys äänihuulien tilasta ja mahdollisesta pato­logiasta. Videokuvauksen etu on se, että kuva tallentuu ja helpottaa löydöksen seurantaa. Lopuksi Yksilöllinen ääniala ja äänen kapasiteetti määräytyvät hyvin monen tekijän summana. Ääni­alaa voidaan harjoittelemalla laajentaa lähinnä ylöspäin. Puheäänen taajuus vaihtelee. Miehillä se on 80–150 Hz ja naisilla 150–200 Hz ja laulu­äänen taajuus vastaavasti 80–440 Hz ja 150– yli 1 000 Hz äänialan mukaan. Mikä tahansa äänihuulen limakalvoa vau­rioittava tai sen liikettä häiritsevä muutos kuuluu äänen käheytenä. Äänen tuoton kapasiteetti on kuitenkin yksilöllinen, ja kun se ylitetään, ääni muuttuu huonolaatuiseksi (7). Kirkkainkin ääni sortuu, jos sitä kulutetaan yli rajojen. Ihmiselle ominaista kurkunpään ja äänihuulien herkästi värähtelevää kerrosrakennetta ei tavata muilla eläimillä (23). Tämän herkän elimen fysiologian ja anatomian kokonaisvaltaista hahmottamista tarvitaan erityisesti, kun hoidetaan ammattiäänen ongelmia. Teemu Kinnari LKT, dosentti, kliininen opettaja, vt. osastonylilääkäri Helsingin yliopisto ja Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka Petra Pietarinen LKT, dosentti, kliininen opettaja, erikoislääkäri Helsingin yliopisto ja Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka Ahmed Geneid LKT, dosentti, ylilääkäri Helsingin yliopisto, Hyks, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka ja foniatrian poliklinikka Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 45/2021. Kirjallisuutta 1. Hirano M. Morphological structure of the vocal cord as a vibrator and its variations. Folia Phoniatr Logop 1974;26:89–94.2. Pitman MJ. Singer’s dysphonia: Etiology, treatment, and team management. Music and Medicine 2010;2:95–103.3. Altman KW. Vocal fold masses. Otolaryngol Clin North Am 2007;40:1091–108.4. Wallis L, Jackson-Menaldi C, Holland W, Giraldo A. Vocal fold nodule vs. vocal fold polyp: answer from surgical pathologist and voice pathologist point of view. J Voice 2004;18:125–9.5. Murry T, Woodson GE. A comparison of three methods for the management of vocal fold nodules. J Voice 1992;6:271–6.6. Holmberg EB, Hillman RE, Hammarberg B, Södersten M, Doyle P. Efficacy of a behaviorally based voice therapy protocol for vocal nodules. J Voice 2001;15:395–412.7. Benninger MS. The professional voice. J Laryngol Otol 2011;125:111–6.8. Zeitels SM, Casiano RR, ­Gardner GM, Hogikyan ND, Koufman JA, Rosen CA. Management of common voice problems: Committee report of the Voice and Swallowing Committee, American Academy of Otolaryngology – Head and Neck Surgery. Otolaryngol Head Neck Surg 2002;126:333–48.9. Derkay CS, Bluher AE. Recurrent respiratory papillomatosis: update 2018. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg 2018;26:421–5.10. am Zehnhoff-Dinnesen A, ­Akbulut S, Chávez Calderón E ym. Special kinds and clinical manifestation of voice disorders. Kirjassa: am Zehnhoff-Dinnesen A, Wiskirska-Woznica B, Neumann K, Nawka T, toim. Phoniatrics I, 1. painos. Berlin, Heidelberg: Springer 2020;239–347.11. Kendall K. Presbyphonia: a review. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg 2007;15:137–40.12. Snow G, Guardini E. Movement disorders and voice. Otolaryngol Clin N Am 2019;52:759–67.13. Rosen CA, Mau T, Remacle M ym. Nomenclature proposal to describe vocal fold motion impairment. Eur Arch Otorhinolaryngol 2016;273:1995–9.14. Sulica L. The natural history of idiopathic unilateral vocal fold paralysis: evidence and problems. Laryngoscope 2008;118:1303–7.15. Geneid, A, Lindestad P-Å, Granqvist S, Möller R, Södersten M. Long-term follow-up of patients with spasmodic dysphonia and improved voice despite discontinuation of treatment. Folia Phoniatr Logop 2016;68:144–51.16. Hertegård S, Granqvist S, Lindestad P-Å. Botulinum toxin injections for essential voice tremor. Ann Otol Rhinol Laryngol 2000;109:204–9.17. Sewall GK, Jiang J, Ford CN. Clinical evaluation of Parkinson’s-related dysphonia. Laryngoscope 2006;116:1740–4.18. Liimatainen S, Haapasalo H, Kähärä V, Paetau A, Honkaniemi J. Epätyypilliset parkinsonismit – haasteellinen tautiryhmä. Duodecim 2005;121:1757–66.19. Vilkman E. Occupational safety and health aspects of voice and speech professions. Folia Phoniatr Logop 2004;56:220–53.20. Vilkman E. Occupational risk factors and voice disorders. Logoped Phoniatr Vocol 1996;21:137–41.21. Wendler J, Seidner W, Kittel G, Eysholdt U, toim. Lehrbuch der Phoniatrie und Pädaudiologie, 3. painos. Stuttgart: Thieme 1996.22. Günther V, Mayr-Graft A, Miller C, Kinzl H. A comparative study of psychological aspects of recurring and non-recurring functional aphonias. Eur Arch Otorhinolaryngol 1996;253:240–4.23. Benninger MS. The human voice: Evolution and performance. Music and Medicine 2010;2:104–8.
Katso täydellinen vastaus

Miten Käyrätorven ääni syntyy?

Soittaminen – Käyrätorvea soitetaan siten, että venttiilejä säädetään vasemmalla kädellä ja oikea käsi työnnetään kevyesti kellon sisään, muutoin käyrätorvesta soitetut äänet saattavat olla epästabiileja. Ääni muodostetaan huulilla “pärisyttämällä”, mutta torvi vahvistaa ääntä ja tekee siitä vakaamman.

Myös äänien löytäminen on helpompaa soittimen kanssa kuin ilman sitä. Käyrätorvessa on 3 tai tavallisesti 4 sylinteriventtiiliä, kuten trumpetissakin, Trumpetissa kuitenkin käytetään yleisimmin pumppuventtiileitä selvennä, Tuplatorvissa on myös neljäs venttiili, jolla saadaan normaalisti f-viritteinen torvi b-viritteiseksi.

Käyrätorvesta pidellään kiinni siten, että vasen käsi pitelee soitinta pikkusormella venttiilien alapuolelta. Oikea käsi on kelloon työnnettynä, mutta ei sen sisällä, ääntä tukkivasti. Käyrätorvi on melko painava soitin pienimmille, koska sitä on pideltävä kiinni käsien varassa.
Katso täydellinen vastaus